Monesko kierros taloa ympäri???

Heitä pallo, heitä pallo, heitä jo...

Missä Iitun pallo?

 

 

 

 

 

Kas, kas, kaksi kuukautta on mennyt ihan ohi tämän blogin päivityksessä. Kaikenlaista kiirettä on ollut niin työ, kuin kotirintamallakin.
Keittiöremontti on nyt onneksi jo takana, voimme palata siis normaaliin päivärytmiin. Onneksi kevät tulee kohisten, päivät pitenevät ja tuntuu kuin itsekin heräisi eloon talvihorroksen jälkeen.
En ole panostanut edes agikisaamiseen näiden kuukausien aikana, mutta muutamat kisat ollan Pimun kanssa sentään käyty:
18.1.14 Janakkalassa kisasimme kolme Minna Räsäsen rataa, tulokset radalta 5, 10 ja hylly.
Vantaalla Lägin kisoissa 9.2. tuomari Anne Huittinen teki sellaiset radat, ettei edes parhaimmat koirakot saaneet tuloksia ja meille tuli taas se tutut  kolme hyllyä.
Porvoossa 16.2. omissa kisoissa tuomaroi Pertti Siimes ja tuomariharjoittelijana oli Janne Karstunen. Ekalla agiradalla unohdin Pimun yksin tekemään hyppyä ja tuloksena hyl taas kerran. Karstusen tuomaroimalla radalla varmistelin keinua niin paljon, että myöhästyin takaa kierto-ohjaukseen ja siitä vitonen.
Kotkassa kisasimme 6.3. Anne Saviojan radoilla. Hävettää, että mokasimme niin kivoilla radoilla (tosin moni muukin koirakko) Eka agirata tyssäsi Pimun karkaamiseen A-esteeltä ja hyppyradalta aioin ottaa ekan hyppysertin ja vauhtia oli, mutta tyttö ei pysynyt lapasessa. Kolmannella agiradalla Pimu yritti komentaa, mutta vastoin omaa, liian lepsua luonnettani, vaadin Pimun olemaan kuulolla. Pimu oli hieman hämillään tiukasta käytöksestäni ja teki kontaktit todella hienosti, tuli ohjauksiin upeasti ja nolla me siltä radalta väännettiin. 

Iitun kanssa jatkan edelleen agin treenaamista. Keinu tuottaa edelleen hieman vaikeuksia; välillä lennetään läpi ja välillä arvotaan, menenkö, enkö mene. Pujottelu alkaa sujua pikku hiljaa ilman verkkoja, mutta tarkkuutta ohjauksessa se silti vaatii. Hassuinta Iitun treenamisessa on, että se on luonnon lahjakkuus. Niin vähän kun sen kanssa olen treenannut, niin se vaan osaa. Toisaalta haastetta tuo se, että molemmat koissut ovat ihan omalla tavallaan ohjattavia koiria. 

Iitu on taas aiheuttanut ylimääräisiä sydämenlyöntejä, kun sen nenä vie sitä ja kaikki muu unohtuu. Pikkuinen tekee omineen retkiä metsään ja tulee kotiin, kun siltä tuntuu. Iitun jännittäminen on sentään helpottanut, se jopa hakee uusia ihmiskontakteja.

Tytöt uudessa keittiössä

Täällä maalla on uusia haasteita myös koiran näkökulmasta. Hirvet yrittävät reviirille, tosin ne ajetaan äänekkästi pois. Fasaanikukko sen sijaan ei olekkaan niin helppo tapaus, se tulee uudestaan ja aina vain uudestaan. 

Fasukukko