Lumet ovat lähes sulaneet ja kahden nenäkoiran kirsut oikein imevät ihania tuoksuja maasta. 
Tänään haravoin pihalla ja laittelin uutta multaa kasveille. Iitu auttoi omalla tavallaan; kaiveli kuoppia ja raahasi risuja, jotka se varasti kottikärryistä. Tämä on lapsen ensimmäinen kevät, uusi ja ihmeellinen.
Pimu seurasi kakaran touhuja ja intoutui itsekin hurjaan hippaleikkiin tyttärensä kanssa. Toistaiseksi Pimu on Iitua nopeampi ja osaa juosta kiemurrellen, ettei Iitu pääse edes lähelle.
Pimun kanssa on kaksi kisaa kisaatu viime kirjoituksen jälkeen; Vantaalla Martti Salosen radoilla ja Kotkassa tuomari oli Allan Matson. Molemmat kisat olivat tosi hyvät, vaikkei nollia tullutkaan. Se tuplanolla puuttuu edelleen.
Iitun kanssa olen myös käynyt hallilla treenaamassa. Neitiä on hankala opettaa, koska se paineistuu vieraan ihmisen kosketuksesta. Nyt olenkin keskittynyt Iitun itsetunnon kohotukseen erilaisin konstein ja se on tuottanut tulosta vähän kerrallaan.
Iitu on oikea tuholainen, kun se jätetään kotiin. Tähän mennessä hän on pureskellut neljä nahkahihnaa, oman kaulapantansa, nakertanut ovenkarmeja, useita sukkia on tuhottu jne. Aamutossut ovat ihan must, niitä on syöty kolme paria.

Kosto

Heitä, heitä....