Pikkuiset pennut eivät olekaan enää niin pikkuisia. Kaikki kasvavat kovaa vauhtia ja emo on kovilla imetyshommissa. Iitu hoitaa pentujaan mallikkaasti, mutta uskaltaa jo jättää ne hetkeksi omineen.
Maanantai aamuna meinasin myöhästyä töistä, kun pennut availivat silmiään. Mikä maailman ihanin ihme.
Tänään meillä on ollut pentujen huoltopäivä. Pennut ovat saaneet ekat matolääkkeensä. Kukaan ei kauheasti rakastanut sitä, mutta sain kuitenkin lääkkeen annettua ja Iitu huolehti suupielien puhdistuksesta.
Pienet kynnet leikattiin myös ja tässä ensimmäiset luonne-erot alkoivat näkyä.

Me yritettiin kuvata pentujen silmien aukeamista, mutta huonostihan siinä kävi Pennut nukahtivat heti kennelpojan syliin ja se siitä.

Olen käynnyt isojen tyttöjen kanssa sienestämässä lähimetsässä. 
Iitu pysyy koko ajan ihan lähellä ja on valmis lähtemään kotiin kun sen aika on. Pimu sen sijaan tykittää metsässä kuin näyttäen iitulle, että näin sitä mennään. 
Tänään Pimu löysi supikoiran. En tiedä kumpi huusi kovemmin, minä vai supi. Iitu pysyi kuitenkin koko ajan lähelläni ja loppujen lopuksi Pimukin palasi ehjänä kotiin.