Tuulipentujen tapaaminen
Voi miten syötävän ihania Myrskymatalan tuulipennut ovat edelleen. Järjestin pentutapaamisen ja Bellaa lukuunottamatta koko porukka oli koolla. Pennut täyttävät kohta 11kk, mutta leikki yhdessä sujui entiseen tapaan. Leikin lisäksi harjoittelimme myös hieman agilityä ja vähän näyttelykäsittelyä.
Pimu-äippä pyörähti myös hallilla näyttämässä jälkikasvulleen, kuinka agilitysuoralla edetään.
Myrskymatalan Villi Tuuli, Affe, tuli tapaamiseen suoraan Helsingin koiranäyttelystä. Affe on komea ilmestys, juuri niinkuin uroskoissun kuuluukin olla. Affe on myös harjoitellut agilityä ja hyvin hän nekin hommat jo handlasi.
Otava, Myrskymatalan Lounatuulen Laulu, on uroksista kevytrakenteisin ja pienin. Otavalla on aivan äitinsä pää; ilmeet, silmät, piirto ja muoto. Rauhallinen ja ihana luonne tulee varmaan isi-Jerryltä. 
Onni, Myrskymatalan Tuulen Taikuri, on touhukas kaveri, joka jaksaa riehua ja leikkiä, kunhan kaverit vain jaksaisi. Onni on myös hyvin urosmainen ja komea.
Pieni, suloinen Ruska, Myrskymatalan Suvituuli, meidän ikioma ujo piimä, aristeli ensin, mutta leikki Iitu-siskon kanssa rohkaisi häntä myös mukaan pippaloihin. Ruska on aloittanut myös agilityn ja hienosti hän jo esteistä suoriutuikin.
Iitu, minun rakas Myrskymatalan Tuulia, oli hieman ihmeissään kun leikin hänen sisarustensa kanssa, Onnikin oli keskittynyt vain  Affeen. Uteliaana hän kävi vähän väliä tarkistamassa ja kertomassa, et hei, minäkin olen täällä. Iitu käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, hän oli reipas ja rohkea. Agility ei tänään paljoa innostanut, kun kaverit olivat niin paljon kiinnostavampia. 
Kuvien ottaminen oli melkoisen hankalaa, kun nuo pentuset eivät tahtoneet paikoillaan pysyä.
Kiitos kaikille Tuulipentujen omistajille, on aina niin mukava nähdä omat kasvatit.

Vas. Ruska, Otava, Iitu, Affe ja Onni

 Lauantaina kisasin Pimun kanssa Haminan kisoissa. Tuomari Anne Viitanen oli tehnyt todella kinkkiset radat. 
Eka agirata; 2 rimaa putosi, Pimu ei ole ikinä pudottanut rimoja!!! Moni muukin pudotti samat rimat ja joku totesi, että aurinko häikäisi niissä kohdin pahasti, en tiedä. Taisi sieltä tulla vielä kieltokin hypyltä. Tällä radalla Pimu oli koko joukon nopein.
Toinen rata oli sujuva myös, mutta Pimu otti kiellon pituudelta. Vitonen radalta.
Hyppyrata oli katastrofi; keppikulma oli melko mahdoton ja Pimu sujahti väärästä välistä sisään ja tuli vielä ulos liian aikaisin. Keskivaihe radalla meni joten kuten, mutta loppu on ihan hirveää katsottavaa. Sähelsin itse, Pimu komensi ja hylky sieltä lopulta tuli.