Meillä
syksy on ollut hiljaiseloa kisaamisen suhteen.
En
ottanut Iitulle edes vakitreenipaikkaa. Meillä seurassa on niin
paljon tarjolla ulkopuolisten valmentajien vetämiä treenejä, että
ne riittävät hyvin Iitulle ja minulle.
Lissulla
on torstaisin oma treeniryhmä. Paljon on vielä opittavaa. Tytöllä
on vauhtia, mutta ajatteleminen jää matkalle vauhdissa. Jos Lissu
ei tarkkaan tiedä mitä siltä vaaditaan, niin johan alkaa mahdoton
ralli. Komentamista tai torumista ei voi käyttää, sillä neiti
loukkaantuu ja pyrkii pois tilanteesta. Jos se huomaa, että minä
turhaannun tai tuskastun, sama juttu. Tässä on siis kolmas
erilainen koulutettava. Ihana asia on, että hän leikkii ja
palkkaantuu lelulla.
Eläkeläis-Pimu
pääsee mukaan treeneihin ja saa tehdä radan pätkää matalilla
hypyillä ja hän on onnensa kukkuloilla.
Oma
kunto ei ole antanut kisaamiselle myöden agilityn SM kisojen
jälkeen.
Joulukuun
eka päivä käytiin Iitun kanssa kisoissa pitkän, pitkä tauon
jälkeen. Iitu veti hienosti ja pari tulostakin tehtiin, se oli
itsellenikin yllätys. Iitu tarvitsisi niin paljon nopeamman
ohjaajan, mutta kun se ei suostu tekemään kenenkään muun kuin
minun kanssani.
Syksyllä
ollaan tehty metsälenkkejä. Lissulla on riistaviettiä, vähintään
yhtä paljon kuin Iitu-äipällä, mutta onneksi voin pitää niitä
vapaana. Taskut on täynnä herkkuja ja laitan ennen lenkille lähtöä
ruokaa niille kuppeihin. Tämä on tepsinyt ainakin tähän asti ja
kaikki palautuvat samalla portin aukaisulla pihaan. Pimun on tosin
vähän haasteellista lähteä, kun kuppiin jää ruoka tuoksumaan.
Koirilla
on riittänyt ihmeteltävää pihallakin, kun paikallinen
hirviporukka oli jahdissa tässä lähellä. Joku, nähtävästi
likinäköinen, pyssymies ampui nuorta hirvisonnia, joka ei heti
kuollutkaan. Eikös eläinparha juossut aitojen läpi meidän pihalle
ja kuoli talon päätyyn. Ihan kauhea tapaus. Onneksi en ollut itse
silloin kotona. Jahtiporukka hoisi kyllä homman ammattimaisesti
(vaikkeivat ampua näköjään osaakaan) He korjasit kaikki jäljet
ja aidan ja toivat meille korvaukseksi hirven paistia ja jauhelihaa.
Kuukauden
päivät ovat koirat tutkineet hirviparan jälkiä ja kaivaneet
paikkaa, minne hirvisonni lopulta kaatui.