Pentutapaaminen

Hyvä, että sain edes nukuttua viime yönä, kun odotin Tuulipentujen tapaamista. Kovasti jännitti, minkälaisia pikku kooikkereita sieltä tulisi. 
Pennut olivat niin ihania kaikki, samanlaisia pikku-riiviöitä kuin maailmalle lähtiessäänkin:
Otava, Pikku-Täplä, oli edelleen rauhallisin ja harkitsevin koko porukasta. Poika oli saanut äitinsä söpön ulkonäön ja isänsä lempeän luonteen. Otava oli edelleen joukkion pienin. Hän oli jo osallistunut ensimmäiseen mätsäriin ja sen huomasi kyllä käytöksestä, kun näyttelytaitoja harjoiteltiin.
Suloinen Ruska, Mamman tyttö, oli kuin ilmetty äitinsä pienoiskoossa. Aluksi neitiä jännitti hieman, mutta leikki vei voiton. Oli kiva huomata, kuinka Pimu-äidin liikkeet olivat periytyneet Ruskalle, agilityainesta siis!
Onni, Tupla-Täplä, oli koko pentueen suurin, on edelleen ja jo nyt hyvin urosmainen. Onni oli agilityharjoituksissa jo melkoinen tekijä, eikä sisarusten häiriö tuntunut sitä haittaavan.
Iitu, Iso-Iita, minun oma mussukkani, yritti aluksi kovasti pomottaa muita pentuja, mutta ei sitten voinut vastustaa leikkiä sisarusten kanssa. Pennuilla oli ainakin hauskaa ja Iitu makaa vieläkin kuin kuollut raato.
Pimu-äippä seurasi taustalta jälkikasvunsa touhuja. Pimu opetti lapsillen, kuinka näyttelyissä käyttäydytään ja lopuksi hän esitteli agilitytaitojaan toivoen, että nämäkin innostuisivat lajista. Tuulipennuissa on agilityainesta, Myrskymatalan tuulivaroitus on annettu!
Oma kamerani lakkasi toimimasta, mutta muutaman kuvan sain kuitenkin otettua.

Vas. Ruska, Otava, Onni, Iitu ja Pimu-äippä

Pimu vai Ruska- Ruska vaiko Pimu?