Pentu edestä, pentu takaa.
Pentu nukkuu, pentu makaa ❤

Pennut ovat nyt 8 vrk vanhoja. Pentujen kasvukäyrä on nousujohteinen ollut alusta asti ja pennut ovat lähes triplanneet painonsa. Maitobaari on siis auki 24/7 ja maitoa on koko ajan saatavilla.
Iitu hoitaa jälkikasvuaan mallikkaasti, eikä tohdi niitä jättää kuin hetkeksi. 

Kaikille nyt tiedoksi, että I´m in love.
Olen rakastunut noihin pieniin pennun rääpäleisiin. Kolme yötä olen valvonut ja päivystänyt Iitun pentulaatikon vieressä. Näytän lähinnä zombielta, mutta ketä se haittaa? Nuo Iitun ipanat ovat vaan niin ihania. 
Kaikki ei todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä. 
Perjantain eläinlääkärikäynnin jälkeen,  tyttö oli reipas, iloinen, leikki ja söi hyvin. En osannut kuvitellakaan, että jokin olisi pielessä.
Koska Iitu ei tehnyt elettäkään, että aikoisi synnyttää, otin yhteyttä meidän  eläinlääkäriin. Keskiviikko oli 63 vrk tiineyttä ja Iitu vaan leikki ja  söi hyvin. 
Keskiviikko aamulla Iitu ultrattiin jo kolmannen kerran ja onneksi niin. Pentujen sykkeet olivat vielä normaalit, mutta kaikkia ei enää kuulunutkaan. Pentujen liikkeet olivat myös verkkaisia. Eläinlääkäri ehdotti heti, että tehdään keisarinleikkaus.
Kolme pientä penneliä onnistuttiin pelastamaan. Minun ikioma, ihana Iitu, olisi mennyt myös, jos en olisi olisi ollut "valveilla".
Valveilla, olen vieläkin valveilla kaiken sen jälkeen. Onneksi kennelpoika tuuraa aina välillä, että saan joskus aina torkahtaa. Kepo ei vielä tiedä, että yksi pennuista jää meille. Pikku hiljaa idätän ajatuksen hänelle (eikä se ole edes kauhean  vaikeaa, kun katselen kepon touhuja pentujen kanssa) 

Onko jotain suloisempaa olemassa

Iitu ja kolmen kopla

Täällä yritetään olla mahdollisimman "normaalisti", vaikka koko ajan seurailenkin Iitun touhuja.
Perjantaina käytin tytön ihan perus terveystarkastuksessa ja tuleva mamma voi oikein hyvin. Iitu painoi 13,9 kg.
Kuuntelimme ja laskimme pentujen sykkeitä ja masuasukeillakin kaikki oli hyvin. Viisi "varmaa" sydäntä siellä sykki ja sykkeet olivat normaalit.
Iitun vatsakarvat ajeltiin tarkoituksella pois, että pentuset löytävät helposti maitobaarin. 
Tänään on tiineyden 60vrk ja lämmöt ovat vielä alhaalla. Iitu on rauhallinen ja ruoka maistuu, joten synnytys käynnistyy varmaan laskettuun aikaan. Eilen Iitu vielä toi mulle frisbeetä ja kun en enää heittänyt, niin sitten hän kirmaili yksikseen pitkin pihaa frisbee suussaan.
On tää jännää! Kaikki on niin valmiina synnytystä varten, kuin se vain on mahdollista.

Otin kuvan, kun Iitu köllötteli omassa pedissään; on se aikas kauhian näköinen, nyt kun karvatkin on ajeltu ❤

virallinen masukuva

Agilityn JSP-kisa Pietarsaaressa kisattiin 4-5.8.2018

Ensimmäisen kerran osallistuin kisaajana para 3 luokkaan. 3 luokassa oli kaikkein suurin osallistujamäärä. Mua jännitti aivan kamalasti ja se tietty näkyi tekemisessä. Pimu sai hypätä minihyppyjä, kun hän on jo 9-vuotias.  Oli kuuma ja Pimu ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta mihinkään. Kun asettelin tytön ekan esteen taakse, niin johan räjähti. 
Ekalla radalla Pimu karkasi lähdöstä ja niinpä en ehtinyt kolmatta estettä ohjaamaan ja ohihan se tuli. Siitä vitonen. Olimme kuitenkin vitosella palkintopallilla toisella sijalla.
Toinen agilityrata kosahti kepeillä, mitenkään ei meinannut löytyä oikeaa aloitusta. Kymppi radalta ja yhteistuloksissa jäimme neljänniksi.

Seuraavana päivä kisattiin senioreiden agilityn SM-mestaruudesta.
Hyppyradalta nollatulos, ei nopea ja olimme sijalla 12 ennen agilityrataa.
Agilityrata oli koko porukan neljänneksi nopein, mutta puomin kontaktilta tuli vitonen. Yhteistuloksissa jäimme sijalle 8.
Oikein kun kaivoin puukkoa haavassa ja laskeskelin tuloksia, niin sillä kontaktivitosella meiltä meni pronssimitali.
No jossitella voi, mutta muut oli parempia.

Aina kun oli mahdollista, me käytiin uimassa

Iitu jäi kotiin, kun kisasin Pimun kanssa Pietarsaaressa. Iitu sai erityiskohtelua ainokaisena lapsena kotona.
Iitun vatsa on kasvanut kovasti ja painoa on tullut tasaisesti lisää joka viikko. Iitu voi oikein hyvin, vaikka hieman kuumuus vaivaakin. Vauhti ei ole kauheasti hiljentynyt, vaikka H-hetkeen on enää vajaa kaksi viikkoa.
Kaikki täällä kotona on jo valmiina pentuja varten. Nyt vain odotellaan.

Uimassa käydään aina kun mahdollista. +30° oli lämmintä tänäänkin, niin kauppareisulla pulahdettiin Porvoon jokeen vilvoittelemaan. Tosin vesi oli lähes yhtä lämmintä, mutta sentään märkää ainakin.
Kotiin tulessa ampiainen oli päässyt sisään ja Pimu päätti napata sen. No huonostihan siinä kävi; huuli ja kieli alkoivat turvota. Soitto eläinlääkäriin ja apteekista ampikyytä lääkkeeksi. Näillä ohjeilla turvotus laski tosi nopeasti ja tyttö on ihan oma itsensä jälleen.

Pimun botox