Joku ihmeen päähänpisto sai meidät lähtemaan Mikkeliin kisaamaan 14.8. Tuomarina oli Arto Laitinen.
Iitu aloitti tietty juuri silloin juoksuna ja tulokset olivat myös sitä luokkaa; 3 x HYL. Iitu oli ihan villi ja vallaton, kun se riisuttiin juoksuhousuistaan. Eka hyppyrata täysin sokka irti, haukuttiin, käytiin katsomassa tuomaria, katsojia ym ym. Agiradat olivat melko hyviä hyllyjä. Nopea se ainakin on, jos ei muuta.
Pimun hypäriltä tuli kielto hypyltä eli vitonen.  Agiradalta 5 virhettä puomin alastulosta. Viimeisen agiradan lopetin kesken, sillä Pimu varasti lähdöstä ja heti roiskaisi A:n kontaktin. Teimme A:n uudestaan ja poistuimme radalta.

Viime viikonlopun tai oikeastaan alkuviikonkin seikkailimme Uudessakaupungissa. Meillä oli siellä sulhaspoika Iitulle odottamassa. Kolmena päivänä yritettiin kovasti ja vihdoin kävimme paikallisessa Evidensiassa, mutta sekään ei auttanut. Ei muuta kuin kotimatkalle.
Matkalla soittelin urosten omistajille huonolla menestyksellä. Sitten muistin komean pojan Valkealasta. Kävin nopeasti vielä sukutaulua läpi ja sain onneksi apua aina auttavaiselta kasvattajaystävältäni, joka patisti minut matkaan vielä iltamyöhään. Onneksi patisti, sillä neidon juoksu oli jo lopuillaan. 
Eipä ole moisia treffejä ennen ollut. Matkaa Valkealaan on melkoisesti, mutta pojan omistaja jaksoi ajella puolimatkaan vastaan. Oman pikantin lisänsä tähän hommaan nimittäin toi minun kipsattu, oikea käteni. Illan pimeässä kapealla hiekkatiellä se sitten tapahtui heti. Kävimme vielä seuraavana iltana uudestaan pojan kotona ja sama juttu, siinä ei kauaa mietitty.
Nyt vaan toivotaan ihania, pieniä pennunpalleroita.