Joulu on mennyt, uusi vuosi on alkanut, Pääsiäinenkin vilahti ja Vappua odotellaan, mutta yhtään blogikirjoitusta en ole saanut aikaiseksi.
Eihän tässä enää edes muista kaikkea, mitä on tapahtunut.

Pieni Liz on nyt 8,5kk vanha. Hän on oikea sydänten murskaaja. Iitu ei edelleenkään komenna sitä, vaikka syytä olisikin. Iitulla on "lehmänhermot" pentunsa kanssa. 
Mummi pitää lapsenlapsensa kyllä ojennuksessa ja nuhteessa, vaikka välillä melkein rakastaakin Lissua. Liz on aikamoinen tuholainen. Hänen intohimonsa on minun villasukat ja aamutossut. Pahinta on se, että aamuyön tunteina, kun muut nukkuvat, hän on alkanut järsiä sohvaa. Tosin hän on niin ihana ja suloinen, että saa nämäkin anteeksi.
Lissun kanssa olemme harjoitelleet pentukurssilla ihan vain käyttätymistaitoja ja muiden koirien ja ihmisten joukossa olemista. Näyttelytreeneissä olemme myös mukana ja nyt yksi mätsärikin on jo takana. Lissu on ollut kisaturistina agilitykisoissa mukana,  hyvin on pieni malttanut matkustaa.
Hallilla olemme käyneet treenaamassa agilityä; hyppyjä ja putkea sekä joitain ohjauskuvioita. Toukokuussa hän pääsee oikein omaan agilityryhmään ja siitä se sitten alkaa Lissun ura.

Lissun eka mätsäri

Pimu täyttää kohta 10v ja vaikka tyttö onkin hyvässä kunnossa, alkaa ikä näkyä tekemisessä. Vauhtia on vaikka muille jakaa, mutta palautuminen suorituksista vaatii veronsa. Pimu käy säännöllisesti hieronnassa, sillä paikat jumittuvat helposti. 
Reilu kuukausi sitten Lissu törmäsi täydessä vauhdissa olleeseen mummiinsa. Molempiin sattui; Lissu huusi ja kieri maassa, Pimu tuli linkuttaen luokseni esittelemaan kipeää jalkaansa. Sama toistui viime viikolla ja Pimulle se tarkoitti lääkärikeikkaa. Sen vasen etujalka ja niska olivat jumissa. Lääkkeeksi hierontaa ja kipulääkettä ja vetskutyttö on taas entistä ehompi. Niin surullista kuin se onkin, mutta Pimun agilityt alkaa olla tässä. Vielä kisaan sen kanssa JSP-kisoissa ja sen jälkeen vanha rouva pääsee eläkkeelle. Keksimme jotain muuta mukavaa sen tilalle, sillä tästä tytöstä ei sohvaperunaksi ole.

Pimun ikioma uima-allas

Vauvaloman jälkeen Iitu aloitti omat treeninsä meidän seuran valmennusryhmässä. Olemme kisanneet melko säännöllisesti, vaihtelevalla menestyksellä. SM kisoihin meillä on tavoite, mutta nuo nollat ei olekkaan mikään helppo temppu. Katsotaan, mitään stressiä en aio tästä ottaa. Iitu on PORSKin SM-medijoukkueessa joka tapauksessa. Nollia tulee, jos niitä on tullakseen. Onneksi sentään hyppyradat onnistuvat.
Iitun kanssa ollaan aloitettu mejäilyharrastus. En olisi koskaan itsestäni uskonut, että meillä on verta pakkasessa ja kauriin- ja peuransorkkia varastossa. Se, miten hienosti koira työskentelee metsässä, on vain niin uskomatonta ja lumoavaa.

Iitun aarre

Tossun tuunaaja

Tähtiä taisi näkyä, kun mummin kanssa yhteen kopsahti hän