Pimu pysytteli sisällä, se kun pelkää kaikkea pauketta. Pikku-Iitu kirmaili pihalla normaaliin tapaansa, sitä ei mikään räiske tai rytinä pelota, vaikka muuten onkin ihan arkajalka.
Vaan ei ollut arkajalka, kun vähän ennen Joulua katosi pihalta. Itse olin töissä, kun sain soiton, että Iitu on ollut kateissa puolisen tuntia. Paniikki iski! Jokin metsän eläin oli saanut sen lähtemään peräänsä. Aikaa kului, eikä tyttöä kuulunut. Laitoin ilmoituksen heti karkurit palstalle ja soittelin kaikki paikalliset löytöeläinkodit läpi, jos siitä olisi näköhavaintoja. Täällä kotona etsittiin metsästä ja lähiteiltä, vain Pimun pallo löytyi läheisen pellon reunasta. Pimua ei Iitun etsintä kiinnostanut, se halusi vain takaisin kotiin. Se ei ilmeisesti ollut yhtään huolissaan.
Kaksi tuntia ehti kulua ja sitten se karkulainen ilmestyi pihalle. Siinä se raukka seisoi kaivon takana ilmeisen säikähtäneenä, tärisevänä ja märkänä. Tunti torkkuja takan edessä ja Iitu oli taas oma, villi itsensä.
Iitu on selvästi jonkinlaisessa murrosiässä. Se kokeilee rajojaan niin minuun, kuin äitiinsäkin.
Iitun tuhoamisvimma on valitettavasti myös palannut. Se protestoi heti, jos se jätetään yksin. Se on taas syönyt aamutossuja, lenkkareita, tyynyjä ja kaikkea, minkä nyt sattuu löytämään. Sille on ostettu läjäpäin uusia leluja, jotka nekään eivät kestä kuin hetken. Iitu on Iitu ja niin ihana ja suloinen pikku-kooikkeri, ettei sille vain voi olla vihainen.
Pimun kanssa kävimme Kotkassa kisailemassa heti vuodenvaihteen jälkeen. Agiradat hyllytettiin, mutta olivat hyvät radat kuitenkin. Molemmilla radoilla väärä putkenpää imaisi Pimun. Hypäriltä tehtiin nollatulos ja olimme kisan kolmanneksi nopeimpia.
Tuomarina oli Sari Mikkilä.
Kun joulupukki ei tuonut minulle uutta kameraa, ostin sitten itse sellaisen itselleni lahjaksi. Tosin menin taas vipuun, kun ostin järkkärin, opettelussa menee hetki jos toinenkin. Tässä harjoittelukuvia.
 |
| Maalaistytöt |
 |
| Pimu |
 |
| Iitu ja tuhottu frisbee |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti