Vantaa Keravan Agility Teamin kisa 26.11.13
A rata tuomari Asko Jokinen: Pimu sijalla 2. agilityserti, eikä huonolle hävitty (Jari Suomalainen ja Flow). Kooikkerit ottivat kolmoisvoiton, sillä Mari Nummi ja Mizy olivat kolmansina. Kooikkeri rules!!
B rata tuomari Esa Muotka: keinun kontaktivirhe toi meille vitosen, sijoitus 8.
C hyppyrata Asko Jokinen: hylkäys ja aivan ohjaajan hätiköinnistä johtuva. Erittäin hyvä hyllyrata!
Tänään meillä oli sm-ryhmän treenit ja saan kirjoittaa tätä todella rauhassa, sillä Pimu on ihan loppu ja nukkuu. Pikku-Iitukin on rauhallinen, kun se katsojan osassa pääsi sm-koirakoiden kanssa lenkille.
Kamera ja Pimu ei ole tunnetusti hyvä yhdistelmä, mutta kerrankin kun kuva olisi onnistunut, kamera teki tenän. Siispä kuva vain agilitysertistä ja video nolla-radasta.

http://youtu.be/36Jlwnu4RFI

Myrskymatalan TUULIA

 IITU

Lentävän Luppakorvan TUULISPÄÄ

 PIMU

Eilen lähes varma siitä, että lopetan agilityn kokonaan. Olin niin masentunut, kun tulosta ei vaan kisoissa tule. Kisasin Pimun kanssa kolme rataa Lägin kisoissa Vantaalla, tuomarina Heidi Viitaniemi. 
Seurakaverini Merja kuvasi meidän kaikki radat ja sieltähän se karmea totuus taas paljastui; sössivä ohjaaja unohtaa radan. Tuolta radalta tuli vitonen; Pimu otti kiellon, kun en todella muistanut minne mennä seuraavaksi. Ja nuo kontaktit... Kas tässä ja saa nauraa!
http://www.youtube.com/watch?v=kotQnuT8-CA
Radat olivat aikamoista kieputusta, eikä montaa nollatulosta nähty. Hyppyrataa kuvaa hyvin se, että yliaikanollalla sai kakkossijan. Nopeillä koirilla ei ollut mitään jakoa!
Ainoa ilon aihe eilisessä kisassa oli kasvattini Affe, joka oli turistina Stinan mukana. Affe oli nimensä mukaan villi ja vallaton, aivan hurmaava kooikkeripoika. 
Nyt olemme myös päässeet kokeilemaan flyballia. Seurassa on herätetty flyball eloon pitkän tauon jälkeen. Messarin kilpailuun haetaan joukkuetta ja pitihän meidänkin sitä kokeilla.
Pallohullu-Iitu järkyttyi, kun sitä täytyi pitää kiinni. Iitun ikä ei riitä joukkueeseen, joten kokeilemme sitä ehkä joskus myöhemmin.
Pimu ei taas aluksi ymmärätänyt, että pallon voisi tuoda myös takaisin. Vasta kun treenit olivat lopuillaan, syttyi Pimu tähän hullutteluun. Hauskaa se oli!
Tytöille oli ostettava heijastavat sadetakit. Alkaa olla vaarallista liikkua pimeässä ilman heijastimia.
Syysmuotia kuvassa

 

Kuin kaksi marjaa...

Saa nähdä, milloin ehdin seuraavaksi päivittää blogia. Meillä on muutto tulossa; tuntuu, ettei tavarat lopu pakkaamalla. Ihmeellisesti löytyy tavaroita, joita ei muistanut edes olevankaan...
Toisaalta odotan kovasti muuttoa maalle. Saan ehkä ihan ikioman pienen agilitykentänkin.

Puolentoista kuukauden kisatauon sekä juoksujen jälkeen kisasin Pimun kanssa Helsingissä Purina Arenalla. Keinu on nyt alkanut tuottaa ongelmia agilityradoilla. Molemmat agiradat kisattiin hallissa. 
Hallin pohja ei taida sopia Pimulle, kun se maistui tytölle niin hyvin. Koko ajan Pimu tonki maata kuin pieni porsas ja syödä mutusti sieltä jotain ja sitten lopulta alkoi yökkäillä.
No siitä huolimatta agiradat olivat molemmat melko hyviä. Keinulta Pimu roiskaisi vitosen ja toisella radalla puomin alastulolta tuli vitonen. Tuomarina oli Heidi Viitaniemi.
Martti Salonen oli taiteillut hyppyradan ja se kisattiin ulkona. Tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut, mutta niin vain jouduin kantamaan Pimun pois radalta. Ensiksi hän komensi minua uhmahaukulla, karkasi lähdössä, pari estettä meni ok, mutta sitten tytöllä napsahti; Pimu alkoi tehdä omaa rataa, putkikivaa, hyppyjä edestakaisin ja välillä haukkumaan minua. Näin sitten lähdin radalta rimpuileva Pimu kainalossa. Kyllä nolotti!
Kun ei kerrasta usko, niin suuntasin kisoihin tänään sunnuntaina Janakkalaan. Ja se keinu taas, uskomatonta; lentokeinulta väärä putken pää ja hylky. Toisella agiradalla sama juttu, keinulta pitkä loikka alas ja seuraava hyppy väärin, tuloksena toinen hylky. Radat eivät olleet edes vaikeita, tuomarina Henri Luomala.
Hyppyradalta saimme tuloksen 10; okserin rima tuli alas ja neito karkasi kepeiltä viimeisestä välistä. Hypärin tuomari oli Johanna Nyberg. Nyt ei muuta kuin treenaamaan.
Janakkalassa tapasimme Pimu siskon Ellan. Lentävän Luppakorvan Liitolikka on mieletön agiliitäjä ihan nimeään myöten. Ella oli toisen agiradan kakkonen ja hypärin kolmas. Iitu oli turistina mukana ja tapasi ekaa kertaa tätinsä. Ensin piti hieman irvistellä mamman helmoista, mutta Ella ei ollut huomaavinaan ja pian Iitu unohti uhonsa.
Kooikkeri Olli vei koko potin ja otti voitot kaikilla kolmella radalla. Oli se vaan niin kaunista menoa. Ihan huippu pari; kuuliainen, nopea koira ja taitava, hyvin liikkuva ohjaaja. Mitäs siinä muuta tarvitaan. Onnittelut vielä tätäkin kautta!
Iitu on kehittynyt kovasti agilityssä. Se on saannut ihan toisen vaihteen ja silminnähden nauttii tekemisestä ja siitä, että saa kaiken huomion yksin. Kontakteja ei vielä olla paljoa tehty, mutta niidenkin aika tulee, kunhan ohjauskuviot saadaan mallilleen.