Olen rakastunut noihin pieniin pennun rääpäleisiin. Kolme yötä olen valvonut ja päivystänyt Iitun pentulaatikon vieressä. Näytän lähinnä zombielta, mutta ketä se haittaa? Nuo Iitun ipanat ovat vaan niin ihania.
Kaikki ei todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä.
Perjantain eläinlääkärikäynnin jälkeen, tyttö oli reipas, iloinen, leikki ja söi hyvin. En osannut kuvitellakaan, että jokin olisi pielessä.
Koska Iitu ei tehnyt elettäkään, että aikoisi synnyttää, otin yhteyttä meidän eläinlääkäriin. Keskiviikko oli 63 vrk tiineyttä ja Iitu vaan leikki ja söi hyvin.
Keskiviikko aamulla Iitu ultrattiin jo kolmannen kerran ja onneksi niin. Pentujen sykkeet olivat vielä normaalit, mutta kaikkia ei enää kuulunutkaan. Pentujen liikkeet olivat myös verkkaisia. Eläinlääkäri ehdotti heti, että tehdään keisarinleikkaus.
Kolme pientä penneliä onnistuttiin pelastamaan. Minun ikioma, ihana Iitu, olisi mennyt myös, jos en olisi olisi ollut "valveilla".
Valveilla, olen vieläkin valveilla kaiken sen jälkeen. Onneksi kennelpoika tuuraa aina välillä, että saan joskus aina torkahtaa. Kepo ei vielä tiedä, että yksi pennuista jää meille. Pikku hiljaa idätän ajatuksen hänelle (eikä se ole edes kauhean vaikeaa, kun katselen kepon touhuja pentujen kanssa)
 |
| Onko jotain suloisempaa olemassa |
 |
| Iitu ja kolmen kopla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti