Viikonloput menevät saaressa mökillä. Talven jäljiltä on aina kaikenlaista hommaa. Nyt kaikki olisi lähestulokoon valmista Juhannusta ja kesälomaa varten.
Uimaritytöt ovat saaneet nauttia vedestä riittävästi. Kotimatka mökiltä on kovin hiljainen ja nytkin kaksi reporankaa kooikkeria nukkuu jossakin.
Viikko sitten herra hirvi oli tullut liian lähelle Iitun reviiriä ja niinhän tytöllä vierähti muutama tunti sitä häätäessä. Onneksi neiti palautui ehjänä, sillä saaressa on kyykäärmeitä ja mitä lie ketun onkaloita. Ampiainen tai joku muu pistiäinen sitä kuitenkin tuikkasi. Onneksi tästä selvittiin ihan kotikonstein.
Saaressa on niin paljon elämää, että jopa Pimu on siitä kiinnostunut. Toissa yönä heräsin puoli yksi ja päästin koirat pissalle, mutta niillä olikin muuta tekemistä. Valkoiset hännänpäät vain vilahtivat hämärässä, kun kooikkerit katosivat metsään, Pimu edellä. Onneksi molemmat palautuivat noin kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen.
Seuraavana yönä olinkin viisaampi ja menin ensin itse pihalle. Pihalla hiippaili supikoira, joka ei minusta piitannut, katseli vain. Koirat olivat niin väsyksissä, etteivät edes huomanneet tapahtunutta, onneksi.
Agilityn sm-kisat lähestyvät ja ilmoitin Pimun kisaan, meni syteen tai saveen.  Juoksen vaikka polvi paketissa. Nämä ovat luultavasti meidän viimeiset sm-kisat, että eiköhän oteta ilo irti. Pimu on nollansa kerännyt ja ansainnut.
Iitun kanssa jatkamme tokotreenejä ja ehkä joskus kisaamme rally-tokossa. Iitu on niin nöyrä ja kiltti (lukuunottamatta järjetöntä riistaviettiä) sen kanssa on helppo treenata. Agilytä treenataan omalla pihalla ja nyt kesäisin omassa aksaryhmässä.

Kooikkerijono

Iitu ja niittyleinikit

Iitu ja pallo