Puolentoista kuukauden kisatauon sekä juoksujen jälkeen kisasin Pimun kanssa Helsingissä Purina Arenalla. Keinu on nyt alkanut tuottaa ongelmia agilityradoilla. Molemmat agiradat kisattiin hallissa. 
Hallin pohja ei taida sopia Pimulle, kun se maistui tytölle niin hyvin. Koko ajan Pimu tonki maata kuin pieni porsas ja syödä mutusti sieltä jotain ja sitten lopulta alkoi yökkäillä.
No siitä huolimatta agiradat olivat molemmat melko hyviä. Keinulta Pimu roiskaisi vitosen ja toisella radalla puomin alastulolta tuli vitonen. Tuomarina oli Heidi Viitaniemi.
Martti Salonen oli taiteillut hyppyradan ja se kisattiin ulkona. Tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut, mutta niin vain jouduin kantamaan Pimun pois radalta. Ensiksi hän komensi minua uhmahaukulla, karkasi lähdössä, pari estettä meni ok, mutta sitten tytöllä napsahti; Pimu alkoi tehdä omaa rataa, putkikivaa, hyppyjä edestakaisin ja välillä haukkumaan minua. Näin sitten lähdin radalta rimpuileva Pimu kainalossa. Kyllä nolotti!
Kun ei kerrasta usko, niin suuntasin kisoihin tänään sunnuntaina Janakkalaan. Ja se keinu taas, uskomatonta; lentokeinulta väärä putken pää ja hylky. Toisella agiradalla sama juttu, keinulta pitkä loikka alas ja seuraava hyppy väärin, tuloksena toinen hylky. Radat eivät olleet edes vaikeita, tuomarina Henri Luomala.
Hyppyradalta saimme tuloksen 10; okserin rima tuli alas ja neito karkasi kepeiltä viimeisestä välistä. Hypärin tuomari oli Johanna Nyberg. Nyt ei muuta kuin treenaamaan.
Janakkalassa tapasimme Pimu siskon Ellan. Lentävän Luppakorvan Liitolikka on mieletön agiliitäjä ihan nimeään myöten. Ella oli toisen agiradan kakkonen ja hypärin kolmas. Iitu oli turistina mukana ja tapasi ekaa kertaa tätinsä. Ensin piti hieman irvistellä mamman helmoista, mutta Ella ei ollut huomaavinaan ja pian Iitu unohti uhonsa.
Kooikkeri Olli vei koko potin ja otti voitot kaikilla kolmella radalla. Oli se vaan niin kaunista menoa. Ihan huippu pari; kuuliainen, nopea koira ja taitava, hyvin liikkuva ohjaaja. Mitäs siinä muuta tarvitaan. Onnittelut vielä tätäkin kautta!
Iitu on kehittynyt kovasti agilityssä. Se on saannut ihan toisen vaihteen ja silminnähden nauttii tekemisestä ja siitä, että saa kaiken huomion yksin. Kontakteja ei vielä olla paljoa tehty, mutta niidenkin aika tulee, kunhan ohjauskuviot saadaan mallilleen.