sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Hupsista heijaa, onpa viime päivityksestä aikaa. 
Mistä aloittaisin? Ehkä suurimmasta syyllisestä blogin hiljaiseloon eli muutosta.
31.10 muutimme Porvoosta Askolaan, Tiilään kylään. Nyt kotinamme on paritalon sijaan ihan oma talo ja iso piha, jossa riittää vielä paljon laittamista ensi kesänä. Nyt olemme keskittyneet pelkästään sisähommiin ja sanalla sanoen, asumme jonkin asteisen kaaoksen keskellä. Keittiöremontti alkaa tammikuussa ja sitten uskon, että elämä normalisoituu täälläkin.
Pimu ja Iitu ovat kotiutuneet hyvin ja ovat ottaneet pihan jo haltuunsa. Pikku-Iitu on alkanut tehdä pidempiä retkiä metsään ja sitä täytyy pitää koko ajan silmällä. Pariin otteeseen neiti on ollut kateissa ja tullut sitten märkänä ja turkki täynnä havunneulasia ja roskia läkähtyneenä kotiin. Jänis tai joku lintu-parka on saanut kyytiä.
Viime viikolla huomasin, että koirat suunnistavat jo autotielle päin. Hankin molemmille valopannat, että pihalla huomaan niiden liikkeet täällä pimeydessä. Äiti ja tytär vilkkuvat kuin pienet joulukuuset eivätkä näin pääse varkain livahtamaan tielle. Aidanrakennusta siis luvassa heti keväällä.
Pimun kanssa olen kisannut Vantaalla Itsenäisyyspäivänä. Kerrottavaa tästä ei liioin ole, ainoastaan se, että ekalla radalla joku Pimu-niminen kooikkeri juoksi ohitseni häntä suorana ennenkuin olin edes itse asettautunut ottamaan sitä vastaan. Se oli meidän lyhin rata ikinä; vein Pimun heti pois boxiinsa häpeämään. Tällaista ei ole ennen tapahtunut.
Hyvinkäällä kisasimme eilen lauantaina. Ensimmäinen hyppyrata oli Henri Luomalan käsialaa ja sieltä tuli vitonen melko vaikeasta keppikulmasta. Seuraavat radat olivat Anne Viitasen tuomaroimia ja voisin sanoa, että melkoisen tekemättömmissä olevia vientejä. Tulokset puhuvat puolestaa, ei sieltä montaa nollaa tullut. Pimulle tuli kymppi toiselta radalta; eka rima putosi ja itse peitin näkyvyyden keinulle, jolloin Pimu tuli sen ohi. Toinen agirata, en edes viitsi kertoa, oli katastrofi. Näin vaikeita ratoja ei olla ennen kisattu. 
Iitun kanssa agilitytreenit jatkuvat edelleen ja tyttö on kyllä melkoisen taitava, vaikkei kaikkia esteitä vielä täydelisesti osata. Nopeutta ja estehakuisuutta on ja sen miellyttämisenhalu on ihan sydäntäsärkevää. 
Joulupukilta täytyy pyytää uusi kamera; en ole vieläkään saanut ostettua itselleni uutta ja näin tästä blogista tulee kuivahko ilman kuvia tai videoita.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti