Viime viikko on ollut oikea vitsausten viikko. 
Pennut muuttivat lauantaina olohuoneeseen ihmisten ilmoille. Nyt niillä on tilaa liikkua omassa pentuaitauksessaan. Samanaikaisesti Pimu alkoi käyttäytyä oudosti ja ärisi pennuilleen. Luulin sen ensin johtuvan muutosta tai jostain mustasukkaisuudesta, kun pennuille koko ajan leperrellään. Pian huomasin kuitenkin, että hermostuneisuus liittyi imetykseen. Emo päästi vain osan porukasta kerralla syömään ja muut joutuivat odottamaan. Tutkin pentujen suut, ei vielä hampaita, pelkkää ientä siellä vain oli.
Sitten emon tutkimus: nisät olivat kovin kuumat ja kuumettakin Pimulla oli. Voi kiesus, pahin pelkoni kävi toteen; nisätulehdus!!  Eikun eläinlääkäriin. Onni onnettomuudessa oli se, että alkava tulehdus huomattiin heti.
Nyt Pimu on lääkekuurilla ja kipu alkaa nähtävästi lievittää, koska hän jo suostuu lähes ärisemättä imettämään. Tyttö on vieläkin melko hermona, koska selvästi stressaa imetystä ja inhoaa kuumeen mittausta. Kellä on rintatulehdus ollut, tietää kyllä, että kipeää tekee.
Aloitin pennuille lisäruoan antamisen jo heti ensimmäisten imetysongelmien ilmettyä. Kaikki pennut ovat ongelmista huolimatta kasvaneet valtavasti. Eilen iltapunnituksessa kilon raja ylittyi jo viideltä pienokaiselta, ainoastaa pikku-Täpläpoika on pari grammaa alle kilon. Pimulta siis riittää maitoa vaikka vaikeuksia on ollut.
Kaiken tämän tuttipullon täyteisen, unettoman viikon kukkuraksi, oma isäni joutui sairaalaan. 
Ja arvatkaapa vielä!! Pennuille on puhjennut terävät pienet naskalihampaat, nyt on emon pinna todella koetuksella. Voi Pimu-rukkaa!