23.8.2014 kisattiin piirin agilitymestaruudesta Kirkkonummella. 
Pimu oli ilmoitettu Porvoonseudun koiraharrastajien joukkueeseen sekä yksilökisaan.
Joukkuekisa meiltä meni ihan ala-arvoisesti; ainoastaan yksi koirakko teki nollatuloksen ja me muut kolme hyllytettiin. Ilma oli kamala; vettä satoi ja kenttä oli yhtä lammikkoa. Itse tutustuin rataan sateenvarjon alla, vettä tuli kuin ämpäristä kaataen.
Yksilökilpailu kisattiin onneksi hallissa. Hyppyrata oli oikein valssiharjoitus; edestä, takaa ja sivulta, huh-huh. Aikaa paloi, mutta nolla otettiin. Agiratakaan ei ollut helpoimpia, mutta sopi meille. Tulos nollarata ja kas vain, piirikisoissa tuplanolla. Ei voi valittaa. Yhteistuloksissa olimme piirin yhdeksäs medikoirakko. Hyvä Pimu! Tuomarina kaikilla kolmella radalla oli Marja Lahikainen.

Pimu, piirin ysi

Tiistaina 26.8 kisattiin taas Loviisa-Porvoo ystävyys-kaupunkiottelu. Kisat pidettiin Loviisan koirakerhon harjoituskentällä. Kenttä oli, anteeksi vaan, aivan kamalassa kunnossa; epätasaista savivelliä. Tähän kisaan sai osallistua vain möllikoirat tai ykkösluokan kisaavat koirakot. Iitu oli siis edustamassa Porvoota. Ei meillä mitenkään hienosti mennyt, 15 virhepistettä, pari kieltoa ja puomin kontaktivirhe. Ei se mitään, voitto otettiin Porvooseen siitä huolimatta.
Iitu tarvitsee nyt kisakokemusta, joten 27.8 suuntasimme Mäntsälään agilityepiksiin. Ilmoitin Iitun supermöllikisaan, jossa radalla oli vain pari putkea ja hyppyjä. Siitä radasta Iitu selvisi hienosti ja tuloksena nolla ja toinen sija. Iitu hieman vielä arpoo josko mennä vai vaiko ei. Lisää vain kisoja, niin hyvä tulee.
Ilmoitin pikkuisen myös kisaavien radalle, samoin Pimun. Agirata oli yllättävän vaikea. Aika vaikeata ohjata kahta koiraa, kun pitää koko ajan muistaa, että toinen ei vielä hae esteitä ja toinen taas lukee ohjaajan jokaista liikettä. Iitu teki hienon radan toiseksi viimeiselle esteelle, joka oli keinu. Oikein vauhdikas lentokeinu, siitä vitonen.
Pimu sen sijaan varasti A-esteeltä, sujahti putkeen  ja hyllytti radan. Sen aika tosin oli ihan mieletön, yli 10 sek. eroa Iituun. Ensimmäisen kerran Iitu voitti äitinsä!
Kävin Iitun kanssa myös match showssa. Kaunis Iitu käteltiin ulos, koska se pelokkaana painautui pöydällä minua vasten ja hiljaa murisi tuomarille. Se ei ole vielä valmis näyttelyihin. Iitu oli stressaantunut ja väsynyt tästä kokemuksesta. Päätin, että odotamme aikoja parempia.
Tervakosken näyttelystä tuli jo toinen ilmoitus tuomarivaihdoksesta. Silloin päätin, että jäämme sovinnolla pois. Tuomariksi oli vaihdettu Helin Tenson Virosta, joka kiinnittää erityistä huomiota koiran luonteeseen. Parempi odotella Iitun kypsymistä vielä. Treenikaverit ja tutut ovat kyllä mukavia ja saavat käsitellä, mutta ei vieraat, ei vielä.