Pääosassa nti Iitu
Piipahdimme Kotkassa agikisoissa. Maanantai-ilta töiden jälkeen, mutta mitäpä sitä ei rakkaan harratuksen eteen tekisi. 
Iitu treenaa kivassa ryhmässä, jossa on samanikäisiä koiria. Lähes tämä koko treeniryhmä kisasi Kotkassa. Valmentajamme Evita lähti matkaa huoltamaan joukkoaan ja tsemppaamaan meitä. Hyvä porukka, hyvä fiilis ja kiva kisapaikka ja tulosta tulee.
Kaikilla meillä meni tosi hyvin. 
Iitu oli ainoa tästä porukasta, joka oli kisannut pari kisaa aiemmin. Muille viralliset kisat olivat uran ensimmäiset.
Elina Hannikainen oli illan tuomari. Ensimmäinen agirata hyllytettiin, koska olin ohjauksessa ihan jälkijunassa. Hyvä hylly kuitenkin.
Toinen rata juostiin nollana, vaikka taas yllättäen olin myöhässä ohjauksissa. Nollavoitto. Vain kaksi tulosta tältä radalta kertoo, ettei ihan helppoja ole ykkösten radat nykyään.
Viimeinen rata, hypäri; vitonen esteen kiellosta ja sijoitus 3. Voittajalla myös vitonen, ei siis helppoa.
Tyytyväinen täytyy olla, meillä meni hienosti.

Iitun saalis Kotkasta

Tässä vielä Iitun nollarata
https://www.youtube.com/watch?v=VqUL0cAUOyI

Oulu, here we come!
Tänään 12.4 kisattiin Pimun kanssa Kouvolassa (oikeasti Valkealassa). Kouvolan oma tuomari Allan Matson oli tehnyt kivat ja lentävät radat.
Ekan agirata hyllytettiin jo kolmannelle esteelle. Pimu pudotti riman ja jotenkin sotkeutui siihen ja ajautui seuraavan hypyn väärin päin. Rima putosi melko varmasti mun haperoivasta ohjauksesta. Pelkäsin jo, että tytöllä on paikat jumissa, koska rimat meillä normisti pysyy. Ei onneksi!
Seuraava agirata  ja varmisteltu nollatulos, sijoitus 5. Tätä me lähdettiin hakemaan. Nyt on kasassa viisi agilitynollaa ja pääsy sm-kisojen yksilökisaan. 
Pimulla on jo edustuspaikka oman  seuran medijoukkueessa.
Oma takareisi alkoi taas oireilla, mutta osallistuimme kuitenkin vielä hypärille. Hyppyrata ei ollut mikään helppo. Hurjaa vääntöä ja ohjaamaan oli ehdittävä. Olin niin hämmästynyt, että ehdin ohjauksiin ja Pimu pysyi hanskassa. Keppikulma oli vaikea, suorasta putkesta 90° kulmaan. Sekin onnistui. Nyt upporikasta tai rutiköyhää! Tiesin, että loppu sujuu jo helpommin ja kiirehdin turhaan pujottelusta, jolloin Pimu jätti viimeisen välin pujottelematta. Vitonen siitä hyvästä. Meiltä puuttuu vielä hyppyvalion arvo ja siihen oikeuttava serti. Siinä taas lisää tavoitteita.
Kyllä sekin vielä tulee!

Oulu, täältä tullaan!

Pimu leikittää lastaan

ja on ihan yhtä lapsellinen

 

 

 

Talviloma, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Lunta tuli reilusti, eikä päästy pihatöihin, vaikka niin oli suunniteltu. Loma on mennyt löhöillessä ja jonkin verran aksaa treenatessa. Lomalla pääsee treenaamaan myös päivällä, onneksi.
Kiirastorstaina en suostunut lähtemään kaupoille "taistelemaan" ruoasta, vaan jäin koirien kanssa kotiin. 
Otin molemmat ötökät mukaan, kun vein roskat roskikseen. Kello oli himpun vaille kaksitoista. Pimu ampaisi suoraan metsään, mutta Iitu tuli nätisti kanssani roskikselle. Sitten kuului Pimun pari ulvahdusta ja peli oli menetetty. Iitu painalsi metsään mammansa perässä, en ehtinyt edes kissaa sanoa, kun Iitu oli poissa. Pimu tuli kutsusta melkein heti pihaan, mutta Iitu ei.
Jänis, peura tai kettu oli houkutellut koirat metsään. 
Meni tunti, meni toinen. Tein kaikki mahdolliset houkutukset Iitun kotiin saamiseksi; grillaus, hajujälki, ilmoitukset, oma yöpaita oksanhaaraan metsään jne. Meni taas tunti, meni toinenkin, ei Iitua. Otin Pimun pihalla ja leikittiin frisbeellä. Se yleensä houkuttaa Iitun esiin. Pimu kiljui onnesta frisbeen perässä, mutta Iitua ei kuulunut.
Vuoroin ajelimme etsimässä karkulaista. Ei merkkiäkään missään, ei havaintoja, ei mitään. 
Kello lähestyi viittä, soitin etsijäkoiraneuvontaan. Itku kurkussa selitin tilannetta. Kaikki mahdollinen oli tehty. Etsijäkoirista neuvottiin vain odottamaan, sillä oma stressini kuului jo äänestäni. Koira vaistoaa stressihormonin ja pysyttelee silloin piilossa.
Kello tuli kuusi, kävin silloin vielä grillillä kääntelemässä makkaroita, jotta tuoksu leviäisi kauas. Sitten kuulin tutun haukun; Iitu oli jossain lähellä.  Pimu otettiin kiireesti ulos ja frisbeet kaivettiin esiin. Pimu haukkui ja makkara tuoksui. Yhtäkkiä Iitu pyyhälsi pihaan, suoraan avoimesta ovesta sisään.
Mikä helpostus! Tyttö oli väsynyt, märkä ja vapiseva, mutta muutoin ihan ehjä. Tänään aamulla tutkin Iitun vielä kertaalleen; lihakset olivat hieman kipeät ja tassut karheat, mutta muutoin neiti on entisellään.
Nyt olemme jo laskeneet aitatolpat ja merkinneet aidan paikan. Tämä ei saa enää toistua.

Väsyneenä ja märkänä, mutta kotona