torstai 27. syyskuuta 2012

Pennut kehittyvät ja yrittävät jo kovasti liikkeelle. Mukava katsella niiden ensimmäisiä, alkeellisia leikkejä. Kaveria niivitetään milloin jalasta, milloin niskasta, emon korvahapsuja on hauska repiä ja kiipeily oman äidin päällä on ihan superkivaa. Pientä murinaa ja vauvahaukahduksiakin kuuluu jo silloin tällöin, niistä taitaa tulla oikeita kooikkereita.
Laitoin pari kuvaa pentusista pentujaosion alle.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Pennut ovat niin suloisia, että voisin vain istua pentulaatikon vieressä ja ihailla niitä. 
Pimu hoitaa lapsiaan oikein hyvin.  Perhoset, Pipsa ja Papu, ovat saaneet huomata, että huoneeseen, jossa pennut ovat, ei ole mitään asiaa. Vastassa on oikea naaras tiikeri, joka suojelee pentujansa. Mutta, kun ollaan yhdessä lähdössä lenkille, malttaa Pimu jo jättää pentuset keskenään. Lenkit ovat vähän pidentyneet, kun Pimulia ei tarvitse kiskoa perässä, niinkuin ensimmäisinä päivinä.
Tänään aamupunnituksessa kaikki pennut olivat taas kasvaneet kovasti, eritoten Tupla-Täplä-poika, joka painaa jo yli 600g!! 
Kynnet leikattiin tänään ensimmäisen kerran. Emon on hieman mukavampi syöttää, kun koukkukynnet on lyhennetty.
Kaikki pennut raottelevat jo silmiään. On ne vaan niin ihania!!!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kasvokuvia pennuista. 
Pennut olivat syvässä unessa, kun otimme niistä kasvokuvia. Ne roikkuivat kuin raadot täysin tietämättä mitä ympärillä tapahtui. Kunhan silmät aukeavat, niin saadaan vähän ilmeekkäämpiä kuvia tänne blogiin.


Uniset pojat vas. Täplä, Viiru-Ville ja Tupla-Täplä

Uniset tytöt vas. Iitu, Huutomerkki ja Mamman tyttö

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Pennut ovat nyt viiden päivän ikäisiä ja niin mahdottoman ihania. Niitä seurailemalla aika kuluu ihan siivillä. Painoa on tullut kaikille lisää joka punnituksessa ja tuntuu, että ne imevät emonsa ihan kuiviin. Pimu saakin erikoishuomiota ruoan ja juoman suhteen, jotta maitoa riittäisi. 
Pimu uskaltaa jo jättää kylläiset lapsensa hetkeksi ja käy tarkistamassa paikkoja sisällä ja pihalla. Kiire takaisin tulee, kun pentulaatikosta alkaa kuulua vikinää.
Pennuilla alkaa oma persoonallisuus kehittyä:
Tytöt ovat röyhkeitä ja ahneita. Ne jyräävät muut alleen kun nälkä yllättää. 
Mamman tyttö, joka on väritykseltään melkein Pimun kopio, hakeutuu aina emon kaulalle tai kainaloon nukkumaan. Hellyydenkipeä pikku söpöläinen painaa nyt 291g.
Huutomerkki sai lempinimensä selässä olevan selvän huutomerkin mukaan. Sattumaa tai ei, mutta se tyttö on kova huutamaan, jos ruokaa ei heti ole saatavilla. Painossa se on ohittanut kaikki muut ja aina se onkin maitoa litkimässä, kun pentulaatikkoon kurkistaa. Hän painaa 357g.
Iso-Iitukka on porukan toiseksi suurin ja painaa 337g. Iitukkaa piti elvyttää aika kauan ja vielä kotia tullessa se oli melko heikko ja vetelä. Eläinlääkäri veikkasi, ettei se jaksa aamuun, vaan toisin kävi. Voi olla, että se oli vaan tokkurassa nukutuslääkkeestä, jota Pimu sai tai sitten pitkään kestänyt herääminen johtui jostain muusta. Asiaa monelta kantilta harkittuani "tämä jostain muusta" sai minut tekemään päätöksen, että pidän tuon pennun itse. 
Pojat ovat tyttöjä huomaavaisempia.
Tupla-Täplälle myös ruoka maistuu, rauhallisesti se etsii itsellensä paikan tiddy barista ja syö kunnes nukahtaa. Hän painaa 310g ja on mielestäni koko porukan kaunein koira. Pidän sen vaaleasta värityksestä.
Viiru-Villellä on vauhtiviiru vasemmasta jalasta keskelle selkään, siitä sille nimi. Viiru on aika hanakka vikisemään, jos joutuu erilleen muusta porukasta. Yleensä se nukkuu onnellisena pulleiden tyttöjen välissä. Tuleva Casanova? Viiru painoi aamulla 278g.
Pikku-Täplän ruokailua olen joutunut vahtimaan, koska hän on koko porukan pienin. Tänään painoa oli 247g ja käyrän mukaan sen paino on lähtenyt hyvään nousuun eilen. Äänettömästi se yrittää päästä ruoan ääreen, mutta vaikeetahan se on, kun vastassa on tyttöpulleroiden armeija. Täplästä tulee kiltti ja söpö poika.
Kaikilla pennuilla on yllättävän kauniit ja tasaiset otsapiirrot ( paitsi Iitukalla se on leveäpi kuin muilla ja vähän toispuoleinen)

torstai 13. syyskuuta 2012

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Uusi perhe


Tuulipennut näkivät päivänvalon ensi kertaa tiistaina 11.9.12  klo 17.30. 
Pimu yritti itse kovasti ja pitkään synnyttää. Kaksi innokasta pentua oli tulossa yhtä aikaa ulos ja ne tukkivat tien muilta sekä itseltään, joten Pimu piti leikata. 
Onneksi treenikaverini Virve (joka oli lupautunut minun henkiseksi tuekseni), on sattumoisin eläinlääkäri ja Pimu saatiin nopeasti leikkaukseen. Annika (treenikaveri myös) hälytettiin apuun ja sitten hommiin.
Annika avusti leikkauksessa ja juoksutti pentuja meille kuivattavaksi toinen toisensa jälkeen.Virve leikkasi ja hoiti Pimua. Pennut virkistyivät nopeasti ja tuli hurja kiire saada napanuorat solmittua, kuivattua, hierottua ja vielä annettua "nukutuksen vastalääke" näille vintiöille. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Suurkiitos Virve ja Annika, ilman teitä olisimme olleet aikamoisessa pulassa.
Nyt pentulaatikossa vikisee kolme tyttö ja kolme poikakooikkeria. Pentuja oli kaikkiaan seitsemän, mutta yksi pieni heiveröinen poika ei selvinnyt ja hän lensi pois luotamme koirien taivaaseen.
Äiti ja lapset voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Tokkurainen Pimu oli aluksi hieman hämillään omista mönkivistä pennuistaan, mutta nyt hän hoitaa näitä oikein esimerkillisen äidin ottein.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Pimu on hyvässä kunnossa. Tyttö on nyt selvästi käsittänyt, että hänestä on tulossa äiti.  TUULISPÄÄ ON RAUHOITTUNUT! Tätä voisi kutsua jo ihmeeksi. Ei vaan, kyllä luonto tietää.
Tuleva äiti painaa nyt 13,7 kg eli ihan sopivasti on painoa kertynyt, ei liikaa, eikä liian vähän.
Aamulla metsälenkillä seurasin Pimun touhuja; suurimmat kaatuneet puut kierrettiin, kalliolta toiselle ei loikittu, vaan Pimu etsi loivemman tien alas. Pieni Papukaan ei saanut Pimua mukaansa heidän yhteiseen takaa-ajoleikkiinsä. Aika lähestyy.

"Design" pentulaatikko

Keittiössä kannattaa päivystää!