Kennel Myrskymatalan toivottaa 

Hyvää ja rauhallista Joulua sekä menestyksekästä Uutta Vuotta 2013!

Lisää lunta
Lunta tulla tupruttaa jo ihan riittämiin. Koirista se on kuitenkin hauskaa, etenkin pikku-Iitusta. Pikkuinen jää aina viimeiseksi ulos ja viipyisi vaikka kuinka kauan. Hänet on houkuteltava tai haettava sisälle, ettei pienet tassut tai vaaleanpunainen masu paleltuisi. Onneksi viime päivät on ollut vain pikkupakkasta.
Pimun kanssa ollaan treenattu ja huomenna meillä on taas SM-ryhmän treenit ja torstaina saamme myös valmennettua treeniä. Sitten Joululomalle! 
Pimu on aivan onnettoman näköinen; viimeinenkin pitkä häntäkarva on karissut. Rankkaa tuo lasten tekeminen.
Tänään sain ikuistettua koko lauman menoa pihalla. Aina kun saan kameran esille, mitään hauskaa ei enää tapahdu. Tässä kuitenkin vähän koirien touhuja.

Viime sunnuntaina kisasin Pimun kanssa Kotkassa ensimmäistä kertaa Pimun mammaloman jälkeen. 
Kotkan halli oli kylmä ja ulkona oli -10° pakkasta. Kylmästä ja karvattomuudestaan huolimatta Pimu oli intoa täynnä. Ensimmäiset kaksi agirataa hyllytettiin, mutta radat olivat muuten tosi sujuvat. Molemmilla radoilla virhe tuli ohjauksesta. Ekan radan unohdus ja toisella radalla en vaan ehtinyt ohjaamaan; puomin alle oli viritetty pussi!! ja seuraava este oli takaa kierto hyppy. Moni muukin hyllytti samassa kohdassa. Viimeinen hyppyrata meni myös hyvin, tosin omat, liian hätäiset ohjaukset tuottivat meille kaksi kieltoa. Lisää treeniä vaan!!!
Pikku-Iitua olen pitänyt treeneissä mukana, että se tottuisi uusiin ihmisiin ja koiriin. Iitukka on aika arka vielä. Iitu menee jo putkeen ja puomin alastulokontekteja on kokeiltu. Renkaan Iitu hyppäsi vahingossa. 
Eläinlääkärissä käytiin tiistaina, kun 12 viikkoa tuli täyteen. Iitu pelkäsi kovasti, edes namit eivät maistuneet eläinlääkärin kädestä. Sen jälkeen vein pikkuisen ostoksille; ensin Mustiin&Mirriin ja sitten Peten koiratarvikkeeseen. Siellä Iitu oli jo ihan toinen, reipas pikku kooikkeri, joka tutkiskeli innokkaana alahyllyn herkkuja. 
Itsenäisyyspäivän aamuna kuvasin Pimua ja Iitua, kun he leikkivät ulkona omaa kummallista takaa-ajoleikkiään. Pimu pitää huolen, että tyttö saa tarpeeksi liikuntaa. Iitu on yleensä ihan pyörryksissä tämän session jälkeen. 

Treenailua
Äiti Pimun kanssa aloitimme agilitytreenit viime viikolla. Pimu ilmiselvästi nauttii tekemisestä radalla ja siitä, että saa olla huomion keskipisteenä. Intoa on tullut kaksin verroin lisää mammaloman jälkeen. Nollaratojen metsästys SM-kisoja ajatellen alkakoon ja seuraavat kisat tauon jälkeen kisaamme ensi viikonloppuna Kotkassa.
Näyttelyt saavat nyt odottaa Iitun ensiesiintymistä. Pimu on lähes karvaton kooikkeri, joten hänen kanssaan näytille mennään vasta joskus kesällä Eestinmaalle hakemaan se Eestin valiotitteli.
Aamulla kuvasin äitiä ja lasta, kun jo puolisen tuntia oli riehuttu. 

Hurjaa menoa.
Pimu-äippä on innostunut opettamaan Iitulle lisää riehumisniksejä. Leikki menee välillä todella hurjan näköiseksi, mutta molemmat tuntuvat nauttivan tästä oudosta äiti-lapsi-suhteesta.
Kuvat puhukoot puolestaan.

Vähiin käy...
Koti tuntuu niin hiljaiselta, kun pennut ovat muuttaneet pois. 

Perjantaina pikku-Tuulikki lähti uuteen kotiinsa. Tuhtista Tuulikista kuoriutui oikea kaunotar ja yllätys, yllätys, kutsumanimeksikin tuli Bella.

Lauantaina meidän Espanjan poika Affe pääsi myös uuden perheensä matkaan. Affen matka onkin hieman pidempi kuin muiden, toivottavasti lento menee hyvin. Adios mi pequeño amigo.

Ikävän lievittämiseksi Iitu-neiti jäi muistuttamaan minua menneestä pissi-kakkashowsta ja pitää huolen siitä, etten turhaan haikaile pentusten perään, vaikka kyynelet silmissä tätä kirjoitankin.

Toivottavasti joskus näkisin näitä rakkaita pikkuriiviöitä ja kuulisin heidän kuulumisiaan. 
Ensi vuoden puolella ajatuksena on pitää pentutapaaminen, ehkä silloin kohtaamme.

Iitun uusi kaveri

Oho, ne lähti! Jippii pallo....

Eronhetki
Perjantaina pikku Ruska-neiti lähti uuteen kotiinsa. Lauantaina taas Onni ja Otava lähtivät uuden perheensä matkaan. Onnelista elämää heille ja paljon onnea uusille pennunomistajille!
Lauantaina jäljelle jääneet Tuulikki, Affe ja Iitu nukkuivat paljon. Se on lastenkin tapa selvitä ikävästä, muuta ihmeellistä en ole heidän käytöksessään huomannut. Pari kertaa Pimu-äippä on pyörähtänyt pentujen luona ja on sen jälkeen jatkanut leluillaan leikkimistä. Minulle on varmaan ollut kaikkein vaikeinta pennuista luopuminen. Mutta kyllä on nyt rauhallista!
Tänään pennut taas ulkoilivat, katso videot.

Myrskymatalan Tuulikki

Uusia kokemuksia
Viime viikolla aloin totuttaa pentuja autoiluun. Hyvinhän se meni; kaikki nukkuivat koko automatkan ja jatkoivan untaan vielä kotona. 
Raikasta ulkoilmaa pääsimme nuuhkaisemaan kerrankin kun ei satanut. Pennut hieman ihmettelivät uusiä ääniä, mutta rohkeina jatkoivat tutkimuksiaan ja söivät puista varisseita lehtiä....
Kaulapannat saivat pennut rapsuttamaan kaulaansa. Toiset kun huomasivat kaverilla pannan ja kuinka kiva siitä on vetää, unohtui sekin rapsutus.
Pennut ovat lähes vieroitettu emosta. Aina kun silmä välttää, menee Pimu lastensa luo ja imettää niitä vähän, suotakoon se hänelle vielä hetken aikaa. 
Illalla, juuri kun pennut ovat nukahtaneet, käy Pimu tökkimässä niitä kuonollaan ja saa koko lauman hereille. Sitten hän itse tulee tyytyväisenä viereeni nukkumaan ja ajattelee varmaan, että "Varmistettu, kaikki kunnossa!"
Pennut ovat nyt sirutettuja, lääkärintarkastamia ja rekisteröityjä. Tässä koko kaartin viralliset nimet, melkein kaikilla on kutsumanimikin tiedossa (suluissa).
Tytöt : Myrskymatalan Tuulia (Iitu) , Suvituuli (Ruska) ja Tuulikki
Pojat:  Myrskymatalan Villi Tuuli (Affe), Lounatuulen Laulu (Otava) ja Tuulen Taikuri (Onni)
Kohta pennut muuttavat uusiin koteihin. Aika on mennyt kuin siivillä. 
Videolla, toisten jo ollessa lepäämässä, sitkeimmät  Affe ja Onni jatkavat piiloleikkiään jääkaapin takana. Ruska ja Tuulikki taas kinastelevat pöydän alla ja sitten tulee uni.
Pari kuvaa lisätty myös Pentuja-otsikon alle.

Leikki jäi kesken.....

Unihiekkaa

Hassuja tassuja

Tuulipennut vauhdissa

Tänään pennut täyttävät viisi viikkoa. Juhlan kunniaksi otin kakaralaumasta pari kuvaa.

Oho, mitäs täältä löytyy!

Ruoka-aika

Äiti-Pimu on tervehtynyt ja pennut voivat hyvin. 
Pennuille ei enää riitä pelkkä ruoka ja nukkuminen, nyt tahdotaan jo seurustelemaan. Aluksi häärättiin vain pentuaitauksen läheisyydessä, mutta reviiri on laajentunut joka päivä lisää. Nyt pennut vilistävät jo pitkin taloa, leikkiaika on lyhyt, mutta rankka;  väsähtäneitä pentuja löytyy nukkumasta milloin mistäkin.
Viikon varrella tulevat pennunomistajat ovat päässeet katsomaan uutta perheenjäsentään. Kaikki ovat olleet aivan haltioissaan näistä pikku karvapalloista ja oikeita sydänten murskaajia nuo pennut kyllä ovatkin. Hyvillä mielin voin näistä suloisista pikku olioista luopua, niin kivat ja rakastavat kodit kaikki pennut tulevat saamaan.

Tutkimusmatka on takana ja uni maittaa

Viime viikko on ollut oikea vitsausten viikko. 
Pennut muuttivat lauantaina olohuoneeseen ihmisten ilmoille. Nyt niillä on tilaa liikkua omassa pentuaitauksessaan. Samanaikaisesti Pimu alkoi käyttäytyä oudosti ja ärisi pennuilleen. Luulin sen ensin johtuvan muutosta tai jostain mustasukkaisuudesta, kun pennuille koko ajan leperrellään. Pian huomasin kuitenkin, että hermostuneisuus liittyi imetykseen. Emo päästi vain osan porukasta kerralla syömään ja muut joutuivat odottamaan. Tutkin pentujen suut, ei vielä hampaita, pelkkää ientä siellä vain oli.
Sitten emon tutkimus: nisät olivat kovin kuumat ja kuumettakin Pimulla oli. Voi kiesus, pahin pelkoni kävi toteen; nisätulehdus!!  Eikun eläinlääkäriin. Onni onnettomuudessa oli se, että alkava tulehdus huomattiin heti.
Nyt Pimu on lääkekuurilla ja kipu alkaa nähtävästi lievittää, koska hän jo suostuu lähes ärisemättä imettämään. Tyttö on vieläkin melko hermona, koska selvästi stressaa imetystä ja inhoaa kuumeen mittausta. Kellä on rintatulehdus ollut, tietää kyllä, että kipeää tekee.
Aloitin pennuille lisäruoan antamisen jo heti ensimmäisten imetysongelmien ilmettyä. Kaikki pennut ovat ongelmista huolimatta kasvaneet valtavasti. Eilen iltapunnituksessa kilon raja ylittyi jo viideltä pienokaiselta, ainoastaa pikku-Täpläpoika on pari grammaa alle kilon. Pimulta siis riittää maitoa vaikka vaikeuksia on ollut.
Kaiken tämän tuttipullon täyteisen, unettoman viikon kukkuraksi, oma isäni joutui sairaalaan. 
Ja arvatkaapa vielä!! Pennuille on puhjennut terävät pienet naskalihampaat, nyt on emon pinna todella koetuksella. Voi Pimu-rukkaa!

Ensin syödään...

sitten painitaan....

ja lopuksi pienet päikkärit

Pennut kehittyvät ja yrittävät jo kovasti liikkeelle. Mukava katsella niiden ensimmäisiä, alkeellisia leikkejä. Kaveria niivitetään milloin jalasta, milloin niskasta, emon korvahapsuja on hauska repiä ja kiipeily oman äidin päällä on ihan superkivaa. Pientä murinaa ja vauvahaukahduksiakin kuuluu jo silloin tällöin, niistä taitaa tulla oikeita kooikkereita.
Laitoin pari kuvaa pentusista pentujaosion alle.

Pennut ovat niin suloisia, että voisin vain istua pentulaatikon vieressä ja ihailla niitä. 
Pimu hoitaa lapsiaan oikein hyvin.  Perhoset, Pipsa ja Papu, ovat saaneet huomata, että huoneeseen, jossa pennut ovat, ei ole mitään asiaa. Vastassa on oikea naaras tiikeri, joka suojelee pentujansa. Mutta, kun ollaan yhdessä lähdössä lenkille, malttaa Pimu jo jättää pentuset keskenään. Lenkit ovat vähän pidentyneet, kun Pimulia ei tarvitse kiskoa perässä, niinkuin ensimmäisinä päivinä.
Tänään aamupunnituksessa kaikki pennut olivat taas kasvaneet kovasti, eritoten Tupla-Täplä-poika, joka painaa jo yli 600g!! 
Kynnet leikattiin tänään ensimmäisen kerran. Emon on hieman mukavampi syöttää, kun koukkukynnet on lyhennetty.
Kaikki pennut raottelevat jo silmiään. On ne vaan niin ihania!!!

Kasvokuvia pennuista. 
Pennut olivat syvässä unessa, kun otimme niistä kasvokuvia. Ne roikkuivat kuin raadot täysin tietämättä mitä ympärillä tapahtui. Kunhan silmät aukeavat, niin saadaan vähän ilmeekkäämpiä kuvia tänne blogiin.

Uniset pojat vas. Täplä, Viiru-Ville ja Tupla-Täplä

Uniset tytöt vas. Iitu, Huutomerkki ja Mamman tyttö

Baari on auki

Pennut ovat nyt viiden päivän ikäisiä ja niin mahdottoman ihania. Niitä seurailemalla aika kuluu ihan siivillä. Painoa on tullut kaikille lisää joka punnituksessa ja tuntuu, että ne imevät emonsa ihan kuiviin. Pimu saakin erikoishuomiota ruoan ja juoman suhteen, jotta maitoa riittäisi. 
Pimu uskaltaa jo jättää kylläiset lapsensa hetkeksi ja käy tarkistamassa paikkoja sisällä ja pihalla. Kiire takaisin tulee, kun pentulaatikosta alkaa kuulua vikinää.
Pennuilla alkaa oma persoonallisuus kehittyä:
Tytöt ovat röyhkeitä ja ahneita. Ne jyräävät muut alleen kun nälkä yllättää. 
Mamman tyttö, joka on väritykseltään melkein Pimun kopio, hakeutuu aina emon kaulalle tai kainaloon nukkumaan. Hellyydenkipeä pikku söpöläinen painaa nyt 291g.
Huutomerkki sai lempinimensä selässä olevan selvän huutomerkin mukaan. Sattumaa tai ei, mutta se tyttö on kova huutamaan, jos ruokaa ei heti ole saatavilla. Painossa se on ohittanut kaikki muut ja aina se onkin maitoa litkimässä, kun pentulaatikkoon kurkistaa. Hän painaa 357g.
Iso-Iitukka on porukan toiseksi suurin ja painaa 337g. Iitukkaa piti elvyttää aika kauan ja vielä kotia tullessa se oli melko heikko ja vetelä. Eläinlääkäri veikkasi, ettei se jaksa aamuun, vaan toisin kävi. Voi olla, että se oli vaan tokkurassa nukutuslääkkeestä, jota Pimu sai tai sitten pitkään kestänyt herääminen johtui jostain muusta. Asiaa monelta kantilta harkittuani "tämä jostain muusta" sai minut tekemään päätöksen, että pidän tuon pennun itse. 
Pojat ovat tyttöjä huomaavaisempia.
Tupla-Täplälle myös ruoka maistuu, rauhallisesti se etsii itsellensä paikan tiddy barista ja syö kunnes nukahtaa. Hän painaa 310g ja on mielestäni koko porukan kaunein koira. Pidän sen vaaleasta värityksestä.
Viiru-Villellä on vauhtiviiru vasemmasta jalasta keskelle selkään, siitä sille nimi. Viiru on aika hanakka vikisemään, jos joutuu erilleen muusta porukasta. Yleensä se nukkuu onnellisena pulleiden tyttöjen välissä. Tuleva Casanova? Viiru painoi aamulla 278g.
Pikku-Täplän ruokailua olen joutunut vahtimaan, koska hän on koko porukan pienin. Tänään painoa oli 247g ja käyrän mukaan sen paino on lähtenyt hyvään nousuun eilen. Äänettömästi se yrittää päästä ruoan ääreen, mutta vaikeetahan se on, kun vastassa on tyttöpulleroiden armeija. Täplästä tulee kiltti ja söpö poika.
Kaikilla pennuilla on yllättävän kauniit ja tasaiset otsapiirrot ( paitsi Iitukalla se on leveäpi kuin muilla ja vähän toispuoleinen)

Laitoin Pentuja-osioon pikkuisten ensimmäiset kuvat!

Uusi perhe

Tuulipennut näkivät päivänvalon ensi kertaa tiistaina 11.9.12  klo 17.30. 
Pimu yritti itse kovasti ja pitkään synnyttää. Kaksi innokasta pentua oli tulossa yhtä aikaa ulos ja ne tukkivat tien muilta sekä itseltään, joten Pimu piti leikata. 
Onneksi treenikaverini Virve (joka oli lupautunut minun henkiseksi tuekseni), on sattumoisin eläinlääkäri ja Pimu saatiin nopeasti leikkaukseen. Annika (treenikaveri myös) hälytettiin apuun ja sitten hommiin.
Annika avusti leikkauksessa ja juoksutti pentuja meille kuivattavaksi toinen toisensa jälkeen.Virve leikkasi ja hoiti Pimua. Pennut virkistyivät nopeasti ja tuli hurja kiire saada napanuorat solmittua, kuivattua, hierottua ja vielä annettua "nukutuksen vastalääke" näille vintiöille. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Suurkiitos Virve ja Annika, ilman teitä olisimme olleet aikamoisessa pulassa.
Nyt pentulaatikossa vikisee kolme tyttö ja kolme poikakooikkeria. Pentuja oli kaikkiaan seitsemän, mutta yksi pieni heiveröinen poika ei selvinnyt ja hän lensi pois luotamme koirien taivaaseen.
Äiti ja lapset voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Tokkurainen Pimu oli aluksi hieman hämillään omista mönkivistä pennuistaan, mutta nyt hän hoitaa näitä oikein esimerkillisen äidin ottein.

Pimu on hyvässä kunnossa. Tyttö on nyt selvästi käsittänyt, että hänestä on tulossa äiti.  TUULISPÄÄ ON RAUHOITTUNUT! Tätä voisi kutsua jo ihmeeksi. Ei vaan, kyllä luonto tietää.
Tuleva äiti painaa nyt 13,7 kg eli ihan sopivasti on painoa kertynyt, ei liikaa, eikä liian vähän.
Aamulla metsälenkillä seurasin Pimun touhuja; suurimmat kaatuneet puut kierrettiin, kalliolta toiselle ei loikittu, vaan Pimu etsi loivemman tien alas. Pieni Papukaan ei saanut Pimua mukaansa heidän yhteiseen takaa-ajoleikkiinsä. Aika lähestyy.

"Design" pentulaatikko

Keittiössä kannattaa päivystää!

Nyt olen ollut havaitsevinani jonkinlaista rauhoittumista Pimun käytöksessä. Vatsan ja lantion linja on selvästi suurentunut ja muuttunut; siellä ne pienet pentuset kasvavat äidin lämpimässä ja turvallisessa masussa.

"Elämä on tylsää; frisbeet ovat hävinneet, pallot piilotettu, ihan kun ne ei enää haluaisi leikkiä mun kanssa" ajattelee Pimu-rukka onnettomana. Pentusten odotus ei tunnu tätä mammaa vielä haittaavan eikä vauhtia hidastavan. Yritin laittaa leluja piiloon, että tyttö vähän rauhoittuisi. Nyt Pimu leikkii kävyillä, hän odottaa kun käpy putoaa puusta, keräilee niitä rappusille, mutta siitä huolimatta kaikki Pipsan löytämät kävyt ovat niitä parhaimpia leikkikaluja. Uimassa olen antanut Pimun käydä ja siellä omassa elementissään se viihtyykin hyvin! Ruokahalu kasvaa ja vauhti kiihtyy, mitä tästä vielä tulee!

Köyhän lapsen lelu

Päivitykset ovat jääneet vähiin ihan sen tavallisen kiireen takia ja siksi, että ei ole mitään erityisempää tapahtunutkaan. Täällä mökillä on nyt aikaa kirjoitella kuulumisia.

Viime sunnuntaina kisasin vielä Pimulin kanssa Porvoossa meidän oman seuran kisoissa ja se tavallinen 3 hyllyä oli taas saaliina. Radat olivat kyllä ihan sujuvat, mutta eihän siinä tarvita kuin se yksi virhe. Salme Mujunen oli tuomaroimassa ja radat olivat mielestäni tosi mukavat.
Kuvagalleriaan lisäsin muutaman agilitykuvan.

Mutta nyt asiaan:

Keskiviikkona käytiin Mäntsälässä pieneläinklinikalla ultraamassa Lentävän Luppakorvan Tuulispää ja kuvassa näkyi ainakin neljä, mahdollisesti viisi pientä penneliä. TUULI-pennut ovat saaneet alkunsa. Ihanaa; pikku-Pimuja ja Pikku-Jerryjä on siis meille tulossa. Pidetään peukkuja, että odotus menee hyvin!

Nyt meillä elo rauhoittuu, jos se nyt tuon tytön kanssa mitenkään on mahdollista. Kisatauko alkoi jo viime pyhänä, eikä agilityä treenata ennenkuin tulevat pennut muuttavat omiin koteihinsa. Pimu saa nyt levätä ja kerätä voimia tulevaan. Tuolla se nyt "lepää"; riehuu pihalla frisbeensä kanssa, välillä se hyppää laiturilta mereen ja käy uimassa muutaman kierroksen. Se on ihan ymmällään, kun kukaan ei heitä sille frisbeetä. Siispä hän vie sitä itse veteen, hakee ja vähän haukkuu sille ja sama uudestaan. Pikkupenneleistä tulee luultavasti ihan sekopäisiä, sellasta kyytiä ne raukkaparat nyt saavat oman mammansa kanssa.

Nyt viimeisen viikon aikana Pimu on muuttunut. Siitä on tullut hellyydenkipeä ja ihan suunnattoman ahne. Mikä vain näyttää ruoalta, se katoaa hetkessä Pimun kitaan. Eilen sille kelpasi kananmunat kuoret ja paprikat se nappasi salamannopeasti lautaselta. Vadelmat, mustikat ja jäniksenpapanat kuuluvat nyt myös hänen ruokavalioonsa. Selvästi raskaanaolevan mielihaluja!!

Pentukyselyjä on tullut tosi paljon, tähän mennessä jo 30 yhteydenottoa. Kaikki tulevat neljä pentua ovat jo varattuja. Pari "bonuspentua" olisi tietysti kiva, että mahdollisimman moni pentuja kysellyt olisi saanut oman pikku-kooikkerinsa. Kiitän kaikkia kennel Myrskymatalan pennuista kiinnostuneita ja toivotan onnea ja sitkeyttä pennun etsintään.

Sain perjantaina Pimun DLA-monimuotoisuustestin tuloksen.

Pimu on tyyppiä Kooi2 / Kooi6. Koira on heterotsygootti.

Tässä selitys asiasta:

MHC-alueen geenit, jotka vastaavat mm. koiran omien kudosten tunnistamisesta sekä vieraiden patogeenien tunnistamisesta ja tuhoamisesta, voidaan jakaa kolmeen luokkaan niiden tuottamien valkuaisaineiden toiminnan perusteella.

Koiran MHC-geenejä kutsutaan nimellä DLA ja tässä tutkimuksessa määritettiin luokkaan II kuuluvat DRB-, DQA- ja DQB-geenit, joiden alleelit (=saman geenin eri muodot) muodostavat yhdessä niin kutsutun haplotyypin. Luokan II geenit koodaavat proteiineja, jotka osallistuvat puolustusreaktion alkuvaiheeseen. Ne tunnistavat ja esittelevät erilaisista vierasaineista pilkottuja osia muille puolustusreaktioon osallistuville soluille. Koska tunnistettavien vierasaineiden määrä on suuri, on tärkeää, että sekä yksilöllä että populaatiossa säilyy erilaisia alleeleja, jotka poikkeavat emäsjärjestykseltään toisistaan.

MHC-alueen geenien monimuotoisuuden ja erityisesti heterotsygotian säilyttäminen on tärkeää. Homotsygoitumisen on aiemmissa tutkimuksissa havaittu lisäävän riskiä autoimmuunisairauksille.

Lauantaina käväistiin sitten lähes viimeisissä kisoissa Janakkalassa. Tuliaisina kotiin tuotiin kolme hylättyä suoritusta. Juoksutauon jälkeen tyttö oli niin täpinöissään, ettei oikein malttanut kuunnella, karkasi jopa lähdössä! Ei voi kaikkia mokia Pimun piikkiin laittaa, kyllä oli ohjaajakin niin kuutamolla että voi voi!

Tuomari kisoissa oli Martti Salonen ja tapansa mukaan radat eivät olleet mitään lastenleikkiä.

Nyt sunnuntaiaamuna Pimu ei suostunut syömään ja hän oli vähän muutenkin huonovointinen. Olisiko ollut näitä raskauteen liittyviä juttuja.....tai sitten vain tämä kuumuus vaikuttaa. Kello on nyt 10:40 ja lämpömittari näyttää varjossa 28,5°C.

Viikonloppu vierähti mökillä, kalastuksen, saunomisen ja uimisen merkeissä. 

Pimusta ei huomaa vielä mitään muutosta, yhtä villi ja vallaton se on kuin aina ennenkin. Lauantaina aamulla oli joutsenperhe tullut rantaan lämmittelemään ja Pimu tietysti huomasi ne ennen minua. Salaman nopeasti oli pahaa aavistamaton tyttö rannassa ja lähes yhtä nopeasti se myös tuli sieltä takaisin. Joutsenpari nimittäin kääntyi Pimua kohti, levittivät siipensä, sähisivät ja sihisivät ja siihen ei Pimu osannut varautua. Pimu näytti aika pieneltä niiden rinnalla. Siitäs sai, kun meni joutsenperheen aamutouhuja häiritsemään.
Videolla Pipsa ja Pimu uiskentelemassa.

Valkoposkihanhia

Nyt  meillä alkoi  tapahtua.

Pieni Papu aloitti juoksun muutama viikko sitten, Pimu otti mallia ja aloitti myös juoksunsa vajaa viikko Papun jälkeen. Näin meillä on aina tehty.
Kirjoitin tarinaa Pentuja-osioon ja lisäsin muutaman kuvan galleriaan!

Merellinen Parainen

SM-kisahumu on nyt takana. Oli mahtava viikonloppu Tikkakoskella Jyväskylässä!
Perjantai-iltana kisasin agi-ja hyppyradan Pimun kanssa ja molemmat radat hyllytettiin.Martti Salonen oli tehnyt kimurantit radat. Agiradalta tuli hyppy väärinpäin. Hypäri päästiin kolmanneksi viimeiselle esteelle virheettömänä, kunnes huolimattomuuttani ohjasin Pimun esteen ohi ja sen korjattuani  putki siinä sitten imaisi Pimun ja tietysti väärään päähän. Eikä edes yhtään harmita, sillä lauantainen suoritus joukkuekisassa meni  ihan nappiin!! Pimu oli ensimmäinen lähtijä meidän joukkueessa. Nolla tehtiin ja vielä hyvällä ajalla, vaikka varmistelin kaikki kontaktit ja hidastin meidän vauhtia. Olimme yhdeksäntinä (9.!!!) ekan kierroksen jälkeen. Sitten muille tuli pari hyllyä ja ankkuri otti 20 virhepistettä ja lopulta putosimme melkoisen paljon. Sellaista sattuu, eikä haittaa, agility vaan on niin mukavaa.
Sunnuntaina saatiin nähdä huippuagilityä, kun Suomen parhaat koirakot kisasivat yksilökisoissa. Upeata katseltavaa! Vesisade alkoi medien finaalin jälkeen ja jatkui ja jatkui.
Kaatosateessa ajelimme kohti kotia.
Oli minulla kamerakin mukana, mutta en siinä tohinassa muistanut edes sen olemassa oloa.

Seurakaverit kotiinlähtötunnelmissa

Hups heijaa, onpas aikaa kulunut edellisestä päivityksestä! Eipä tässä kyllä ole ollutkaan mitään erityistä kerrottavaa.

Agilityssä startattiin eka kolmosten kisa täällä Porvoossa torstai iltana 23.5. Radat olivat mielestäni aika kinkkiset; agiradalta sekä hypäriltä tuli hylätty suoritus. Tuomarina oli Kati Vala.  Kun katsoin videolta kummatkin suoritukset, niin kyllähän se vika oli ohjaajassa, yllätys, yllätys! Molemmilla radoilla putki koitui meidän kohtaloksi vain siitä syystä, että katsoin ja käännyin, enkä luottanut Pimuun ja hups, sinne se tyttö vilahti. Olen kyllä ihan tyytyväinen suorituksiimme, sillä muutoin meno näytti ihan hyvältä.

Ensi viikonloppu meneekin taas agilityn merkeissä. Heti perjantai aamusta lähdetään kohti Jyväskylää SM-kisoihin. Edustamme oman seuran medijoukkuetta. Tulee melko ranka viikonloppu, mutta SM-kisa on aina sen arvoinen!

Eilen lauantaina 9.6 pyörähdettiin Riihimäellä koikkereiden erikoisnäyttelyssä. Pimu sai todella hyvän arvostelun ja ERIn, mutta siihen se sitten jäikin. Hollantilaistuomari Diana Striegel piti ilmiselvästi pienistä, hennoista nartuista ja oli tosi tarkka karvanvärin suhteen. Ainoa kritiikki Pimun arvostelussa oli: White could be a little more white siis valkoinen voisi olla hieman valkoisempaa!?

Kovasti oli myös pennuista kiinnostuneita ihmisiä liikenteessä. Mukava huomata, että ihmiset harkitsevat ja miettivät tarkkaan pennun ostoa. Tapasin monta kivaa perhettä, jonne voisin pennun antaa ihan hyvillä mielin. Terveisiä vaan kaikille teille!!!

Kuvaajalta oli zoomi kateissa, eikä kuvat oikein muutenkaan onnistuneet, mutta alla yksi otos valionarttujen kehästä. Pimu on kuvassa hollantilaisväreissä olevan esittäjänsä kanssa koivun katveessa.

Valionartut kehässä Riihimäellä

Viikonloppuna olimme taas mökillä saaressa. Ilma oli jo hieman lämpimämpää kuin edellisellä kerralla, mutta ei mikään shortsikeli kuitenkaan.
Kalajuttu, mutta ei kalavale: katiskassa oli sellainen vonkale, ettei ole koskaan vielä ennen ollut. Olin lähdössä viemään katiskaa veteen ja koirat tietysti ryntäsivät veneeseen. Pimu tapansa mukaan loikkasi peräpenkille, mutta päättikin sitten tulla muiden luo. No katiskahan siinä oli esteenä keskipenkillä, mutta ohi oli päästävä. Se ei ihan onnistunut, sillä tyttö onnistui tunkeutumaan katiskaan sisälle!!! Vähän aikaa meni, ennenkuin tajusin, että Pimuli on todella pyydyksessä sisällä. Onni onnettomuudessa oli, että katiska on nailonista, eikä se vahingoittanut eikä raapinut neitoa. Vähän Pimu ehti panikoitua, kun ulospääsyä ei löytynytkään! Loppu hyvin, kaikki hyvin;  äippä pelasti!
Yritin saada koiria samaan kuvaan, huonolla menestyksellä, mutta alla muutama otos.

Frisbee lentää hyvin tuulessa,  jos joku heittäis!!

Tylsää, kauanko vielä aiot kuvata!?

Lauantaina menin ekaa kertaa mökille talven jälkeen. Menomatkalla tuuli oli melkoisen kovaa. Kovasti se venettä keikutti, mutta onneksi oli vastainen tuuli. Koirat olivat ihan villeinä, kyllä ne tietävät, että mökkikausi on nyt korkattu.
Tänään koko lauman vauhti alkoi jo hiipua ja nyt vain makoillaan paikallaan. Rankkaa tuo saaristolaiselämä.

Saaressa on mukavaa

Tänään poseerattiin luokkanousun kunniaksi

Kontaktitreeni kannattaa

Tänään oli hyvä päivä:
Ajelin aamusta Pimun kanssa Lietoon kisaamaan. Heti ekalta radalta napsahti serti ja tervemenoa kolmosluokkaan. Saimme vielä kunnian (ainakin mun mielestä) juosta toisen radan nolla-koirana. Kiva tapa jättää kakkosluokka taakseen.
Liedosta ajelin vielä kisojen jälkeen Paraisille katsomaan Pimun tulevaa sulhasmiestä, Jerryä. Ei ole sitä poikaa turhaan hyväluonteiseksi kehuttu. Niin kiltti ja kuuliainen, vaikka Pimu oli Jerrylle aluksi tosi kipakka, oikeasti aika hirveä morsmaikku. Pihalla oli sitten jo vähän rennonpi meininki, melkein olisi mieli tehnyt leikkiä. Ehkä se mieli muuttuu, kun juoksu alkaa.
Ilmakin oli tosi aurinkoinen ja lämmin, vaikka se suurimmaksi osaksi auton ratissa menikin, mutta kaiken kaikkiaan hyvä päivä.

Leiki nyt vähän

Pimu & Papu taistelun tuoksinassa