Viime viikonloppuna taas kisattiin Pimun kanssa Vantaalla Vuokkoset-Arenalla. Nyt palattiin normi hyllykantaan, vain yksi rata meni yhdellä kiellolla, tulos sekin. Ei siis mitään ihmeellistä kerrottavaa. Tuomari oli Asko Jokinen.
Päivisin olemme käyneet jäällä kävelemässä ja koirat ovat haltioissaan, kun saavat juosta vapaana frisbeen tai pallon perässä.
Sain myös kuvaterveisiä Lappeenrannasta, kiitos! Lappeenrannan mies Otava on käynyt jo ekassa mätsärissään ja uimassa Hyvinkään koirauimalassa.

Otava treenaa kesäkuntoon

Molskis ja loiskis

 

Olen söpö, punainen nauha kiitos!

Lapsi riehuu

Pentutapaaminen

Hyvä, että sain edes nukuttua viime yönä, kun odotin Tuulipentujen tapaamista. Kovasti jännitti, minkälaisia pikku kooikkereita sieltä tulisi. 
Pennut olivat niin ihania kaikki, samanlaisia pikku-riiviöitä kuin maailmalle lähtiessäänkin:
Otava, Pikku-Täplä, oli edelleen rauhallisin ja harkitsevin koko porukasta. Poika oli saanut äitinsä söpön ulkonäön ja isänsä lempeän luonteen. Otava oli edelleen joukkion pienin. Hän oli jo osallistunut ensimmäiseen mätsäriin ja sen huomasi kyllä käytöksestä, kun näyttelytaitoja harjoiteltiin.
Suloinen Ruska, Mamman tyttö, oli kuin ilmetty äitinsä pienoiskoossa. Aluksi neitiä jännitti hieman, mutta leikki vei voiton. Oli kiva huomata, kuinka Pimu-äidin liikkeet olivat periytyneet Ruskalle, agilityainesta siis!
Onni, Tupla-Täplä, oli koko pentueen suurin, on edelleen ja jo nyt hyvin urosmainen. Onni oli agilityharjoituksissa jo melkoinen tekijä, eikä sisarusten häiriö tuntunut sitä haittaavan.
Iitu, Iso-Iita, minun oma mussukkani, yritti aluksi kovasti pomottaa muita pentuja, mutta ei sitten voinut vastustaa leikkiä sisarusten kanssa. Pennuilla oli ainakin hauskaa ja Iitu makaa vieläkin kuin kuollut raato.
Pimu-äippä seurasi taustalta jälkikasvunsa touhuja. Pimu opetti lapsillen, kuinka näyttelyissä käyttäydytään ja lopuksi hän esitteli agilitytaitojaan toivoen, että nämäkin innostuisivat lajista. Tuulipennuissa on agilityainesta, Myrskymatalan tuulivaroitus on annettu!
Oma kamerani lakkasi toimimasta, mutta muutaman kuvan sain kuitenkin otettua.

Vas. Ruska, Otava, Onni, Iitu ja Pimu-äippä

Pimu vai Ruska- Ruska vaiko Pimu?

11.3.2013

Hyvää puolivuotis-Syntymäpäivää rakkaille Tuulipennuille!

Kisoja, kisoja

Tänään käväistiin Kotkassa kisaamassa. Tuomarina oli Mika Moilanen, joka oli tehnyt sellaiset pommiradat, että monikaan ei tulosta saanut. Ekan radan huolimaton ohjaus ja hyppyradan 6 esteen suora tuottivat meille ne tutut hyllyt. Kolmas agirata sensijaan toi meille nollavoiton ja agilitysertin. Olen Pimusta niin ylpeä, vaikka jouduin sen melkein kaivamaan väärän putken suulta. Aikaa siinä tietysti paloi, mutta tulos oli siitä huolimatta -5 ja rapinat. 

Iitun kanssa ollaan kohta käyty agilityn alkeiskurssi ja odotamme kovasti, että päästäisiin jatkokurssille. Viime treeneissä Iitu tuli jo ohjaukseen hyvin mukaan, ehkä hän ei sittenkään ole ihan toivoton tapaus.

Ensi viikonloppu on pyhitetty Myrskymatalan ihanille pennuille. Odotan innolla pentutapaamista.

Kylläpä on aikaa viimeisestä päivityksestä.

Meidän koiralaumassa on ollut pentujen syntymän jälkeen jännitteitä, jotka purkautuivat Pipsan ja Pimun välillä tappeluilla ja jatkuvilla kähinöillä. Eläinlääkäri tutki molemmat koirat ja näin poissuljettiin sairaudet, jotka mahdollisesti olisivat olleet taustalla. Tytöt ovat elämänsä kunnossa, mitään ei löytynyt.
Kävimme koirakoulussa Kouvolassa "koirakuiskaajan" juttusilla. Siellä molemmat koirat "testattiin" ja yllätys, yllätys; pikkuinen Pipsa ei todellakaan aikonut luopua johtajuudesta. Se jopa dominoi minua. 
Sain moitteita liian lepsusta johtamisesta, minkä myös itse myönnän, paljon hyviä ohjeita ja vahvistuksen siitä, mitä täytyisi tehdä. Tiesin myös sen, ettei aikani riitä kaikille ja perhostytöt jäivät auttamatta liian vähälle huomiolle.
Monta unetonta yötä mietin ratkaisua, kunnes yhtenä päivänä eräs ihana perhe kertoi haluavansa kokeilla, jos Pipsa ja Papu muuttaisivat heille. Pienet tytöt ovat olleet heidän kanssaan nyt parin viikon ajan ja kaikki on mennyt hienosti. Ikävöin kovasti näitä pikkuisia, mutta uskon, että tämä oli kaikkien kannalta paras ratkaisu.

Sitten iloisempii uutisiin. Espanjan poika Affe oli käynyt Granadassa pentunäyttelyssä. Hän oli saanut hyvät arvostelut; lauantaina buenon ja sunnuntaina muy buenon. Kiitos Stina!!
Iitu ja Onni ovat aloittaneet samassa pentujen agilityryhmässä täällä Porvoossa. Onni on taitava ja hänellä on myös erittäin innokas ja oppimishaluinen ohjaaja, hyvä Laura!!
Mitä voisin Iitusta kertoa. Iitu on äitinsä vastakohta. Pimu oli todella helppo koulutettava, mutta Iitu, voi kiesus sentään, on sellainen rimpula, että pois alta. Koko viekkauteni ja oveluuteni olen joutunut laittamaan peliin. Jo pelkkä kynsien leikkaaminen on yhtä tuskaa, hampaita ei anneta katsoa ja jos vähän joudun kovistelemaan, niin sängyn alle piiloon mököttämään. Agilityssa Iitu taas syttyy ja on innokas ja oppii nopeasti. Joskun hän päättää häipyä radalta kesken kaiken, jos avustaja alkaa liikaa vaatimaan. Haastava koulutettava tosiaan.

Pimun kanssa olen treenannut ahkerasti ja parit kisatkin on käyty. Kirkkonummella saatiin sentään tulos pitkästä aikaa. Eilen Vantaalla oli kansainvälinen kisa ja arvatkaaps vaan, kun Pimu teki nollaradan ja olimme sijalla 5. Toisella radalla tuli kymppi hyppyjen kielloista, mutta tulos kuitenkin. Mukavalta tuntui tämän pitkän hyllyputken jälkeen.

Affe Espanjan auringon alla