Kisapäivityksiä ym
Talviloman alkaessa olin ilmoittanut molemmat koirat Janakkalan kisoihin ihan mielenkiinnosta, sillä tuomarina oli virolainen Svetlana Zolotnikova. Tuplanollan metsästys alkakoon.
Edellisenä päivä mulla arkoi kurkkukipu, mutta kisa-aamuna oli jo parempi olo, joten päätin, että matkaan vaan.
Halli oli hiekkakuopan pohjalla ja lunta oli tullut niin paljon, että sinne vei vain kapea kinttupolku, kahta autoa ei rinnan sopinut. En ollut aiemmin kisannut tässä hallissa. 
Kun sain koirat parkkeerattua häkkeihinsä, huomasin, että Pimu söi koko ajan maasta jotain. Keinonurmen rouhe oli oikein makoisaa sen mielestä. En pystynyt keskittymään yhtään vuoroamme odotellessa, kun Pimu veteli rouhepalasia kitusiinsa. Minun oli pidettävä sen päätä ylhäällä tai muuten se olisi haljennut korkkirouheesta. Mikähän siinä oli niin hyvää.
Ekalta radalta Pimu teki hienon nollan. Radan jälkeen mulle tuli aivan hirvittävä olo, väsytti, pyörrytti ja kuume alkoi nousta. Sisulla painettiin menemään, vaikka järki sanoi, että menehän kotiin. Loput radat me sitten hyllytettiin.
Iitu rallatteli tapansa mukaan omiaan ja sen saldo oli kymppi radalta.
Tämän jälkeen olinkin 3,5 viikkoa sairaana jonkin influenssan kourissa.

21.4 yritettiin taas tuplanollaa ja vain yksi nolla saatiin lisää Kotkan kisoissa.
Ei se tupla hakemalla näköjään tule.

Orimattilan iltakisoissa 8.5 Pimu teki jälleen hyvää työtä sijoittumalla seurakaverinsa jälkeen toiseksi kivalla, Jari Suomalaisen, tuomaroimalla radalla. Tuplanolla oli taas niin lähellä, mutta puomin kontaktivirhe esti tämänkin yrityksen.

Eilen tiistaina kävimme oman seuran järjestämissä agilityepiksissä sitten treenaamassa kontakteja mölliradalla. Kisatilanteessa molemmat kooikkerit "kuumuvat" ihan päättömiksi. Pimun kontaktit olivat lähes kohtuulliset, mutta Iitu, OMG. A-esteen yli se tuli lentäen. Hieman kurinpalautusta ja sitten hän tarjosi hienon 2on2offin, niin "tätäkö tarkoitit" katseella.

Iitun juoksua odotetaan edelleen. Pojat ovat kovastikin kiinnostuneita Iitusesta, mutta neiti vain antaa odottaa. Ihan näillä hetkillä olisi juoksun aika, mutta luonto tietää sen tarkemmin.
Iitulla on kiva poikakaverin jo valmiina, mutta kerron siitä sitten lisää, kunhan saadaan astutus onnistumaan.

Kyllä män osaan sanoo Iitu (kuva Janne Penttinen)