Syksyn hallikausi alkoi. Iitu pääsi kivaan agilityryhmään, jota vetää taitava kouluttaja. Mikä parasta, Iitu rakastui heti ensi silmäyksellä mustaan pumipoika Otsoon. Ekan treenin aiheena oli eteneminen. Siinä meillä ei ollut vaikeuksia. 

Pimu jatkaa Porskin sm-ryhmässä. Sm-kisat kisataan ensi vuonna Oulussa, joten toivottavasti olemme sekä joukkueessa, että yksilökisassa mukana. Tällä hetkellä näyttää hyvältä ja hotellikin on jo varattu, Oulun Eden. Ihana kylpylähotelli aivan meren rannalla Nallikarissa.

Perjantaina 5.9 lähdimme ajamaan kohti Naantalia. Päätin yhdistää miniloman ja agilitykisat, kahdeksan radan urakan.

Perjantai-illan vietimme Naantaliin tutustuen. Yllättävää oli, kuinka moneen ruokapaikkaan sai koirat ottaa sisään. Vanhassa kaupungissa oli kiva, viiniköynnösten varjostama terassi tai ruokapaikka. Sinne siis. Ruokaa odotellessa otimme valokuvia erikoisesta paikasta ja koirista ravintolassa. No, emme ainakaan parantaneet muiden asiakkaiden käsitystä koirista tai koiranomistajista. Pimu nimittäin villiintyi esiintymään ja hyppäsi pöydälle. Tämän vuoden ensimmäinen terassiolut kaatui sitten minun päälleni. Vähänkös nolotti.

Maalaiset kaupungissa

Missä meidän ruoka viipyy?

Lauantai aamu valkeni sumuisena.

Nyt oli Iitun aika startata virallisissa kisoissa. Suuntasimme RoyalCanin areenalle Lietoon. Ensimmäiseksi Iitu oli mitattava. Epäilin, ettei se tule olemaan helppoa. Onneksi mittaajaksi osui tuomari Petteri Kerminen, kooikkeri-ihmisiä hänkin. Iitu seisoi vinossa, jännityksestä jäykkänä, mutta mediksi se mitattiin. Toinen tuomari, Katarina Virkkala halusi myös mitata Iitun ja sehän sopi. Hän ei ollut aiemmin kooikkeria mitannut. Iitu jo melkein rentoutui, koska tuomari jutteli ja syötti nameja siinä mitatessaan. Edelleen tyttö mitattiin hyvän kokoiseksi mediksi, vaikka seisoi varpaillaan ja takajaloillaan yrittäessään minun syliini.

Iitun ensimmäinen rata oli agilityrata ulkokentällä. Tuomari Vesa Sivonen oli tehnyt minusta aika vaikean ykkösluokan radan, mm. vienti renkaalta kepeille. Tällä radalla sorruin ohjaamaan Iitua kuten Pimua, jolloin Iitu ohitti puomin, A-esteen jne. Tuloksena hyl.

Toinenkin rata oli agirata ja kisattiin sisällä hallissa. Iitu teki nollatuloksen ja voitti tämän kisan ja otti ensimmäisen luvansa. Tuomari oli Petteri Kerminen.

Ulkona kisattiin hyppyrata, jonka Katarina Virkkala oli suunnitellut. Iitu liikkui hienosti ja vauhdikkaasti. Hieman liiankin vauhdikkaaksi ja hyllyhän sieltä tuli.

Sisällä kisattiin lauantain viimeinen agilityrata, edelleen Kermisen käsialaa. Vähän sähellettiin kepeillä ja taisi joku muukin kielto tulla, mutta neiti nousi palkinnoille sijoittuen kolmanneksi.

Ei voi kuin olla tyytyväinen. Hienosti meni.

Lauantai illan vietimme Naantalin vanhassa kaupungissa kunnon turistien tapaan ja sitten aikaisin nukkumaan.

 

Turistit vanhassa Naantalissa

Poseerausta luostarikirkon puistossa

Sunnuntaiaamuna pakkasimme tavarat autoon, jätimme kauniin Naantalin taaksemme ja suuntasimme kohti Lietoa.

Pimukin aloitti ulkokentällä agiradalla, tuomarina Katarina Virkkala. Nyt pitää kertoa, että oli hieno ja nopea rata (lukuunottamatta omaa virhettäni) Siis hyvä hyllyrata.

Hallissa kisattiin Kermisen agilityradalla, tuloksena 0.

Seuraava kisa oli taas ulkona, hypäri ja tuomari Vesa Sivonen. Sieltä nappasimme nollan, sijoitumme toiseksi ja Pimu otti hyppysertin! Toinen tuplanolla sertin kera, aivan mahtavaa.

Kolmas nolla oli tosi lähellä viimeisellä agilityradalla. Vauhdikas, Kermisen tuomaroima rata, jossa oli nopeita suoria, jossa piti oikeasti juosta (yllättävää agilityssä!) Pimu tuli täpöillä putkesta, hypyn kautta puomille ja kun se lähestyi alastulokontaktia, Pimu horjahti ja putosi puomilta. Ei käynnyt onneksi kuinkaan, mutta vitonen siitä napsahti.

Ella, Pimu sisko, oli myös kisaamassa. Ennen kotiinlähtöä otimme Kaisan kanssa kuvia sisaruksista ja heidän tyttäristään.

Äidit ja tyttäret: vas. Iita, Ella, Pimu ja Iitu

Kisat menivät meidän kannalta loistavasti, yli odotusten.

TSAU:n kisajärjestelyt olivat sujuvat, vaikka kahta rataa mentiin ristiin rastiin maxien, minien ja medien vuorotellessa. Näin se menee, kun homman osaa.

Hotelli Amandiksen rappusilla