Myrskymatalan väki toivottaa Hyvää Uutta Vuotta !
Tässä blogissa pääset seuraamaan kooikerhondje Pimun ja hänen tyttärensä Iitun touhuja.
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
perjantai 26. joulukuuta 2014
torstai 25. joulukuuta 2014
lauantai 13. joulukuuta 2014
Hyviä uutisia ja lunta
Sain torstaina tietää, että hamstringlihas ei ole irronnut. Ei siis leikkusta, mikä on todella hyvä. Toisaalta yksi uusi repeämä oli tullut lisää ja vanha repeämä oli kovasti tulehtunut. Tämä tarkoittaa, että nyt sitten ollaan treenaamatta ja kisaamatta 2-3 kk. Kooikkereita käy sääliksi, niille koittaa ankeat ajat.
Onneksi Pimu aloitti juoksun ja Iitu kohta perässä. Siihen menee tavallaan 3 viikkoa tähän saamaan rytinään. Kennelyskääkin on kuulemma liikkeellä, joten ehkä hyväkin pysyä kotosalla ja terveenä. Kaikkea pitää keksiä, jotta olo hieman helpottaisi.
Tänään olemme saaneet lunta maahan oikein kunnolla ja koirat nauttivat.
Sain torstaina tietää, että hamstringlihas ei ole irronnut. Ei siis leikkusta, mikä on todella hyvä. Toisaalta yksi uusi repeämä oli tullut lisää ja vanha repeämä oli kovasti tulehtunut. Tämä tarkoittaa, että nyt sitten ollaan treenaamatta ja kisaamatta 2-3 kk. Kooikkereita käy sääliksi, niille koittaa ankeat ajat.
Onneksi Pimu aloitti juoksun ja Iitu kohta perässä. Siihen menee tavallaan 3 viikkoa tähän saamaan rytinään. Kennelyskääkin on kuulemma liikkeellä, joten ehkä hyväkin pysyä kotosalla ja terveenä. Kaikkea pitää keksiä, jotta olo hieman helpottaisi.
Tänään olemme saaneet lunta maahan oikein kunnolla ja koirat nauttivat.
Iitu sekoaa lumesta, Pimu ottaa rauhallisemmin |
Iitu vain juoksee |
Komennosta poseeraukseen |
Sä otit jo sen kuvan, nyt mennään... |
lauantai 6. joulukuuta 2014
Voi meitä!
Lähdin kuin soitellen sotaan Kotkan kisoihin. Radat olivat kuin meille tehdyt, maestrona Seppo Savikko.
Eka agirata meni hienosti, paitsi, että takareisi repesi uudelleen ja horjuen Pimun edessä työnsin tytön putkeen, kun puomille olisi pitänyt kiivetä.
Burana 800 voimalla päätin, että periksi en anna, vaan jatketaan kisaa. Agirata oli meille kuin tehty. Pimu otti kiellon (aika helposti) kun kökkäsin kipeellä jalalla hyppyesteen edessä, vitonen tästä. Hypärille lähdettiin ihan vain vihapäissään. Pimu kulki kuin unelma. Minä en. Nolla sieltä väännettiin, koska tuo tyttö on niin taitava.
Nyt sitten olen kahden kuukauden treeni-ja kisakiellossa. Uudet magneettikuvat kertovat tuomion. Leikkaus luvassa, jos hamstring on nyt kokonaan irti :(
Lähdin kuin soitellen sotaan Kotkan kisoihin. Radat olivat kuin meille tehdyt, maestrona Seppo Savikko.
Eka agirata meni hienosti, paitsi, että takareisi repesi uudelleen ja horjuen Pimun edessä työnsin tytön putkeen, kun puomille olisi pitänyt kiivetä.
Burana 800 voimalla päätin, että periksi en anna, vaan jatketaan kisaa. Agirata oli meille kuin tehty. Pimu otti kiellon (aika helposti) kun kökkäsin kipeellä jalalla hyppyesteen edessä, vitonen tästä. Hypärille lähdettiin ihan vain vihapäissään. Pimu kulki kuin unelma. Minä en. Nolla sieltä väännettiin, koska tuo tyttö on niin taitava.
Nyt sitten olen kahden kuukauden treeni-ja kisakiellossa. Uudet magneettikuvat kertovat tuomion. Leikkaus luvassa, jos hamstring on nyt kokonaan irti :(
torstai 27. marraskuuta 2014
lauantai 22. marraskuuta 2014
Kooikkereiden rotumestaruus kisattiin viime sunnuntaina 16.11 Kirkkonummella.
Mestisrata oli agirata B, jolla töpeksittiin viiden virhepisteen verran. Tuomarina Sari Mikkilä. Kisa alkoi hyppyradalla, josta otimme hyllyn. Ihan niin omaan piikkiin menee, ettei ole tosikaan. Jäin Pimun eteen vaikeassa kepeille viennissä, niin ei tytöllä ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä hyppy uudelleen. Hyvä hyl kuitenkin. Viimeinen rata oli Heidi Viitaniemen tuomaroima agirata. Tosi kiva rata, mutta onneton ohjaaja jotenkin sekunnin sadaosaksi unohti radan ja hups heijjaa, hyllyhän siitä oli kotiintuomisena. Tämä oli todella niin hyvä rata, Pimu kulki kuin ajatus ja se ohjaajan ajatuskatkos oli kohtalokas.
Kuvia ensilumesta lauantaiaamuna.
Mestisrata oli agirata B, jolla töpeksittiin viiden virhepisteen verran. Tuomarina Sari Mikkilä. Kisa alkoi hyppyradalla, josta otimme hyllyn. Ihan niin omaan piikkiin menee, ettei ole tosikaan. Jäin Pimun eteen vaikeassa kepeille viennissä, niin ei tytöllä ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä hyppy uudelleen. Hyvä hyl kuitenkin. Viimeinen rata oli Heidi Viitaniemen tuomaroima agirata. Tosi kiva rata, mutta onneton ohjaaja jotenkin sekunnin sadaosaksi unohti radan ja hups heijjaa, hyllyhän siitä oli kotiintuomisena. Tämä oli todella niin hyvä rata, Pimu kulki kuin ajatus ja se ohjaajan ajatuskatkos oli kohtalokas.
Kuvia ensilumesta lauantaiaamuna.
Mikä tästä on mennyt? |
Seuraamme jälkeä... |
Lumiset frisbeeleikit |
Iitu |
Pimu |
lauantai 1. marraskuuta 2014
Aina jotain....
Nyt kun jalka alkaa olla parempi, niin viikko sitten perjantaina, puuhommia tehdessä, satutin selkäni. Taas on viikko vierähtänyt, eikä ole päästy kunnolla treenaamaan. Tiistaina kävin Iitun kanssa kokeilemassa aksaa. En pystynyt ohjaamaan, enkä juoksemaan, mutta Iitu nautti vain yhdessä olemisesta ja kontaktitreenistä. Kiva, kun sekin on syttynyt tähän lajiin. Tekemisenhalu on kova.
Eilen varasin hallin, että molemmat koirat pääsevät vähän touhuamaan. Pimu vaan on niin taitava, ei se osaaminen ole minneen kadonnut, vaikka taukoa on jouduttu pitämään. Se ihan paloi halusta ja vauhti oli sen mukaista. Voi, kun saisin itseni nyt pian kuntoon, halu kisaamaan on kova minullakin.
Nyt kun jalka alkaa olla parempi, niin viikko sitten perjantaina, puuhommia tehdessä, satutin selkäni. Taas on viikko vierähtänyt, eikä ole päästy kunnolla treenaamaan. Tiistaina kävin Iitun kanssa kokeilemassa aksaa. En pystynyt ohjaamaan, enkä juoksemaan, mutta Iitu nautti vain yhdessä olemisesta ja kontaktitreenistä. Kiva, kun sekin on syttynyt tähän lajiin. Tekemisenhalu on kova.
Eilen varasin hallin, että molemmat koirat pääsevät vähän touhuamaan. Pimu vaan on niin taitava, ei se osaaminen ole minneen kadonnut, vaikka taukoa on jouduttu pitämään. Se ihan paloi halusta ja vauhti oli sen mukaista. Voi, kun saisin itseni nyt pian kuntoon, halu kisaamaan on kova minullakin.
Missä pallo? |
Majakka ja perävaunu |
Senkin frisbee... |
revin sinut riekaleiksi, tuumii Iitu |
Oma rakas, kaunis Pimuliina |
perjantai 17. lokakuuta 2014
Treenitauko jatkuu ja kooikkeritytöt ovat kuin seinästä repäistyjä, Iitu etenkin, energiaa riittää vaikka muille jakaa. Nyt on vaan metsälenkkeihin edelleen tyytyminen. Eilen, kun Iitun kanssa tehtiin pujottelua pihalla, ihan vain pikkasen kokeilin juoksemista; ei hyvä. Fyssari sanoi, että vasta sitten, kun hän antaa luvan. Joo-o, toivottavasti lupa tulee pian.
Pimu opettaa: kieri tässä, tää on hyvä! |
Perjantai-ilta ja auringon viime rippeet |
Vauhtivirveli Iitu |
tiistai 7. lokakuuta 2014
Meillä alkoi treenitauko. Koirat ovat ok, mutta ohjaaja ei. Lääkäri totesi revähtymän takareidessä; hamstring lihas on kiinnityskohdastaan revennyt, tulehtunut ja turvoksissa. Lepoa ja fysioterapiaa, kunnes jalka on parempi ja sitten uudelleen arvioitavaksi. Kyllä otti päähän. Otti sen verran, että vielä menin ja kisasin Pimun kanssa Janakkalassa. No eihän siitä mitään tullut; koira kävi kuumana, kun en ehtinyt tai pystynyt ohjaamaan ja yritin varoa teipattua koipeani. Se siitä kisasta; kolme kertaa hyl.
Nyt päätin, että lepään jalkani kuntoon, koska kroonistumista en halua enkä myöskään leikkaukseen. Kauheat vieroitusoireet aksasta jo nyt. Onneksi on esteitä pihalla, että voidaan jotain ihan pientä treenata Iitun kanssa....
Iitu kävi viime viikolla oman seuran epiksissä ja omalla ajallaan voitti kaikki möllit, niin minit kuin maksitkin. Kilpailevien radalla ihan huvikseen kokeilimme keppejä ja nyt se meni kuin vettä vaan. Tavallinen tuuliviiri tuo Iitu.
Kooikkeritytöt tarvitsevat kuitenkin jokapäiväisen metsälenkkinsä. Tänään menimme heti töiden jälkeen metsään etsimään suppilovahveroita. Sieniä saatiin jonkin verran. Meillä nuo sieniretket päätyvät hyvinkin useasti suoraan suihkuun....tällä kertaa Pimu.
Nyt päätin, että lepään jalkani kuntoon, koska kroonistumista en halua enkä myöskään leikkaukseen. Kauheat vieroitusoireet aksasta jo nyt. Onneksi on esteitä pihalla, että voidaan jotain ihan pientä treenata Iitun kanssa....
Iitu kävi viime viikolla oman seuran epiksissä ja omalla ajallaan voitti kaikki möllit, niin minit kuin maksitkin. Kilpailevien radalla ihan huvikseen kokeilimme keppejä ja nyt se meni kuin vettä vaan. Tavallinen tuuliviiri tuo Iitu.
Kooikkeritytöt tarvitsevat kuitenkin jokapäiväisen metsälenkkinsä. Tänään menimme heti töiden jälkeen metsään etsimään suppilovahveroita. Sieniä saatiin jonkin verran. Meillä nuo sieniretket päätyvät hyvinkin useasti suoraan suihkuun....tällä kertaa Pimu.
Ihanaa, mun mami haisee hirveen kakalle vai hirven kakalle |
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Äiti, mä syön sun alaleuan, jam-jam |
Koko viime kesän olen juossut kisoissa vasen takareisi teipattuna.
20.9 Kotkan kisoissa jalka oli huono, eikä juoksu enää tahtonut onnistua. Sunnuntaina menin kuitenkin Pimun sm-ryhmän treeniin ja vielä keskiviikkonakin. Kun ei usko, niin ei usko.
Torstaina reisi oli jo niin kipeä, että oli tilattava aika ortopedille, joka sattumoisin oli myös urheiluvammoihin erikoistunut lääkäri. Magneettikuvauksessa selviää lopullinen syy, mutta oireet ovat kovasti tyypillisiä hamstring lihasten repeytymiseen. Hamstring lihasten repeäminen on yksi yleisimmistä urheiluvammoista.
Sormet ja varpaat ristiin, että kysymys olisi lievimmästä mahdollisesta asteesta.
Aina jotain; kun koira kulkee, niin ohjaaja ei.
Niin, paitsi, että toinen kooikkeri ei kulje. Päätin pitää nyt tauon Iitun kanssa. Ei kisoja vaan kovaa treeniä. Kotkan kisoissa Iitu otti virheet kepeille menossa. Molemmilla agiradoilla. Ihan, kuin se ei olisi ikinä nähnytkään pujottelukeppejä. Huh, huh, palaamme alkutilanteeseen eli verkot sisään menoon ja ulostuloon.
A radalta tuli kymppi; keppivirheen lisäksi seisoin itse keinun edessä, josta siis kielto.
B radalta vitonen kepeiltä ja hypäri hyllytettiin, kun neito kielsi putkilta. Pitää vaan muistaa se yksi askel enemmin kuin Pimun ohjaamisessa.
Toisaalta on ollut kiva kisata ykkösissä, niin helppoa vielä ja kivoja ratoja.
Porkkanaperhe? |
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
tiistai 9. syyskuuta 2014
Syksyn hallikausi alkoi. Iitu pääsi kivaan
agilityryhmään, jota vetää taitava kouluttaja. Mikä parasta, Iitu rakastui heti
ensi silmäyksellä mustaan pumipoika Otsoon. Ekan treenin aiheena oli
eteneminen. Siinä meillä ei ollut vaikeuksia.
Pimu jatkaa Porskin sm-ryhmässä. Sm-kisat kisataan ensi
vuonna Oulussa, joten toivottavasti olemme sekä joukkueessa, että yksilökisassa
mukana. Tällä hetkellä näyttää hyvältä ja hotellikin on jo varattu, Oulun Eden.
Ihana kylpylähotelli aivan meren rannalla Nallikarissa.
Perjantaina
5.9 lähdimme ajamaan kohti Naantalia. Päätin yhdistää miniloman ja agilitykisat,
kahdeksan radan urakan.
Perjantai-illan
vietimme Naantaliin tutustuen. Yllättävää oli, kuinka moneen ruokapaikkaan sai
koirat ottaa sisään. Vanhassa kaupungissa oli kiva, viiniköynnösten varjostama
terassi tai ruokapaikka. Sinne siis. Ruokaa odotellessa otimme valokuvia erikoisesta
paikasta ja koirista ravintolassa. No, emme ainakaan parantaneet muiden
asiakkaiden käsitystä koirista tai koiranomistajista. Pimu nimittäin villiintyi
esiintymään ja hyppäsi pöydälle. Tämän vuoden ensimmäinen terassiolut kaatui
sitten minun päälleni. Vähänkös nolotti.
Maalaiset kaupungissa |
Missä meidän ruoka viipyy? |
Lauantai aamu valkeni sumuisena.
Nyt
oli Iitun aika startata virallisissa kisoissa. Suuntasimme RoyalCanin areenalle
Lietoon. Ensimmäiseksi Iitu oli mitattava. Epäilin, ettei se tule olemaan
helppoa. Onneksi mittaajaksi osui tuomari Petteri Kerminen, kooikkeri-ihmisiä
hänkin. Iitu seisoi vinossa, jännityksestä jäykkänä, mutta mediksi se
mitattiin. Toinen tuomari, Katarina Virkkala halusi myös mitata Iitun ja sehän
sopi. Hän ei ollut aiemmin kooikkeria mitannut. Iitu jo melkein rentoutui,
koska tuomari jutteli ja syötti nameja siinä mitatessaan. Edelleen tyttö
mitattiin hyvän kokoiseksi mediksi, vaikka seisoi varpaillaan ja takajaloillaan
yrittäessään minun syliini.
Iitun
ensimmäinen rata oli agilityrata ulkokentällä. Tuomari Vesa Sivonen oli tehnyt
minusta aika vaikean ykkösluokan radan, mm. vienti renkaalta kepeille. Tällä
radalla sorruin ohjaamaan Iitua kuten Pimua, jolloin Iitu ohitti puomin,
A-esteen jne. Tuloksena hyl.
Toinenkin
rata oli agirata ja kisattiin sisällä hallissa. Iitu teki nollatuloksen ja
voitti tämän kisan ja otti ensimmäisen luvansa. Tuomari oli Petteri Kerminen.
Ulkona
kisattiin hyppyrata, jonka Katarina Virkkala oli suunnitellut. Iitu liikkui
hienosti ja vauhdikkaasti. Hieman liiankin vauhdikkaaksi ja hyllyhän sieltä
tuli.
Sisällä
kisattiin lauantain viimeinen agilityrata, edelleen Kermisen käsialaa. Vähän
sähellettiin kepeillä ja taisi joku muukin kielto tulla, mutta neiti nousi
palkinnoille sijoittuen kolmanneksi.
Ei
voi kuin olla tyytyväinen. Hienosti meni.
Lauantai
illan vietimme Naantalin vanhassa kaupungissa kunnon turistien tapaan ja sitten
aikaisin nukkumaan.
Turistit vanhassa Naantalissa |
Poseerausta luostarikirkon puistossa |
Sunnuntaiaamuna pakkasimme tavarat autoon, jätimme kauniin Naantalin taaksemme ja
suuntasimme kohti Lietoa.
Pimukin
aloitti ulkokentällä agiradalla, tuomarina Katarina Virkkala. Nyt pitää kertoa,
että oli hieno ja nopea rata (lukuunottamatta omaa virhettäni) Siis hyvä
hyllyrata.
Hallissa
kisattiin Kermisen agilityradalla, tuloksena 0.
Seuraava
kisa oli taas ulkona, hypäri ja tuomari Vesa Sivonen. Sieltä nappasimme nollan,
sijoitumme toiseksi ja Pimu otti hyppysertin! Toinen tuplanolla sertin kera,
aivan mahtavaa.
Kolmas
nolla oli tosi lähellä viimeisellä agilityradalla. Vauhdikas, Kermisen
tuomaroima rata, jossa oli nopeita suoria, jossa piti oikeasti juosta
(yllättävää agilityssä!) Pimu tuli täpöillä putkesta, hypyn kautta puomille ja
kun se lähestyi alastulokontaktia, Pimu horjahti ja putosi puomilta. Ei käynnyt
onneksi kuinkaan, mutta vitonen siitä napsahti.
Ella,
Pimu sisko, oli myös kisaamassa. Ennen kotiinlähtöä otimme Kaisan kanssa kuvia
sisaruksista ja heidän tyttäristään.
Äidit ja tyttäret: vas. Iita, Ella, Pimu ja Iitu |
Kisat
menivät meidän kannalta loistavasti, yli odotusten.
TSAU:n
kisajärjestelyt olivat sujuvat, vaikka kahta rataa mentiin ristiin rastiin
maxien, minien ja medien vuorotellessa. Näin se menee, kun homman osaa.
Hotelli Amandiksen rappusilla |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)