keskiviikko 31. joulukuuta 2014

perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapaninpäivän tunnelmia

Pimu metsälenkillä

Ikiliikkuja-Iitukin osui kuvaan

Tapaninpäivän poseerausta


torstai 25. joulukuuta 2014

Joulukuvia
Luminenä Iitu Joulupäivän aamuna

Joululahjat ovat vielä ehjiä

Pimu ottaa Joulun rennosti

Tiilään ukko ja akka

tiistai 23. joulukuuta 2014

lauantai 13. joulukuuta 2014

Hyviä uutisia ja lunta

Sain torstaina tietää, että hamstringlihas ei ole irronnut. Ei siis leikkusta, mikä on todella hyvä. Toisaalta yksi uusi repeämä oli tullut lisää ja vanha repeämä oli kovasti tulehtunut. Tämä tarkoittaa, että nyt sitten ollaan treenaamatta ja kisaamatta 2-3 kk. Kooikkereita käy sääliksi, niille koittaa ankeat ajat. 
Onneksi Pimu aloitti juoksun ja Iitu kohta perässä. Siihen menee tavallaan 3 viikkoa tähän saamaan rytinään. Kennelyskääkin on kuulemma liikkeellä, joten ehkä hyväkin pysyä kotosalla ja terveenä. Kaikkea pitää keksiä, jotta olo hieman helpottaisi.

Tänään olemme saaneet lunta maahan oikein kunnolla ja koirat nauttivat.

Iitu sekoaa lumesta, Pimu ottaa rauhallisemmin

Iitu vain juoksee

Komennosta poseeraukseen

Sä otit jo sen kuvan, nyt mennään...



lauantai 6. joulukuuta 2014

Voi meitä!

Lähdin kuin soitellen sotaan Kotkan kisoihin. Radat olivat kuin meille tehdyt, maestrona Seppo Savikko.
Eka agirata meni hienosti, paitsi, että takareisi repesi uudelleen ja horjuen Pimun edessä työnsin tytön putkeen, kun puomille olisi pitänyt kiivetä.
Burana 800 voimalla päätin, että periksi en anna, vaan jatketaan kisaa. Agirata oli meille kuin tehty. Pimu otti kiellon (aika helposti) kun kökkäsin kipeellä jalalla hyppyesteen edessä, vitonen tästä. Hypärille lähdettiin ihan vain vihapäissään. Pimu kulki kuin unelma. Minä en. Nolla sieltä väännettiin, koska tuo tyttö on niin taitava.
Nyt sitten olen kahden kuukauden treeni-ja kisakiellossa. Uudet magneettikuvat kertovat tuomion. Leikkaus luvassa, jos hamstring on nyt kokonaan irti :(

torstai 27. marraskuuta 2014

Pääosassa Iitu.
Kuvia Iitun treenikavereista ja Iitun treenistä.


Iitun ryhmä: entiset tarkkislaiset

Pomppien vielä....

pujottelee neiti-Iitu

Hieno kontakti


Rengas sujuu leikiten

Nam, tästä sain palkan



lauantai 22. marraskuuta 2014

Kooikkereiden rotumestaruus kisattiin viime sunnuntaina 16.11 Kirkkonummella.
Mestisrata oli agirata B, jolla töpeksittiin viiden virhepisteen verran. Tuomarina Sari Mikkilä. Kisa alkoi hyppyradalla, josta otimme hyllyn. Ihan niin omaan piikkiin menee, ettei ole tosikaan. Jäin Pimun eteen vaikeassa kepeille viennissä, niin ei tytöllä ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä hyppy uudelleen. Hyvä hyl kuitenkin. Viimeinen rata oli Heidi Viitaniemen tuomaroima agirata. Tosi kiva rata, mutta onneton ohjaaja jotenkin sekunnin sadaosaksi unohti radan ja hups heijjaa, hyllyhän siitä oli kotiintuomisena. Tämä oli todella niin hyvä rata, Pimu kulki kuin ajatus ja se ohjaajan ajatuskatkos oli kohtalokas. 
Kuvia ensilumesta lauantaiaamuna.

Mikä tästä on mennyt?

Seuraamme jälkeä...

Lumiset frisbeeleikit

Iitu

Pimu

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

lauantai 1. marraskuuta 2014

Aina jotain....
Nyt kun jalka alkaa olla parempi, niin viikko sitten perjantaina, puuhommia tehdessä, satutin selkäni. Taas on viikko vierähtänyt, eikä ole päästy kunnolla treenaamaan. Tiistaina kävin Iitun kanssa kokeilemassa aksaa. En pystynyt ohjaamaan, enkä juoksemaan, mutta Iitu nautti vain yhdessä olemisesta ja kontaktitreenistä. Kiva, kun sekin on syttynyt tähän lajiin. Tekemisenhalu on kova.
Eilen varasin hallin, että molemmat koirat pääsevät vähän touhuamaan. Pimu vaan on niin taitava, ei se osaaminen ole minneen kadonnut, vaikka taukoa on jouduttu pitämään. Se ihan paloi halusta ja vauhti oli sen mukaista. Voi, kun saisin itseni nyt pian kuntoon, halu kisaamaan on kova minullakin.

Missä pallo?

Majakka ja perävaunu

Senkin frisbee...

revin sinut riekaleiksi, tuumii Iitu

Oma rakas, kaunis Pimuliina

perjantai 17. lokakuuta 2014

Treenitauko jatkuu ja kooikkeritytöt ovat kuin seinästä repäistyjä, Iitu etenkin, energiaa riittää vaikka muille jakaa. Nyt on vaan metsälenkkeihin edelleen tyytyminen.  Eilen, kun Iitun kanssa tehtiin pujottelua pihalla, ihan vain pikkasen kokeilin juoksemista; ei hyvä. Fyssari sanoi, että vasta sitten, kun hän antaa luvan. Joo-o, toivottavasti lupa tulee pian.

Pimu opettaa: kieri tässä, tää on hyvä!
Perjantai-ilta ja auringon viime rippeet
Vauhtivirveli Iitu



tiistai 7. lokakuuta 2014

Meillä alkoi treenitauko. Koirat ovat ok, mutta ohjaaja ei. Lääkäri totesi revähtymän takareidessä; hamstring lihas on kiinnityskohdastaan revennyt, tulehtunut ja turvoksissa. Lepoa ja fysioterapiaa, kunnes jalka on parempi ja sitten uudelleen arvioitavaksi. Kyllä otti päähän. Otti sen verran, että vielä menin ja kisasin Pimun kanssa Janakkalassa. No eihän siitä mitään tullut; koira kävi kuumana, kun en ehtinyt tai pystynyt ohjaamaan ja yritin varoa teipattua koipeani. Se siitä kisasta; kolme kertaa hyl.
Nyt päätin, että lepään jalkani kuntoon, koska kroonistumista en halua enkä myöskään leikkaukseen. Kauheat vieroitusoireet aksasta jo nyt. Onneksi on esteitä pihalla, että voidaan jotain ihan pientä treenata Iitun kanssa....
Iitu kävi viime viikolla oman seuran epiksissä ja omalla ajallaan voitti kaikki möllit, niin minit kuin maksitkin. Kilpailevien radalla ihan huvikseen kokeilimme  keppejä ja nyt se meni kuin vettä vaan. Tavallinen tuuliviiri tuo Iitu.

Kooikkeritytöt tarvitsevat kuitenkin jokapäiväisen metsälenkkinsä. Tänään menimme heti töiden jälkeen metsään etsimään suppilovahveroita. Sieniä saatiin jonkin verran. Meillä nuo sieniretket päätyvät hyvinkin useasti suoraan suihkuun....tällä kertaa Pimu.

Ihanaa, mun mami haisee hirveen kakalle vai hirven kakalle



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Äiti, mä syön sun alaleuan, jam-jam

Koko viime kesän olen juossut kisoissa vasen takareisi teipattuna. 
20.9 Kotkan kisoissa jalka oli huono, eikä juoksu enää tahtonut onnistua. Sunnuntaina menin kuitenkin Pimun sm-ryhmän treeniin ja vielä keskiviikkonakin. Kun ei usko, niin ei usko. 
Torstaina reisi oli jo niin kipeä, että oli tilattava aika ortopedille, joka sattumoisin oli myös urheiluvammoihin erikoistunut lääkäri. Magneettikuvauksessa selviää lopullinen syy, mutta oireet ovat kovasti tyypillisiä hamstring lihasten repeytymiseen. Hamstring lihasten repeäminen on yksi yleisimmistä urheiluvammoista.
Sormet ja varpaat ristiin, että kysymys olisi lievimmästä mahdollisesta asteesta.
Aina jotain; kun koira kulkee, niin ohjaaja ei.
Niin, paitsi, että toinen kooikkeri ei kulje. Päätin pitää nyt tauon Iitun kanssa. Ei kisoja vaan kovaa treeniä. Kotkan kisoissa Iitu otti virheet kepeille menossa. Molemmilla agiradoilla. Ihan, kuin se ei olisi ikinä nähnytkään pujottelukeppejä. Huh, huh, palaamme alkutilanteeseen eli verkot sisään menoon ja ulostuloon.
A radalta tuli kymppi;  keppivirheen lisäksi seisoin itse keinun edessä, josta siis kielto. 
B radalta vitonen kepeiltä ja hypäri hyllytettiin, kun neito kielsi putkilta. Pitää vaan muistaa se yksi askel enemmin kuin Pimun ohjaamisessa. 
Toisaalta on ollut kiva kisata ykkösissä, niin helppoa vielä ja kivoja ratoja.

Porkkanaperhe?
Syksyn sato on nyt meilläkin korjattu ja viimeiset porkkanat nostettu. Näis hauskoja porkkanoita syntyy, kun ei viitsi niitä ajoissa harventaa.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014


Viikonvaihde meni jonkinsortin vatsasairauden merkeissä. Iitun treenit jäivät väliin, enkä ole jaksanut muuta kuin istua ulkoa koirien kanssa. Onneksi noita on kaksi ja ne jaksavat viihdyttää toinen toistaan.


tiistai 9. syyskuuta 2014



Syksyn hallikausi alkoi. Iitu pääsi kivaan agilityryhmään, jota vetää taitava kouluttaja. Mikä parasta, Iitu rakastui heti ensi silmäyksellä mustaan pumipoika Otsoon. Ekan treenin aiheena oli eteneminen. Siinä meillä ei ollut vaikeuksia. 
Pimu jatkaa Porskin sm-ryhmässä. Sm-kisat kisataan ensi vuonna Oulussa, joten toivottavasti olemme sekä joukkueessa, että yksilökisassa mukana. Tällä hetkellä näyttää hyvältä ja hotellikin on jo varattu, Oulun Eden. Ihana kylpylähotelli aivan meren rannalla Nallikarissa.

Perjantaina 5.9 lähdimme ajamaan kohti Naantalia. Päätin yhdistää miniloman ja agilitykisat, kahdeksan radan urakan.
Perjantai-illan vietimme Naantaliin tutustuen. Yllättävää oli, kuinka moneen ruokapaikkaan sai koirat ottaa sisään. Vanhassa kaupungissa oli kiva, viiniköynnösten varjostama terassi tai ruokapaikka. Sinne siis. Ruokaa odotellessa otimme valokuvia erikoisesta paikasta ja koirista ravintolassa. No, emme ainakaan parantaneet muiden asiakkaiden käsitystä koirista tai koiranomistajista. Pimu nimittäin villiintyi esiintymään ja hyppäsi pöydälle. Tämän vuoden ensimmäinen terassiolut kaatui sitten minun päälleni. Vähänkös nolotti.

Maalaiset kaupungissa

Missä meidän ruoka viipyy?



Lauantai aamu valkeni sumuisena.
Nyt oli Iitun aika startata virallisissa kisoissa. Suuntasimme RoyalCanin areenalle Lietoon. Ensimmäiseksi Iitu oli mitattava. Epäilin, ettei se tule olemaan helppoa. Onneksi mittaajaksi osui tuomari Petteri Kerminen, kooikkeri-ihmisiä hänkin. Iitu seisoi vinossa, jännityksestä jäykkänä, mutta mediksi se mitattiin. Toinen tuomari, Katarina Virkkala halusi myös mitata Iitun ja sehän sopi. Hän ei ollut aiemmin kooikkeria mitannut. Iitu jo melkein rentoutui, koska tuomari jutteli ja syötti nameja siinä mitatessaan. Edelleen tyttö mitattiin hyvän kokoiseksi mediksi, vaikka seisoi varpaillaan ja takajaloillaan yrittäessään minun syliini.
Iitun ensimmäinen rata oli agilityrata ulkokentällä. Tuomari Vesa Sivonen oli tehnyt minusta aika vaikean ykkösluokan radan, mm. vienti renkaalta kepeille. Tällä radalla sorruin ohjaamaan Iitua kuten Pimua, jolloin Iitu ohitti puomin, A-esteen jne. Tuloksena hyl.
Toinenkin rata oli agirata ja kisattiin sisällä hallissa. Iitu teki nollatuloksen ja voitti tämän kisan ja otti ensimmäisen luvansa. Tuomari oli Petteri Kerminen.
Ulkona kisattiin hyppyrata, jonka Katarina Virkkala oli suunnitellut. Iitu liikkui hienosti ja vauhdikkaasti. Hieman liiankin vauhdikkaaksi ja hyllyhän sieltä tuli.
Sisällä kisattiin lauantain viimeinen agilityrata, edelleen Kermisen käsialaa. Vähän sähellettiin kepeillä ja taisi joku muukin kielto tulla, mutta neiti nousi palkinnoille sijoittuen kolmanneksi.
Ei voi kuin olla tyytyväinen. Hienosti meni.
Lauantai illan vietimme Naantalin vanhassa kaupungissa kunnon turistien tapaan ja sitten aikaisin nukkumaan.
 
Turistit vanhassa Naantalissa


Poseerausta luostarikirkon puistossa

Sunnuntaiaamuna pakkasimme tavarat autoon, jätimme kauniin Naantalin taaksemme ja suuntasimme kohti Lietoa.
Pimukin aloitti ulkokentällä agiradalla, tuomarina Katarina Virkkala. Nyt pitää kertoa, että oli hieno ja nopea rata (lukuunottamatta omaa virhettäni) Siis hyvä hyllyrata.
Hallissa kisattiin Kermisen agilityradalla, tuloksena 0.
Seuraava kisa oli taas ulkona, hypäri ja tuomari Vesa Sivonen. Sieltä nappasimme nollan, sijoitumme toiseksi ja Pimu otti hyppysertin! Toinen tuplanolla sertin kera, aivan mahtavaa.
Kolmas nolla oli tosi lähellä viimeisellä agilityradalla. Vauhdikas, Kermisen tuomaroima rata, jossa oli nopeita suoria, jossa piti oikeasti juosta (yllättävää agilityssä!) Pimu tuli täpöillä putkesta, hypyn kautta puomille ja kun se lähestyi alastulokontaktia, Pimu horjahti ja putosi puomilta. Ei käynnyt onneksi kuinkaan, mutta vitonen siitä napsahti.

Ella, Pimu sisko, oli myös kisaamassa. Ennen kotiinlähtöä otimme Kaisan kanssa kuvia sisaruksista ja heidän tyttäristään.

Äidit ja tyttäret: vas. Iita, Ella, Pimu ja Iitu

Kisat menivät meidän kannalta loistavasti, yli odotusten.
TSAU:n kisajärjestelyt olivat sujuvat, vaikka kahta rataa mentiin ristiin rastiin maxien, minien ja medien vuorotellessa. Näin se menee, kun homman osaa.

Hotelli Amandiksen rappusilla