Pari viikkoa sitten kun kevyttä lunta tuli maahan, niin pihalta löytyi peuran jälkiä ja oli siinä muutama pupujussikin loikkinut. Tämä on varmaan koirille oikea paratiisi.
Kevään kunniaksi tein aamulla koirille uudet pannat (oli siihen toinenkin syy; Iitu on tuhonnut omansa).
Pari viikko sitten kisasin Pimun kanssa Kirkkonummella ja sieltä tuliaisina jälleen kerran kolme hyllyä. Kyllä oli niin mieltä ylentävää, että ajattelin jo laittaa agitossut naulaan.
Eilen olin Lappeenrannan kisoissa. Iitu oli kisaturistina mukana. Meillä oli myös kennelpoika matkassa, joka huolehti Iitusta sillä aikaa, kun Pimu kisasi. Iitu osasi käyttäytyä oikein mainiosti. Se yritti kovasti tehdä tuttavuutta niin uusien ihmisten, kuin koirienkin kanssa. Ainoastaan silloin, kun Pimu oli lähellä, Iitu muuttui pikku-riiviöksi. Se saa tukea mammastaan ja silloin pitää vähän isotella muille koirille.
Olen aina tykännyt kisata Lappeenrannassa, vaikken nyt olekkaan käynyt siellä sen jälkeen, kun muutimme Haminasta Porvoon kautta Askolaan. Lappeenrannassa on aina niin kiva ja lupsakka tunnelma. Siellä ei kisata "veri suussa", ihmiset ovat välittömiä ja ystävällisiä.
Matkaan meni tosin neljä ja puoli tuntia yhteensä, mutta kyllä se kannatti. Vihdoinkin meille napsahti se kauan kaivattu tuplanolla.
Eka rata oli Marjo Heinon suunnittelema hypäri, jossa oli kyllä monta pommia, mutta hienosti Pimu tuli ohjaukseen ja sijoituimme kolmanneksi hyvällä ajalla.
Agiradalta tuli myös nolla hyvällä ajalla, vaikka varmistelin kaikki kontaktit. Sijoitus taas 3.
Viimeinen agirata tyssäsi sitten jo toiseen esteeseen, joka oli muuri (poikittain lähdössä). Ihan omaa ahneuttani lähdin liikkeelle, ennenkuin Pimu oli lukinnut esteen. Hylly, mikä hylly, mutta ihan tosi hyvä sellainen. Loppu meni upeasti, tästä olisi voinut se agivaliotitteli irrota.
Hajuja, hajuja, kiire, kiire... |
Pimu ja palkinnot |
Kevätmuotia bling, bling |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti