Ihana toukokuu. 
Kesä on jo ovella, mutta vieläkään en ole pystynyt treenaamaan, saatikka kisaamaan. Alkaa tuntua siltä, että sm-kisat meidän osalta vietetään katsomossa. 
Kirsi kisasi Pimun kanssa JAU-areenalla huhtikuun lopulla. Pimu teki hienosti töitä Kirsin kanssa kolmesta hyllystä huolimatta. Olivat nimittäin erittäin hyviä ratoja kaikki. Haasteena radoissa olivat pitkä alku-ja toisessa pitkä loppusuora, joka mentiin sitten edestä ja takaa. Eipä tainnut nollia tulla kuin parille koirakolle.
Iitun kanssa rally-toko jäi kesätauolle. Aloitin Iitun kanssa tokon ihan alkeista ihan itseni takia. En osaa opettaa sille oikeita "liikkeestä maahan" ym. juttuja.

Mökilläkin piipahdettiin äitienpäiväviikonloppuna. Koirat uivat tosi paljon ja nauttivat olostaan vedessä ja uusien hajujen maailmasta.

Kaikenlaisia juhlia ja kekkeitä olen elämässi järjestänyt, mutta leiri nuorille koiraharrastajille oli ihan uusi juttu. Oli kiva nähdä, kuinka nuorissa on potentiaalia koirineen vaikka mihin. Leirillä oli luentoja koirahieronnasta, tokosta ja flyballista. Leirillä tietysti kokeiltiin eri lajeja koirien kanssa; agilityä, rally-tokoa, flyballia ja tokoa. Yllättäen agility ja rally-toko olivat ne kovimmat jutut näille nuorille. Oli kiva leiri.

Jouduin käyttämään Pimua eläinlääkärissä viime perjantaina, sillä Iitu survoi Pimun terassinkaidetta vasten. Taas oli niin kiire ulos. Näin heti, että sitä sattui.  Pimu tulee silloin luokseni kuin sanoen, että auta, nyt sattuu.
Ell totesi kyynärässä ojennusvajetta ja lavan lihakset olivat jumiutuneet. Onneksi selvittiin hieronnalla ja muutamalla tulehduskipulääkkeellä.

Toukokuun helle hellii

Limu-Pimu valmiina aksaamaan

Hah-haa, sain uuden pallon. Isi ajoi vanhan ruohonleikkurilla silpuksi.

Meillä eletään hiljaiseloa. 
Agility on minulta jäänyt kokonaan ja yritän kovasti uskoa ja toivoa, että ehkä joskus vielä päästäisiin kisaamaan.
Pimulla olisi SM-nollat kasassa. Harmi, jos en kesäkuussa pysty sitä ohjaamaan. 
Pimulla onkin nyt varaohjaaja Kirsi. Hienosti Pimu tekee rataa Kirsin kanssa. Viime treeniradan vetivät nollana läpi tosta vaan. No, Kirsi onkin taitava ohjaaja, eikä tuo Pimukaan hullumpi ole.
Pimu menee SM-kisoihin oman seurani medijoukkueeseen Kirsin kanssa. Itse ainakin yritän kuntoutua ja osallistua Pimun kanssa yksilökisaan. 
Iitun kanssa aloitettiin rally-toko uudestaan. Sille on pakko keksiä jotain ajanvietettä, Iitulle ei sohvalla makoilu sovi. Rally-tokossa on kyllä vaikeinta se, että itse tajuan kyltit. Vaikka on kuva ja tekstit, niin ei vieläkään ymmärrä. Kaipa harjoitus tekee mestarin, tässäkin lajissa.
Nyt viikonloppuna roudattiin agilityesteitä pihalle, että Iitu pääsee edes vähän aksaamaan.
Jos ei juosta tarvitse, niin jonkin verran pystyn noita tytteleitä kävelyvauhtia ohjaamaan.
Vielä kun löytäisin Iitulle varakuskin, niin pääsisi neitikin tositoimiin. 
Mulla on kaksi kolmosluokan, melko nopeaa agilitykoiraa ja näin piti käydä. Ei oo reilua!!!
 
Iitun juoksua kovasti odotellaan, mutta ei se kukko käskien laula. Ei ainkaan nyt. Iitulla oli helppoa ennen, kun sen mami tuli juoksuun, niin sit vaan heti perässä. Mutta nyt kun Pimu on leikattu, niin Iitu on jotenkin aivan hukassa. 
Poikaystäviä on kartoitettu ja mitä enemmin tiedät, luet ja kyselet, sen vaikeampaa on uroksen löytyminen. Minulle kuitenkin on tärkeintä löytää terve koira. Pitkä tittelijono ei takaa terveitä jälkeläisiä. Kooikkerien linjat ovat Suomessa melkoisen kapeita ja siellä ne sairaudet kertaantuvat. Onneksi on kooikkeriyhdistyksen jalostustoimikunta ja ihania kasvattajaystäviä, jotka auttavat. Sanoisin, että kyllä on vaikeaa.
Kirjoittelen myöhemmin pentusuunnitelmista, kun "se oikea" Iitulle varmistuu. 

Mamman lellikit ja kovapäinen ohjaaja

Lauanataina 12.3 vietettiin kiva ja aurinkoinen kisapäivä Riksussa.
Taas on kisallinen kokemusta repussa, ei muuta.
Kyllä se fyssari tiesi, ettei mun jalka kestä kisaamista, mutta olihan se itse todettava. 
Olin ilmoittanut koirat vain kahdelle radalle molemmat, kun ajattelein, että vähän säästelen itseäni.
Varuiksi teippasin takareiden ja polvessa oli tuki, että pitäis nyt kestää, mutta eipä kestänyt.
Hypärillä aloitettiin Pimun kanssa ja heti kolmannella esteellä hyllytettiin. Jalka oireili heti juostessa. 
Siitä huolimatta ohjasin Iitun hypärillä; kolme kieltoa, hylly, komennushaukkua ja ohjaajan vauhti vain hiipui. Iitun eka kolmosten kisa meni harjoituksen piikkiin, mutta kivaa meillä oli.

Onneksi Pimun Ella-siskon omistaja oli paikalla ja tarjoutui ohjaamaan Pimua. Lennosta vaihdettiin ohjaajaa. Pimu ei ole koskaan mennyt Kaisan kanssa, mutta muutamalla harjoitushypyllä se näytti toimivan frisbeen kanssa ihan ok. Eikun varakuski kehiin. 
Itse pysyttelin taka-alalla ja tulin halliin vain kuvaamaan. Pimu oli ihan hukassa, ei paljon aksa kiinnostanut. Lönkötellen se lähti kuitenkin Kaisan matkaan, mutta selvästi se haki omaa ohjaajaansa. Puomilta se otti hajun, kävi tutkimassa varuiksi tuomarin ja juoksi pois radalta suoraan minun luokseni. Mamman ikioma lellikki. 

Pitäisikö jo alkaa uskomaan, että tästä ei enää nuorruta.  Miksi just nyt, kun mulla olisi kaksi taitavaa kolmosluokan koiraa. Jos nyt taas muutaman viikon ottaisi levon kannalta, tuleehan noita kisoja.

Iitulainen

Ihan turha reissu ei meillä kuitenkaan ollut. Tapasimme kivan poikakooikkerin, jota Iitu mielii sulhasekseen. Tapasimme myös Iitun veljen pojan Daronin. Ihana pikku kooikkeri, tuleva komistus ja selvä hurmuri sekin.

Kauheat vieroitusoireet agilitystä. Pakko oli mennä kokeilemaan oman seuran agilityepiksissä kuinka kunto kestää.
Koirat olivat ihan villeinä.  Pimu kävi tosi kuumana ja Iitu nautti tekemisestä. 
Pimu karkasi lähdöstä ja palautin sen takaisin. Pimun kanssa on niin helppoa, se kun osaa ja korjaa mun virheitä. Se on vaan niin ihku.
Iitu odottaa lähdössä vaikka maailman tappiin, mutta mokoma loikkasi puomilta ja vitosen siitä hyvästä. Vaikean keppikulman Iitu selvitti hienosti ja toinen sija. Siinä on ainesta.
Videot alla, jotka eivät näköjään toimikaan.....

Oma kunto oli vähän niin ja näin, mutta eiköhän meidän aksatreenit ala taas normaaliin tapaan.
Lauantaina leikittiin pihalla. Tässä kuvia:

Iitun rakas pallo

Pellehyppääjä neiti-Iitu

Apua, kuvaaja jää alle

Äiti ja tytär 

Kooikkerit eivät kestä montaa päivää toimettomina. Pihalla on jäätä ja liian liukasta juoksemiseen. Metsässä on liikaa hyviä hajuja, ainakin Iitulle, ei siis onnistu metsälenkitkään vapaana. Onneksi oma olo on jo sen verran hyvä, että vein koirat hallille päästelemään höyryjä. Voi sitä riemun määrää !

Pimu

Iitu

Iitun kontaktiposeeraus

Lentävän Luppakorvan lapsi, Iitu.

 

Heleä helmikuu ja meillä alkoi pakollinen treeni-ja kisatauko. 

Koirat ei siitä kauhean innoissaan ole, mutta minkäs teet. Minun polveni teki taas turpoamistempun ja nyt on vain oltava kärsivällinen ja yrittää saada edes jonkinlaiseen juoksukuntoon. Voi, kun jo ensi kuussa pystyisi treeneihin ja kisoihin. Kurjaa luke kavereiden päivityksiä kisoista ja mahtavista treeneistä. Mulla on selvä agilityaddiktio.

Kooikkerit joutuvat nyt kuluttamaan energiaansa pallojen ja frisbeen perässä juosten.

Iitu

Pimu

Vuoden eka kisattiin Hyvinkäällä 9.1. Pakkanen oli vähän hellittänyt ja pystyimme vähän ulkonakin lenkkeilemään ratojen välissä. Onneksi halli on lämmin.
Kakkosten radalla oli tuomarina Anne Viitanen. Ensimmäisenä oli hyppyrata, jonka Iitu voitti hienolla ajalla ja otti toisen LUVAn.
Agirata hyllytettiin, vaikka olikin hyvä HYL. Toinen agirata oli myös hyvä; Iitu kuunteli ja tuli hienosti ohjauksiin. Kontakteista olen oikein ylpeä. Voittonollalla noustiin sitten agilityn aateliin eli kolmosluokkaan. Oli kyllä mahtava päivä.
Pimun kanssa kisattiin sitten seuraava lauantaina 16.1. Vantaan Ojangossa. Siellä kaikilla radoilla oli tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Hänellä oli kivat radat, helpohkot, vaikka joka radassa oli yksi pommi, todella hankala paikka. 
Agiradalla aloitettiin ja Pimu nappasi nollan, sijoitus 4. 
Toisena oli hypäri ja toinen nolla, sijoitus vasta 8. vaikka aika oli hyvä -9,82.  
Seuraava agilityrata ja taas nollarata, sijoitus 6. Tämä ihan ohjaajan huonosta ohjauksesta, kielto oli lähellä. Mutta Pimulle siis triplanollat Vantaalta.

Iitun todistukset

Pimun triplanollajuhlat

Kovat pakkaset alkavat käydä jo koirienkin hermoille. Ulkoilu ei oikein onnistu, kun tassut meinaavat jäätyä, eikä energiaa saa kunnolla purettua.
Iitu keksi taas itselleen tekemistä, kun jäi hetkeksi yksin kotiin. Ihan liikaa energiaa, kuva alla.

Iitu uudisti kengät ja sukat