Vihdoinkin pääsimme saareen ja mökille. Koirat olivat ihan täpinöissään, kun huomasivat minne olemme matkalla. Kun tytöt pääsivät veneestä maihin, oli vauhti ihan päätöntä. Pimu kävi etsimässä kaikki vanhat lelut ja Iitu ryntäsi uimaan. Välillä ne vain uiskentelivat yhdessä etsien kaisloja tai käpyjä. Tätä rallia kesti aivan nukkumaanmenoon asti. Koirat olivat ihan lopen uupuneita.
Sunnuntai aamuna Iitu järjesti taas ylimääräistä sydämentykytystä meille. Siinä aamukahvia juodessani näin, että Iitun nenään käy jokin ihana tuoksu. Se otti ilmavainun ja sitten mentiin. Ajattelin ensin, että ei se kauas mene, koska Pimu jäi kiltisti mökille. Huutelin aikani ja sitten alkoi kuulua haukku hyvin kaukaa. Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja metsään etsimään karkulaista. Onneksi olemme saaressa, sieltä ei pois pääse kuin uimalla (Iitu nyt tietysti voisi lähteä uimaan jonkin ötökän perään) Kävelin jonkin aikaa ja matkaa, eikä Iitusta tietoakaan. Pimu oli mukana etsinnöissä. Sitten Iitu ilmestyi kuin tyhjästä. Se oli todella juossut ja kovaa. Se oli kuumissaan ja meni heti veteen mökille päästyämme. Se oli myös niin väsynyt, että se meni mökin alle viileään nukkumaan. Mikä lie eläin sai Iitun pään taas noin sekaisin.

Iitun saalis, tällä kertaa vain ahven.

Pimu, joka on ollut dieetillä jo aika kauan, on alkanut itkeä ruoan perään. Se luulee, että vinkumalla ja pöydille kurkottelemalla saa ruokaa. Pakko käydä ostamassa sille dieettiruokaa, että saa raukka vatsansa täyteen. 
Katiskassa oli tajuton määrä pieniä ahvenia, jotka sitten rannassa päästin takaisin mereen. Pimun ahmatti se kävi hakemassa hieman pökertyneet kalat uimalla takaisin rantaan. Iitusta tämä oli mukava leikki ja se varasti Pimun saalistamia kaloja. Pimu ei siis ehtinyt montaakaan kalaan syödä, vaikka useamman niitä kävi hakemassa. Lopulta Pimu oli otettava pois vedestä, koska se jo tärisi kylmästä.

Missä se ahven oikein on?

Kooikkerikivaa

Frisbeehullut