Nyt täytyy kunnostautua. Koko blogi on
näköjään jäänyt unholaan.
Kesä meni nopeasti. Agilitykisoissa
kävimme aika vähän.
Vuoden kohokohta oli kuitenkin agilityn
suomenmestaruuskisat Lappeenrannassa. Pimu osallistui sekä joukkue
että yksilökisaan. Joukkuekisassa Pimu otti vitosen virheen, kun
itse ahnehdin kepeillä ja tyttö jätti viimeisen keppivälin
suorittamatta. Yksilökisan HYL ei yhtään harmittanut, sillä Pimu
oli taitava ja nopea, jota ei ohjaajasta taas voi sanoa.
Oman seuran sm-joukkueessa kisasi myös
Iitu elämänsä ensimmäistä kertaa. Tähän kohtaan olisin
toivonut Iitulta perus, tasaista iitumaista suoritusta, mutta Iitu
”räjähti” kuin kranaatti jo heti lähdössä, ihan sokka irti
ja niinhän me hyllytettiin se rata. Ei siis mainittavaa menestystä
näistäkään sm-kisoista.
Osallistuimme pariinkin otteeseen
viehejuoksukilpailuihin.
Hyvinkäällä järjestettiin Roturace,
jossa Pimu ja Iitu olivat Team van Oranje joukkueessa Taavin ja
Hilaryn kanssa. Team van Oranje oli nopein kooikkerijoukkueista. Iitu
ja Hilary olivat ihan kärkipäässä myös yksilösuorituksissa.
Nopeita flikkoja.
Kotkassa järjestettiin Speedrace
nopeuskisa ja osallistuimme myös siihen kisaan. Iitu oli oman
säkäluokkansa viides. Neljä ensimmäistä koiraa olivat kokeneita
viehejuoksijoita, joten Iitun suoritus oli ihan superhyvä. Pimu,
jonkä säkä on alle 40cm, voitti oman luokkansa ylivoimaisesti.
Kotkan speedrace |
Iitun ja Pimun vein ”Askolan kaunein
koira” mätsäriin, ihan harjoittelun kannalta. Vettä satoi, tuuli
ja oli kylmää. Tyttöjä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa
kehässä pyöriminen. Iitu oli kuitenkin sinisten kolmas.
Mätsärissä. Onks pakko, jos ei tahdo. Ilmeet kertovat kaiken. |
Syyskuun toisena päivävä kisattiin
agilityn Uudenmaan piirin joukkuekisa. Pimun lisäksi joukkueessa oli
cockeri Ofi, borterterrieri Magnus ja sheltti Teddy. Porvoonseudun
Koiraharrastajien medijoukkue nappasi hienosti hopeamitalin.
Kooikkereiden rotumestaruus kisattiin
Mikkelissä. Pimu oli kolmanneksi paras kooikkeri, eikä muuten
huonoille hävitty.
Iitulla oli taas ihan omat kuviot
näissä kisoissa, mutta hienosti pärjäsi sekin muutamalla
virheellä.
Pimusta tuli myös oman seuran medien
seuramestari 2017. On se vaan kiva kisakaveri.
11.9.2017 Pimun pennut, oma ensimmäinen
kasvattamani pentue, Tuulipennut, täytti jo viisi vuotta. Onnea,
onnea !
Ja Iitun pojat Nero (kultapoika Aurum) ja Beni (hopeapoika Argentum) täyttivät yhden vuoden 24.10.2017. Onnea, onnea !
Iitu, koira, joka on ollut aina terve
ja vahva, nappasi jostain viime viikolla oudon vatsataudin. Vaikka
olen koko elämäni touhunnut koirien kanssa, yllätti tämä hirveä
tauti minutkin. En voinut uskoa todeksi, kun reipas Iitu romahti
yhden yön aikana. Soitto eläinklinikka Aveciin ja heti tyttö
nesteytykseen. Onneksi klinikka on auki viikonloppuisin, sillä nämä
sattuvat aina viikonloppuisin. Nelisen tuntia Iitu oli tipassa ja
sitten päästiin kotiin. MUTTA se ripuli ei vaan loppunut.
Maanantaina käytin Iitun uudestaan lääkärissä. Lääkkeet
vaihdettiin ja siihen loppui tauti. Iitu tervehtyi yhtä nopeasti,
kuin oli sairastunutkin. Iitu oli kyllä esimerkillinen potilas, niin
mahdottoman kiltti ja luottavainen.
Pimu säilyi tältä pöpöltä tai
mikä se nyt olikaan.
Se, mikä minut kirvoitti päivittämään
blogia, on useat pentukyselyt. Tulevien kooikkeripentujen omistajat
ovat valveutuneita ja haluavat tutustua rotuun. He käyvät
näyttelyissä ja kisoissa ja vierailevat kooikkeriperheissä
haastattelemassa kasvattajia jne. Aivan mahtavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti