Treenitauko jatkuu ja kooikkeritytöt ovat kuin seinästä repäistyjä, Iitu etenkin, energiaa riittää vaikka muille jakaa. Nyt on vaan metsälenkkeihin edelleen tyytyminen.  Eilen, kun Iitun kanssa tehtiin pujottelua pihalla, ihan vain pikkasen kokeilin juoksemista; ei hyvä. Fyssari sanoi, että vasta sitten, kun hän antaa luvan. Joo-o, toivottavasti lupa tulee pian.

Pimu opettaa: kieri tässä, tää on hyvä!

Perjantai-ilta ja auringon viime rippeet

Vauhtivirveli Iitu

Meillä alkoi treenitauko. Koirat ovat ok, mutta ohjaaja ei. Lääkäri totesi revähtymän takareidessä; hamstring lihas on kiinnityskohdastaan revennyt, tulehtunut ja turvoksissa. Lepoa ja fysioterapiaa, kunnes jalka on parempi ja sitten uudelleen arvioitavaksi. Kyllä otti päähän. Otti sen verran, että vielä menin ja kisasin Pimun kanssa Janakkalassa. No eihän siitä mitään tullut; koira kävi kuumana, kun en ehtinyt tai pystynyt ohjaamaan ja yritin varoa teipattua koipeani. Se siitä kisasta; kolme kertaa hyl.
Nyt päätin, että lepään jalkani kuntoon, koska kroonistumista en halua enkä myöskään leikkaukseen. Kauheat vieroitusoireet aksasta jo nyt. Onneksi on esteitä pihalla, että voidaan jotain ihan pientä treenata Iitun kanssa....
Iitu kävi viime viikolla oman seuran epiksissä ja omalla ajallaan voitti kaikki möllit, niin minit kuin maksitkin. Kilpailevien radalla ihan huvikseen kokeilimme  keppejä ja nyt se meni kuin vettä vaan. Tavallinen tuuliviiri tuo Iitu.

Kooikkeritytöt tarvitsevat kuitenkin jokapäiväisen metsälenkkinsä. Tänään menimme heti töiden jälkeen metsään etsimään suppilovahveroita. Sieniä saatiin jonkin verran. Meillä nuo sieniretket päätyvät hyvinkin useasti suoraan suihkuun....tällä kertaa Pimu.

Ihanaa, mun mami haisee hirveen kakalle vai hirven kakalle

Äiti, mä syön sun alaleuan, jam-jam

Koko viime kesän olen juossut kisoissa vasen takareisi teipattuna. 
20.9 Kotkan kisoissa jalka oli huono, eikä juoksu enää tahtonut onnistua. Sunnuntaina menin kuitenkin Pimun sm-ryhmän treeniin ja vielä keskiviikkonakin. Kun ei usko, niin ei usko. 
Torstaina reisi oli jo niin kipeä, että oli tilattava aika ortopedille, joka sattumoisin oli myös urheiluvammoihin erikoistunut lääkäri. Magneettikuvauksessa selviää lopullinen syy, mutta oireet ovat kovasti tyypillisiä hamstring lihasten repeytymiseen. Hamstring lihasten repeäminen on yksi yleisimmistä urheiluvammoista.
Sormet ja varpaat ristiin, että kysymys olisi lievimmästä mahdollisesta asteesta.
Aina jotain; kun koira kulkee, niin ohjaaja ei.
Niin, paitsi, että toinen kooikkeri ei kulje. Päätin pitää nyt tauon Iitun kanssa. Ei kisoja vaan kovaa treeniä. Kotkan kisoissa Iitu otti virheet kepeille menossa. Molemmilla agiradoilla. Ihan, kuin se ei olisi ikinä nähnytkään pujottelukeppejä. Huh, huh, palaamme alkutilanteeseen eli verkot sisään menoon ja ulostuloon.
A radalta tuli kymppi;  keppivirheen lisäksi seisoin itse keinun edessä, josta siis kielto. 
B radalta vitonen kepeiltä ja hypäri hyllytettiin, kun neito kielsi putkilta. Pitää vaan muistaa se yksi askel enemmin kuin Pimun ohjaamisessa. 
Toisaalta on ollut kiva kisata ykkösissä, niin helppoa vielä ja kivoja ratoja.

Porkkanaperhe?

Syksyn sato on nyt meilläkin korjattu ja viimeiset porkkanat nostettu. Näis hauskoja porkkanoita syntyy, kun ei viitsi niitä ajoissa harventaa.

Viikonvaihde meni jonkinsortin vatsasairauden merkeissä. Iitun treenit jäivät väliin, enkä ole jaksanut muuta kuin istua ulkoa koirien kanssa. Onneksi noita on kaksi ja ne jaksavat viihdyttää toinen toistaan.

Syksyn hallikausi alkoi. Iitu pääsi kivaan agilityryhmään, jota vetää taitava kouluttaja. Mikä parasta, Iitu rakastui heti ensi silmäyksellä mustaan pumipoika Otsoon. Ekan treenin aiheena oli eteneminen. Siinä meillä ei ollut vaikeuksia. 

Pimu jatkaa Porskin sm-ryhmässä. Sm-kisat kisataan ensi vuonna Oulussa, joten toivottavasti olemme sekä joukkueessa, että yksilökisassa mukana. Tällä hetkellä näyttää hyvältä ja hotellikin on jo varattu, Oulun Eden. Ihana kylpylähotelli aivan meren rannalla Nallikarissa.

Perjantaina 5.9 lähdimme ajamaan kohti Naantalia. Päätin yhdistää miniloman ja agilitykisat, kahdeksan radan urakan.

Perjantai-illan vietimme Naantaliin tutustuen. Yllättävää oli, kuinka moneen ruokapaikkaan sai koirat ottaa sisään. Vanhassa kaupungissa oli kiva, viiniköynnösten varjostama terassi tai ruokapaikka. Sinne siis. Ruokaa odotellessa otimme valokuvia erikoisesta paikasta ja koirista ravintolassa. No, emme ainakaan parantaneet muiden asiakkaiden käsitystä koirista tai koiranomistajista. Pimu nimittäin villiintyi esiintymään ja hyppäsi pöydälle. Tämän vuoden ensimmäinen terassiolut kaatui sitten minun päälleni. Vähänkös nolotti.

Maalaiset kaupungissa

Missä meidän ruoka viipyy?

Lauantai aamu valkeni sumuisena.

Nyt oli Iitun aika startata virallisissa kisoissa. Suuntasimme RoyalCanin areenalle Lietoon. Ensimmäiseksi Iitu oli mitattava. Epäilin, ettei se tule olemaan helppoa. Onneksi mittaajaksi osui tuomari Petteri Kerminen, kooikkeri-ihmisiä hänkin. Iitu seisoi vinossa, jännityksestä jäykkänä, mutta mediksi se mitattiin. Toinen tuomari, Katarina Virkkala halusi myös mitata Iitun ja sehän sopi. Hän ei ollut aiemmin kooikkeria mitannut. Iitu jo melkein rentoutui, koska tuomari jutteli ja syötti nameja siinä mitatessaan. Edelleen tyttö mitattiin hyvän kokoiseksi mediksi, vaikka seisoi varpaillaan ja takajaloillaan yrittäessään minun syliini.

Iitun ensimmäinen rata oli agilityrata ulkokentällä. Tuomari Vesa Sivonen oli tehnyt minusta aika vaikean ykkösluokan radan, mm. vienti renkaalta kepeille. Tällä radalla sorruin ohjaamaan Iitua kuten Pimua, jolloin Iitu ohitti puomin, A-esteen jne. Tuloksena hyl.

Toinenkin rata oli agirata ja kisattiin sisällä hallissa. Iitu teki nollatuloksen ja voitti tämän kisan ja otti ensimmäisen luvansa. Tuomari oli Petteri Kerminen.

Ulkona kisattiin hyppyrata, jonka Katarina Virkkala oli suunnitellut. Iitu liikkui hienosti ja vauhdikkaasti. Hieman liiankin vauhdikkaaksi ja hyllyhän sieltä tuli.

Sisällä kisattiin lauantain viimeinen agilityrata, edelleen Kermisen käsialaa. Vähän sähellettiin kepeillä ja taisi joku muukin kielto tulla, mutta neiti nousi palkinnoille sijoittuen kolmanneksi.

Ei voi kuin olla tyytyväinen. Hienosti meni.

Lauantai illan vietimme Naantalin vanhassa kaupungissa kunnon turistien tapaan ja sitten aikaisin nukkumaan.

 

Turistit vanhassa Naantalissa

Poseerausta luostarikirkon puistossa

Sunnuntaiaamuna pakkasimme tavarat autoon, jätimme kauniin Naantalin taaksemme ja suuntasimme kohti Lietoa.

Pimukin aloitti ulkokentällä agiradalla, tuomarina Katarina Virkkala. Nyt pitää kertoa, että oli hieno ja nopea rata (lukuunottamatta omaa virhettäni) Siis hyvä hyllyrata.

Hallissa kisattiin Kermisen agilityradalla, tuloksena 0.

Seuraava kisa oli taas ulkona, hypäri ja tuomari Vesa Sivonen. Sieltä nappasimme nollan, sijoitumme toiseksi ja Pimu otti hyppysertin! Toinen tuplanolla sertin kera, aivan mahtavaa.

Kolmas nolla oli tosi lähellä viimeisellä agilityradalla. Vauhdikas, Kermisen tuomaroima rata, jossa oli nopeita suoria, jossa piti oikeasti juosta (yllättävää agilityssä!) Pimu tuli täpöillä putkesta, hypyn kautta puomille ja kun se lähestyi alastulokontaktia, Pimu horjahti ja putosi puomilta. Ei käynnyt onneksi kuinkaan, mutta vitonen siitä napsahti.

Ella, Pimu sisko, oli myös kisaamassa. Ennen kotiinlähtöä otimme Kaisan kanssa kuvia sisaruksista ja heidän tyttäristään.

Äidit ja tyttäret: vas. Iita, Ella, Pimu ja Iitu

Kisat menivät meidän kannalta loistavasti, yli odotusten.

TSAU:n kisajärjestelyt olivat sujuvat, vaikka kahta rataa mentiin ristiin rastiin maxien, minien ja medien vuorotellessa. Näin se menee, kun homman osaa.

Hotelli Amandiksen rappusilla

23.8.2014 kisattiin piirin agilitymestaruudesta Kirkkonummella. 
Pimu oli ilmoitettu Porvoonseudun koiraharrastajien joukkueeseen sekä yksilökisaan.
Joukkuekisa meiltä meni ihan ala-arvoisesti; ainoastaan yksi koirakko teki nollatuloksen ja me muut kolme hyllytettiin. Ilma oli kamala; vettä satoi ja kenttä oli yhtä lammikkoa. Itse tutustuin rataan sateenvarjon alla, vettä tuli kuin ämpäristä kaataen.
Yksilökilpailu kisattiin onneksi hallissa. Hyppyrata oli oikein valssiharjoitus; edestä, takaa ja sivulta, huh-huh. Aikaa paloi, mutta nolla otettiin. Agiratakaan ei ollut helpoimpia, mutta sopi meille. Tulos nollarata ja kas vain, piirikisoissa tuplanolla. Ei voi valittaa. Yhteistuloksissa olimme piirin yhdeksäs medikoirakko. Hyvä Pimu! Tuomarina kaikilla kolmella radalla oli Marja Lahikainen.

Pimu, piirin ysi

Tiistaina 26.8 kisattiin taas Loviisa-Porvoo ystävyys-kaupunkiottelu. Kisat pidettiin Loviisan koirakerhon harjoituskentällä. Kenttä oli, anteeksi vaan, aivan kamalassa kunnossa; epätasaista savivelliä. Tähän kisaan sai osallistua vain möllikoirat tai ykkösluokan kisaavat koirakot. Iitu oli siis edustamassa Porvoota. Ei meillä mitenkään hienosti mennyt, 15 virhepistettä, pari kieltoa ja puomin kontaktivirhe. Ei se mitään, voitto otettiin Porvooseen siitä huolimatta.
Iitu tarvitsee nyt kisakokemusta, joten 27.8 suuntasimme Mäntsälään agilityepiksiin. Ilmoitin Iitun supermöllikisaan, jossa radalla oli vain pari putkea ja hyppyjä. Siitä radasta Iitu selvisi hienosti ja tuloksena nolla ja toinen sija. Iitu hieman vielä arpoo josko mennä vai vaiko ei. Lisää vain kisoja, niin hyvä tulee.
Ilmoitin pikkuisen myös kisaavien radalle, samoin Pimun. Agirata oli yllättävän vaikea. Aika vaikeata ohjata kahta koiraa, kun pitää koko ajan muistaa, että toinen ei vielä hae esteitä ja toinen taas lukee ohjaajan jokaista liikettä. Iitu teki hienon radan toiseksi viimeiselle esteelle, joka oli keinu. Oikein vauhdikas lentokeinu, siitä vitonen.
Pimu sen sijaan varasti A-esteeltä, sujahti putkeen  ja hyllytti radan. Sen aika tosin oli ihan mieletön, yli 10 sek. eroa Iituun. Ensimmäisen kerran Iitu voitti äitinsä!
Kävin Iitun kanssa myös match showssa. Kaunis Iitu käteltiin ulos, koska se pelokkaana painautui pöydällä minua vasten ja hiljaa murisi tuomarille. Se ei ole vielä valmis näyttelyihin. Iitu oli stressaantunut ja väsynyt tästä kokemuksesta. Päätin, että odotamme aikoja parempia.
Tervakosken näyttelystä tuli jo toinen ilmoitus tuomarivaihdoksesta. Silloin päätin, että jäämme sovinnolla pois. Tuomariksi oli vaihdettu Helin Tenson Virosta, joka kiinnittää erityistä huomiota koiran luonteeseen. Parempi odotella Iitun kypsymistä vielä. Treenikaverit ja tutut ovat kyllä mukavia ja saavat käsitellä, mutta ei vieraat, ei vielä.