Kylläpäs olen laiska päivittämään blogia. Tuolla naamakirjassa kyllä tulee laitettua tapahtumista ja kisoista tietoa.
Nyt kuitenkin vähän kisapäivityksiä ja tapahtumia.
Meidän seura järkkäsi agiepikset maaliskuun alussa ja siellähän meidänkin tytöt kävivät treenaamassa. Möllirata tehtiin molempien kanssa ihan harjoitus mielessä ja kontakteja treenaten. Kisaradat tehtiin sitten "tosissaan". Pimu oli ihan suvereeni medien voittaja ja Iitu hyllytti, kun putken sijaan kiipesikin A-esteelle. Täysin ohjaajan virhe, nöyrästi myönnän sen. Me ollaan Iitun kanssa vielä vähän eri paria: jänis ja kilpikonna!
12.3. kisattiin JAU- areenalla Sipoossa. Iitu-ihanainen otti kuin ottikin agilitysertin sijoituksella 3. Nopeudessa se voitti Pimun. Muilla radoilla se oli aikas kuriton, eikä lähtenyt ohjauksiin ja otti hylyt muilta radoilta.
Pimu-Pimpelipom sen sijaan teki tuplanollan ja vitosen verran sössin itse viimeisellä radalla. Tuomarina hypärillä oli italialaistuomari Sandra Deidda (?) ja aksaradoilla Markku Kaukinen.
Pimu ei ollut ihan oma itsensä, se liikkui varovasti eikä sen vauhti ollut yhtä räjähtävää kuin normaalisti. 
Viikolla Pimu oli jotenkin alakuloinen. Kävimme seuraavana keskiviikkona vielä treenaamassa ja kaikki oli uhan ok. Torstaina, kun tulin töistä kotiin, Pimu tuli minua vastaan kolmijalkaisena. Ei voi olla totta. Olimme ilmoittautuneet Kuopioon kisaamaan seniorimestaruudesta ja mun valttikortti kinkkaa kolmella jalalla. Eikun eläinlääkärille soittamaan. Pimu sai tulehduskipulääkettä ja ajan heti maanantaille tutkittavaksi.
Matkaan lähdettiin kuitenkin ja kaikki toivo laitettiin Iituun. Yövyimme kylpylähotellissa Siilinjärvellä ja nautimme kylpylän tarjonnasta. 
Lauantain kisapäivä oli todella pitkä. Olimme hotellilla takaisin vasta klo 22.30. 
Hypärin Iitu suoritti hienosti. Yhdestä hypyn leijeröintiohjauksesta hän tuli ohi, josta meille vitonen radalta. Odotusaika agilityradalle oli tooosi pitkä. Itse olin ihan puoliunessa, mutta Iitu oli ihan villi ja vallaton. Se haukkui, teki omiaan ja näinhän me hyllytettiin agirata. Tuomarina oli Jari Suomalainen, tosi kivat radat. Vieläkin hieman kirvelee, kun Pimu ei pystynyt kisaamaan.
Ennen kotia lähtöä sunnuntaina, kisasin Iitun kanssa vielä 2 rataa. Tuomarina oli Marja Lahikainen. Tällä kertaa en Iitua kauheasti huomioinut lähtötilanteessa, tylysti vain kuljimme lähtöalueelle. Se tepsi, tyttö teki hyppyradalta nollatuloksen. Agiratakin sujui, mutta puomin kontaktin neiti päätti sitten kiirehtien loikata ja siitä vitonen.
Kuvia en Kuopion reissusta voi laittaa, kun jotenkin lauantai-iltana väsyksissäni onnistuin hävittämään kaikki kuvat puhelimestani.
Maanantaina Pimu kävi eläinlääkärissä ja syykin selvisi: Pimun takareiden lihas oli jumissa, sitä varten se linkutti vasenta takajalkaansa. Lisäksi sillä oli myös niskassa jumeja. Ell sanoi, että näillä liukkailla heillä on ollut paljon linkuttavia koirapotilaita. 
Pimu hierottiin auki ja linkutus katosi. Arvatkaapa onko vaikea pitää Pimua levossa eikä antaa sen riehua pihalla!? Kyllä, lähes mahdotonta. Tyttö on taas oma itsensä; se hakee leluja, leikkii niillä, kiusaa Iitua ja on villi kuin nuori Pimu konsanaan. Tuntuu niin hyvältä nähdä, että sillä on kaikki hyvin, eikä ole kipuja enää. Varasin Pimulle hieronta-aikoja, sillä kyllä urheilijakoirankin lihakset tarvitsevat huolenpitoa. Muutama viikko saitsua ja taas mennään.

Iitun eka agilityserti