Pentuja kysytään paljon ja koska edelleenkin olen kovin huono päivittämään tätä blogia, niin päätin, että kennelini Facebook-ryhmä saa toimittaa blogin virkaa. 

Ken siis haluaa, voi pyytää liittymistä Myrskymatalan kooikkerit fb-ryhmään. Tässä ryhmässä  pääsee paremmin tutustumaan Myrskymatalan koiriin. 

Myrskymatalan kooikkerit ovat olleet järjestään kaikki kovin energisiä ja aktiivisia. Kotisohvan valtaajiksi niistä ei ole, tekemistä pitää olla. Olen aina sanonut, että suotavaa olisi, jos pentua mielivällä olisi entuudestaan koirakokemusta, sillä kooikkeri vaatii johdonmukaista koulutusta ja paljon tekemistä.

Ja kyllä Lissun juoksuja odotellaan. Pentuja toivotaan seuraavasta juoksusta, mutta mikään ei ole niin epävarmaa kuin kasvatustyö. Kaikkea voi sattua, siksi en ala varailemaan pentuja ennenkuin niitä on oikeasti pentulaatikossa. 

Kasvatuksessa minulle tärkeimmät asiat ovat koiran terveys ja luonne. Kasvattajat tietävät, että sopivan matchin löytäminen on todella vaikeaa. Riskejä on olemassa vaikka niitä kuinka minimoitaisiin. Pari kivaa poitsua on kyllä löytynyt, täytyy vain toivoa että kemiat kohtaisivat. Näistä kerron sitten, kun se on ajankohtaista.

Myrskymatalan fb-ryhmä ei siis suoraan tarkoita, että "nyt saa pentuja" se tarkoittaa, että yritän avoimesti kertoa millaisia koiria koiria meillä on, mitä me harrastetaan ja touhutaan niiden kanssa. 

Näin taasen kolme kuukautta vierähti ja uusi vuosikin alkoi. Edelleen yhtä laiska on tämän blogin kirjoittaja, ihan hävettää.

LISSU

Lokakuussa sain vihdoinkin Lissun virallisen silmätarkin hoidettua; puhtaat ja terveet silmät. Hyvä, hyvä. Pyysin samalla tämän kokeneen eläinlääkärin tutkimaan Lissun polvet ja kovasti hän ihmetteli miten aiempi tulos oli ykkösen polvet. Naureskellen totesi vain, että onpahan tyttö jumpannut!

Lokakuussa osallistuin Lissun kanssa myös Tampereella järjestettyyn agilityn para&seniorikoulutukseen. Saimme paljon vinkkejä suullisten käskyjen rakentamiseen ja kouluttaja oli tosi taitava.

Lokakuussa myös kisattiin. Helsingissä piipahdettiin HAU:n kisoissa parilla hypäriradalla, ei mainittavaa 2 x hyl.

Janakkalassa Myös 2 hyppyrataa, esteen ohituksesta vitonen ja toinen hyl. Tällä ohjaajalla pitäisi olla moottoroidut jalat Lissun kanssa. Iitu oli myös mukana ja yksi hyppyrata vain juostiin, sekin hyl ja ihan minun omasta ohjausvirheestä.

Itsenäisyyspäivänä Lissu pyörähti näytelmissä Valkeakoskella. Minulle ihan järkky kokemus, aivan liian pienet tilat. Maneesi, joka oli tupaten täynnä ihmisiä ja koiria. Kylmää ja aluksi myös pimeää, sillä maneesista hävisi sähköt!  Pidä siinä nyt turvavälejä. Koronapassi oli ensimmäistä kertaa käytössä.

IITU

Iitun kanssa on ollut vähän hiljaiseloa. Olemme osallistuneet yksityisiin valmennuksiin, kuukausi treenipaikkaa Iitulle en enää ottanut. 

PIMU

Meidän vanha rouva pääsi nosework kurssille. Vähän haastavaahan se on, koska Pimu on kuuro. Opetin sille uuden palkkiomerkkin, valon. Pimu on edelleen malttamaton ja jos ei heti ala tapahtua, niin se alkaa komentaa. Meidän nosework on mennytkin suurimman osan Pimu haukun kuunteluun.

Lissun "poikakaverin metsästys" on ollut kiivasta. Juoksuja odotellaan keväällä, mahdollisesti huhti-toukokuussa. Pariin kivaan kaveriin ollaan käyty tutustumassa, mutta mitään varmaa ei ole vielä. Etsintä/sukuselvitykset jatkuvat!

Koska edelleen Myrskymatalan penneleitä kysellään ja edelleen bloggaaja on laiska päivittelemään, niin päätin, että kennelimme Facebook ryhmä saa toimittaa blogin virkaa. Sinne tulee paljon useammin laitettua juttuja koirista ja niiden touhuista. Ken siis haluaa, voi pyytää liittymistä Myrskymatalan kooikkerit- FB ryhmään. Toki vastaan viesteihin, kyselyihin ja puheluihin. Myrskymatalan kooikkerit ryhmässä voi tutustua omien koirieni ja  kasvattieni elämään. 

 Elokuussa ja syyskuussa olemme käyneet Lissun kanssa jo 4 virallisessa näyttelyssä. Lissu on käyttäytynyt tosi hienosti, josta myös tuomarit ovat maininneet.

Porvoon näyttelyssä satoi kaatamalla

Hyvinkäällä Liz nappasi toisen sertinsä

Syyskuussa Tuulipennut täyttivät jo 9 vuotta. Onnea Bella, Ruska, Otava, Affe, Onni ja Iitu

Iitu 9 v

Syyskuussa uskaltauduin myös kisaamaan Lissun kanssa virallisiin kisoihin. Oman seuran kisoissa Lissu myös mitattiin virallisesti mediksi  38cm.

Ensimmäisissä kisoissa kisasimme vain kaksi hyppyrataa, sillä kontaktit ovat vielä "vaiheessa". Molemmilla radoilla Lissu sijoittui toiseksi hienoilla nollatuloksilla. Vauhtia ehkä hieman söi juuri alkaneet juoksut ja uusi kisatilanne, mutta hitsi miten hienosti!! Uudessa kisakirjassa jo kaksi LUVAa.

Tässä muutamia kuvia Lissun epävirallisista agilitykisoista ja näyttelyistä.

Kesäkuun lopulla, hurjassa helteessä kisasimme vanhassa kotikaupungissani Haminassa. Lissu voitti mölliluokan ja myös kisaavien hyppyradan, on se hurja. Kuvat: Mari Salmenhaara @ Kuvaillen

                                              

Heinäkuussa maalaistyttö Liisa-Maija, Lisbethliisa kävi kaupungissa, Porvoossa missikisoissa. PN 1, SERT ja VSP.  Hienosti osasi Lissu käyttäytyä, aika hyvin ensimmäisessä aikuisten kilpailussa.

Elokuun alussa piipahdimme Tuusulassa agilityepiksissä ja sieltäkin Lissu teki nollaradan.

Elokuussa oli myös Mäntsälän näyttely. Siellä ei menestys ollut kummoista: " Toivoisin tummemmat silmät" luki arvostelussa ja EH:lla kotia. Näin ne tuomarit arvostelevat eri asioita, mutta eihän me lannistuta, uutta näyttelyä on taas tiedossa.

Tähtipennut täyttivät 22.8. kokonaiset kolme vuotta. Onnea myös Iisa ja Riku!

Iitun kanssa kisasin oman seuran kisoissa sekä heinäkuussa että elokuussa. Eipä juuri mainittavaa. Iisa, Lissun sisko sen sijaan oli noussut kolmosiin ja kisasi äitiään vastaan. Vaikeilla, tuomari Mia Laamasen radoilla, tyttö veti triplanollat ja sai sekä agi-että hyppysertin. Taitava pari!

Sieniaika on alkanut ja koiriakin saa pitää jo metsässä vapaana. Olen opettanut sekä Iitun, että Lissun pillin ääneen ja vihellys tarkoittaa, että heti mamman luokse. Toimii pihalla.

Tänään oli taas niin "rentouttava" sieniretki, kun heti talon takana Iitu ja Lissu pongasivat peuran ja sitähän taas mentiin. Nyt riitti kymmenen minuutin ajo. Molemmat palasivat onneksi luokseni rättiväsyneinä, läähättäen, kuraisina ja täynnä takiaisia. Iitu on siis periyttänyt riistavietin Lissulle. Pimu-mummi makasi tyytyväisenä kotona sillä aikaa, mutta "ajokoirien" palatessa kotiin, se tutki lapsensa ja lapsenlapsensa hyvinkin tarkkaan.

Viimeksi päivitin, että vuosi 2020 blogikirjoitukset jäivät melkein kokonaan väliin. Puolen välin yli ollaan nyt vuotta 2021 ja taas sama juttu. Nyt yritän muistella alkuvuoden tapahtumia.

Tammikuu

Lissun treenit alkoivat pyöriä koronan takia pikku ryhmissä. Iitulle ei treenipaikkaa otettu, mutta Iitun kanssa kävin yksityisissä valmennuksissa.

Helmikuu

Käytin Lissun virallisissa kuvauksissa ja verinäyte ENM testiin lähetettiin Hollantiin tutkittavaksi. Lissulla on A lonkat ja 0 kyynärät, polvet eläinlääkäri sai ykkösiksi. Lissu on ENM vapaa. Aion uusia polvitutkimuksen samalla kun käydään silmätarkissa syksyllä. 

Maaliskuu

Pimun kunto huolestutti ja käytin sen tutkimuksissa. Vanhuus ei tule yksin, Pimun kuulo on huonontunut, eikä se selvästikään kuule kaikkea. Ostin pillinkin, jotta saisin Pimun huomion, mutta sen äänialaa Pimu ei kuule. Aloin antaa Pimulle  Aktivaitia, seniorikoiran ravintolisää ja kyllä se on mielestäni tehonnut, Pimu on ollut reippaampi. 

Maaliskuussa lenkkeilimme paljon pelloilla, koska hanki kantoi mukavasti. Tavallisesti koirat pysyvät näköetäisyydellä, mutta erään kerran niitä ei pidellyt mikään. No peurahan se siellä metsän reunassa sai tyttöjen huomion. Pilli vinkui ja kurkku tuli käheäksi kutsuhuudoista. Lopulta näin kuinka peura juoksi jo kaukana ja koirat lopettivat ajon.

Huhtikuu

Huomasin meidän aidan toisella puolen kaksi supikoiraa. Ne rapsuttelivat itseään ja niistä lähti karvaa tukoittain, selvästi sairaita yksilöitä. Viikon päästä toinen supi katosi, mutta toinen kävi ahkerasti katsastamassa lintujen ruokintapaikkaa. 

Koirille tuli oudot korvatulehdukset; Pimulle vain lievä oikeaan korvaan, Iitulla myös oikea korva oli  pahempi ja Lissulla sitten molemmat korvat erittivät "ruskeaa" mönjää. Lissun korvat puhdistettiin ja sille tehtiin video-otoskopia. Koska mikään ei ollut muuttunut koirien elämässä, niin syy eläinlääkärin mielestä oli supikoirat. Kaikki saivat korvalääkkeiden lisäksi Bravetco punkkitabletit..

Koirien kiinnipitoaikana käytiin koirametsä Männikössä juoksemassa suurimpia höyryjä pois. 

Lissulle tuli  valeraskaus, niin kova sellainen, että jouduin hakemaan lääkettä siihen. 

Toukokuu

Iitu loukkasi itsensä pihalla riehuessaan. Onneksi selvittiin kipulääkkeillä ja hieronnalla. Iitu pääsi parannuttuaan omaan treeniryhmään, jota itse vedän.

Kesäkuussa

Ilmoitin Iitun Kuopioon JSP-kisoihin. Lauantaina 19.6 oli seniorikisat, jossa hyppyradan jälkeen olimme 7. paras koirakko 0-tuloksella. Agiradalta tuli 10 virhepistettä, koska oletin, että A-este ei tuota ongelmaa. Oletin, en ohjannut. Oma moka, harmittaa oikein todella.

Sunnuntai aamuna alkoi agilityn parakisa. Hyppyradan jälkeen olimme sijalla 4, 0-tuloksella. Agilityrata me voitettiin ja kokonaistuloksissa voitettiin koko para3-luokka.

Kuva Jukka Pätynen @ koirakuvat

Ikioma kultamitalisti Iitu ihanainen

Mikä se on, voiko sen syödä?

Pentuja on kysytty paljon ja jossain vaiheessa kirjoitan tänne blogiin lisää meidän pentusuunnitelmista. Lissulle on sulhasmiehen etsintä käynnissä. En taaskaan muistanut kuinka vaikeata voi uroksen valinta olla. Onneksi on jalostustoimikunta, josta saa apuja.Club registeriä on selattu ja ihanat ystävät ovat auttaneet.

 Oho, vuosi 2020 jäi kokonaan väliin tästä blogista. Parempi niin, sillä meidän vuosi oli synkkä. Korona kuritti ihmisiä ja oma terveyteni oli koetuksella. 

Koiraharrastukset ja kisat olivat jäissä. Yhdet agilityepikset sentään käytiin Lissun kanssa. Hienosti Lissu pärjäsi 19 esteen mölliradalla, vaikka olimme vain 7 esteen "ratoja" harjoitelleet.

Loppukesästä pääsimme sentään mökkilomailemaan. Ensin käytiin Kaavilla ja sitten Saarijärvellä. Kivoja paikkoja molemmat. Koirat saivat uida sydämensä kyllyydestä, kuvat ovat Saarijärveltä.

Lissu ja Iitu. Heitä pallo, heitä, heitä......

Kolmessa polvessa; Pimu, Lissu ja Iitu

Meillä pitää koirat kutsua pois vedestä

Voi ei, kaloja!!

Meillä syksy on ollut hiljaiseloa kisaamisen suhteen.

En ottanut Iitulle edes vakitreenipaikkaa. Meillä seurassa on niin paljon tarjolla ulkopuolisten valmentajien vetämiä treenejä, että ne riittävät hyvin Iitulle ja minulle.

Lissulla on torstaisin oma treeniryhmä. Paljon on vielä opittavaa. Tytöllä on vauhtia, mutta ajatteleminen jää matkalle vauhdissa. Jos Lissu ei tarkkaan tiedä mitä siltä vaaditaan, niin johan alkaa mahdoton ralli. Komentamista tai torumista ei voi käyttää, sillä neiti loukkaantuu ja pyrkii pois tilanteesta. Jos se huomaa, että minä turhaannun tai tuskastun, sama juttu. Tässä on siis kolmas erilainen koulutettava. Ihana asia on, että hän leikkii ja palkkaantuu lelulla.

Eläkeläis-Pimu pääsee mukaan treeneihin ja saa tehdä radan pätkää matalilla hypyillä ja hän on onnensa kukkuloilla.

Oma kunto ei ole antanut kisaamiselle myöden agilityn SM kisojen jälkeen.

Joulukuun eka päivä käytiin Iitun kanssa kisoissa pitkän, pitkä tauon jälkeen. Iitu veti hienosti ja pari tulostakin tehtiin, se oli itsellenikin yllätys. Iitu tarvitsisi niin paljon nopeamman ohjaajan, mutta kun se ei suostu tekemään kenenkään muun kuin minun kanssani.

Syksyllä ollaan tehty metsälenkkejä. Lissulla on riistaviettiä, vähintään yhtä paljon kuin Iitu-äipällä, mutta onneksi voin pitää niitä vapaana. Taskut on täynnä herkkuja ja laitan ennen lenkille lähtöä ruokaa niille kuppeihin. Tämä on tepsinyt ainakin tähän asti ja kaikki palautuvat samalla portin aukaisulla pihaan. Pimun on tosin vähän haasteellista lähteä, kun kuppiin jää ruoka tuoksumaan.

Koirilla on riittänyt ihmeteltävää pihallakin, kun paikallinen hirviporukka oli jahdissa tässä lähellä. Joku, nähtävästi likinäköinen, pyssymies ampui nuorta hirvisonnia, joka ei heti kuollutkaan. Eikös eläinparha juossut aitojen läpi meidän pihalle ja kuoli talon päätyyn. Ihan kauhea tapaus. Onneksi en ollut itse silloin kotona. Jahtiporukka hoisi kyllä homman ammattimaisesti (vaikkeivat ampua näköjään osaakaan) He korjasit kaikki jäljet ja aidan ja toivat meille korvaukseksi hirven paistia ja jauhelihaa.

Kuukauden päivät ovat koirat tutkineet hirviparan jälkiä ja kaivaneet paikkaa, minne hirvisonni lopulta kaatui.