Pääosassa Iitu.
Kuvia Iitun treenikavereista ja Iitun treenistä.

Iitun ryhmä: entiset tarkkislaiset

Pomppien vielä....

pujottelee neiti-Iitu

Hieno kontakti

Rengas sujuu leikiten

Nam, tästä sain palkan

Kooikkereiden rotumestaruus kisattiin viime sunnuntaina 16.11 Kirkkonummella.
Mestisrata oli agirata B, jolla töpeksittiin viiden virhepisteen verran. Tuomarina Sari Mikkilä. Kisa alkoi hyppyradalla, josta otimme hyllyn. Ihan niin omaan piikkiin menee, ettei ole tosikaan. Jäin Pimun eteen vaikeassa kepeille viennissä, niin ei tytöllä ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä hyppy uudelleen. Hyvä hyl kuitenkin. Viimeinen rata oli Heidi Viitaniemen tuomaroima agirata. Tosi kiva rata, mutta onneton ohjaaja jotenkin sekunnin sadaosaksi unohti radan ja hups heijjaa, hyllyhän siitä oli kotiintuomisena. Tämä oli todella niin hyvä rata, Pimu kulki kuin ajatus ja se ohjaajan ajatuskatkos oli kohtalokas. 
Kuvia ensilumesta lauantaiaamuna.

Mikä tästä on mennyt?

Seuraamme jälkeä...

Lumiset frisbeeleikit

Iitu

Pimu

Hiljaiseloa sateisena sunnuntai-aamuna

 

Iitun saalis

Aina jotain....
Nyt kun jalka alkaa olla parempi, niin viikko sitten perjantaina, puuhommia tehdessä, satutin selkäni. Taas on viikko vierähtänyt, eikä ole päästy kunnolla treenaamaan. Tiistaina kävin Iitun kanssa kokeilemassa aksaa. En pystynyt ohjaamaan, enkä juoksemaan, mutta Iitu nautti vain yhdessä olemisesta ja kontaktitreenistä. Kiva, kun sekin on syttynyt tähän lajiin. Tekemisenhalu on kova.
Eilen varasin hallin, että molemmat koirat pääsevät vähän touhuamaan. Pimu vaan on niin taitava, ei se osaaminen ole minneen kadonnut, vaikka taukoa on jouduttu pitämään. Se ihan paloi halusta ja vauhti oli sen mukaista. Voi, kun saisin itseni nyt pian kuntoon, halu kisaamaan on kova minullakin.

Missä pallo?

Majakka ja perävaunu

Senkin frisbee...

revin sinut riekaleiksi, tuumii Iitu

Oma rakas, kaunis Pimuliina