Elokuussa ja syyskuussa olemme käyneet Lissun kanssa jo 4 virallisessa näyttelyssä. Lissu on käyttäytynyt tosi hienosti, josta myös tuomarit ovat maininneet.

Porvoon näyttelyssä satoi kaatamalla

Hyvinkäällä Liz nappasi toisen sertinsä

Syyskuussa Tuulipennut täyttivät jo 9 vuotta. Onnea Bella, Ruska, Otava, Affe, Onni ja Iitu

Iitu 9 v

Syyskuussa uskaltauduin myös kisaamaan Lissun kanssa virallisiin kisoihin. Oman seuran kisoissa Lissu myös mitattiin virallisesti mediksi  38cm.

Ensimmäisissä kisoissa kisasimme vain kaksi hyppyrataa, sillä kontaktit ovat vielä "vaiheessa". Molemmilla radoilla Lissu sijoittui toiseksi hienoilla nollatuloksilla. Vauhtia ehkä hieman söi juuri alkaneet juoksut ja uusi kisatilanne, mutta hitsi miten hienosti!! Uudessa kisakirjassa jo kaksi LUVAa.

Tässä muutamia kuvia Lissun epävirallisista agilitykisoista ja näyttelyistä.

Kesäkuun lopulla, hurjassa helteessä kisasimme vanhassa kotikaupungissani Haminassa. Lissu voitti mölliluokan ja myös kisaavien hyppyradan, on se hurja. Kuvat: Mari Salmenhaara @ Kuvaillen

                                              

Heinäkuussa maalaistyttö Liisa-Maija, Lisbethliisa kävi kaupungissa, Porvoossa missikisoissa. PN 1, SERT ja VSP.  Hienosti osasi Lissu käyttäytyä, aika hyvin ensimmäisessä aikuisten kilpailussa.

Elokuun alussa piipahdimme Tuusulassa agilityepiksissä ja sieltäkin Lissu teki nollaradan.

Elokuussa oli myös Mäntsälän näyttely. Siellä ei menestys ollut kummoista: " Toivoisin tummemmat silmät" luki arvostelussa ja EH:lla kotia. Näin ne tuomarit arvostelevat eri asioita, mutta eihän me lannistuta, uutta näyttelyä on taas tiedossa.

Tähtipennut täyttivät 22.8. kokonaiset kolme vuotta. Onnea myös Iisa ja Riku!

Iitun kanssa kisasin oman seuran kisoissa sekä heinäkuussa että elokuussa. Eipä juuri mainittavaa. Iisa, Lissun sisko sen sijaan oli noussut kolmosiin ja kisasi äitiään vastaan. Vaikeilla, tuomari Mia Laamasen radoilla, tyttö veti triplanollat ja sai sekä agi-että hyppysertin. Taitava pari!

Sieniaika on alkanut ja koiriakin saa pitää jo metsässä vapaana. Olen opettanut sekä Iitun, että Lissun pillin ääneen ja vihellys tarkoittaa, että heti mamman luokse. Toimii pihalla.

Tänään oli taas niin "rentouttava" sieniretki, kun heti talon takana Iitu ja Lissu pongasivat peuran ja sitähän taas mentiin. Nyt riitti kymmenen minuutin ajo. Molemmat palasivat onneksi luokseni rättiväsyneinä, läähättäen, kuraisina ja täynnä takiaisia. Iitu on siis periyttänyt riistavietin Lissulle. Pimu-mummi makasi tyytyväisenä kotona sillä aikaa, mutta "ajokoirien" palatessa kotiin, se tutki lapsensa ja lapsenlapsensa hyvinkin tarkkaan.

Viimeksi päivitin, että vuosi 2020 blogikirjoitukset jäivät melkein kokonaan väliin. Puolen välin yli ollaan nyt vuotta 2021 ja taas sama juttu. Nyt yritän muistella alkuvuoden tapahtumia.

Tammikuu

Lissun treenit alkoivat pyöriä koronan takia pikku ryhmissä. Iitulle ei treenipaikkaa otettu, mutta Iitun kanssa kävin yksityisissä valmennuksissa.

Helmikuu

Käytin Lissun virallisissa kuvauksissa ja verinäyte ENM testiin lähetettiin Hollantiin tutkittavaksi. Lissulla on A lonkat ja 0 kyynärät, polvet eläinlääkäri sai ykkösiksi. Lissu on ENM vapaa. Aion uusia polvitutkimuksen samalla kun käydään silmätarkissa syksyllä. 

Maaliskuu

Pimun kunto huolestutti ja käytin sen tutkimuksissa. Vanhuus ei tule yksin, Pimun kuulo on huonontunut, eikä se selvästikään kuule kaikkea. Ostin pillinkin, jotta saisin Pimun huomion, mutta sen äänialaa Pimu ei kuule. Aloin antaa Pimulle  Aktivaitia, seniorikoiran ravintolisää ja kyllä se on mielestäni tehonnut, Pimu on ollut reippaampi. 

Maaliskuussa lenkkeilimme paljon pelloilla, koska hanki kantoi mukavasti. Tavallisesti koirat pysyvät näköetäisyydellä, mutta erään kerran niitä ei pidellyt mikään. No peurahan se siellä metsän reunassa sai tyttöjen huomion. Pilli vinkui ja kurkku tuli käheäksi kutsuhuudoista. Lopulta näin kuinka peura juoksi jo kaukana ja koirat lopettivat ajon.

Huhtikuu

Huomasin meidän aidan toisella puolen kaksi supikoiraa. Ne rapsuttelivat itseään ja niistä lähti karvaa tukoittain, selvästi sairaita yksilöitä. Viikon päästä toinen supi katosi, mutta toinen kävi ahkerasti katsastamassa lintujen ruokintapaikkaa. 

Koirille tuli oudot korvatulehdukset; Pimulle vain lievä oikeaan korvaan, Iitulla myös oikea korva oli  pahempi ja Lissulla sitten molemmat korvat erittivät "ruskeaa" mönjää. Lissun korvat puhdistettiin ja sille tehtiin video-otoskopia. Koska mikään ei ollut muuttunut koirien elämässä, niin syy eläinlääkärin mielestä oli supikoirat. Kaikki saivat korvalääkkeiden lisäksi Bravetco punkkitabletit..

Koirien kiinnipitoaikana käytiin koirametsä Männikössä juoksemassa suurimpia höyryjä pois. 

Lissulle tuli  valeraskaus, niin kova sellainen, että jouduin hakemaan lääkettä siihen. 

Toukokuu

Iitu loukkasi itsensä pihalla riehuessaan. Onneksi selvittiin kipulääkkeillä ja hieronnalla. Iitu pääsi parannuttuaan omaan treeniryhmään, jota itse vedän.

Kesäkuussa

Ilmoitin Iitun Kuopioon JSP-kisoihin. Lauantaina 19.6 oli seniorikisat, jossa hyppyradan jälkeen olimme 7. paras koirakko 0-tuloksella. Agiradalta tuli 10 virhepistettä, koska oletin, että A-este ei tuota ongelmaa. Oletin, en ohjannut. Oma moka, harmittaa oikein todella.

Sunnuntai aamuna alkoi agilityn parakisa. Hyppyradan jälkeen olimme sijalla 4, 0-tuloksella. Agilityrata me voitettiin ja kokonaistuloksissa voitettiin koko para3-luokka.

Kuva Jukka Pätynen @ koirakuvat

Ikioma kultamitalisti Iitu ihanainen

Mikä se on, voiko sen syödä?

Pentuja on kysytty paljon ja jossain vaiheessa kirjoitan tänne blogiin lisää meidän pentusuunnitelmista. Lissulle on sulhasmiehen etsintä käynnissä. En taaskaan muistanut kuinka vaikeata voi uroksen valinta olla. Onneksi on jalostustoimikunta, josta saa apuja.Club registeriä on selattu ja ihanat ystävät ovat auttaneet.

 Oho, vuosi 2020 jäi kokonaan väliin tästä blogista. Parempi niin, sillä meidän vuosi oli synkkä. Korona kuritti ihmisiä ja oma terveyteni oli koetuksella. 

Koiraharrastukset ja kisat olivat jäissä. Yhdet agilityepikset sentään käytiin Lissun kanssa. Hienosti Lissu pärjäsi 19 esteen mölliradalla, vaikka olimme vain 7 esteen "ratoja" harjoitelleet.

Loppukesästä pääsimme sentään mökkilomailemaan. Ensin käytiin Kaavilla ja sitten Saarijärvellä. Kivoja paikkoja molemmat. Koirat saivat uida sydämensä kyllyydestä, kuvat ovat Saarijärveltä.

Lissu ja Iitu. Heitä pallo, heitä, heitä......

Kolmessa polvessa; Pimu, Lissu ja Iitu

Meillä pitää koirat kutsua pois vedestä

Voi ei, kaloja!!