Lauantaina hengailimme Pimun ja Iitun kanssa Nastolassa koko päivän. Pimu oli oman seuran joukkueessa varakoirana, mutta ei sen tarvinnut vesisateessa juosta tällä kertaa.
Launtaina tuli vettä toden totta. Tuliaisena kotiin olikin kaksi kassillista märkiä vaatteita, loimia, pantoja ja hihnoja. Oli meilla telttakin, mutta eihän sieltä mitään nähnyt.
Oli kiva nähdä taas kavereita ja vaihtaa kuulumisa heidän kanssaan.
Sunnuntaina olikin sitten tosi kyseessä. Vähän arvelutti lähteä kisaamaan yhden kisatreenin jälkeen. Edellisenä sunnuntain käytiin nimittäin IHAHin kisoissa testaamassa kuntoa. Itse juoksin yhden agiradan Pimun kanssa ja Kirsi kisasi toisen agiradan ja hypärin. Tyttö kyllä kulki ja oli oma energinen itsensä.
Miten meni sm-kisat niinku omasta mielestä??
Ihan tosi hyvin meillä meni. Pystyin polvi tiukasti teipattuna juoksemaan hypärin.
Rata-alue lainehti vettä meidän kisan aikana ja taivaalta tuli lisää. Olosuhde oli siis kaikille sama, ei voi valittaa. Onneksi meidän koissut eivät vettä pelkää.
Pimu kulki kuin unelma, minä vähän huonommin, mutta tyttö tuli ohjauksiin hienosti ja pysyi kuulolla. Kepeillä meille tuli vitonen, koska oletin Pimun tulevan vasempaan käteen, mutta se hyppäsikin edellisen hypyn pidemmälle ja olikin minun oikealla puolella. Itse vaadin sen takaisin vasemmalle ja kieltohan se sieltä napsahti ja aikaa paloi.
Kaiken kaikkiaan tällä treenimäärällä, olen oikein tyytyväinen.
Kaverit kuvasivat meidän hyppyradan, tässä linkki:
https://youtu.be/J1bQSVeWpXI
 | |
| Maailman paras kisakaveri |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti