sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Viime viikko on mennyt sairastellessa, enkä ole juurikaan tehnyt mitään koirien kanssa. 
Tänään buranan ja finrexinin voimalla kävin pikku-Iitun kanssa opettelemassa TOKOn alkeita. Iitu on kovasti reipastunut ja oppii nopeasti uusia juttuja. Iitun koulutuksessa päätin ottaa naksuttimen käyttöön, niin agilityssä kuin tokossakin. Ainakin alkuun naksu sai tuon pienen sähikäisen keskittymään.
Velipoika Onni oli myös päättänyt opiskella yhteiskuntakelpoisuutta ja oli Iitun kanssa samassa ryhmässä. Sisarukset piti "karsinoida" toisistaan, muuten koko touhusta ei olisi tullut yhtään mitään. Ensin työ, sitten huvi!
Pimu alkaa olla jo ihan kypsä sisällä makoiluun, kun emännästä ei ole ollut lenkittäjäksi. Seuraneidit Pimu ja Iitu yrittivät kovasti saada minua ylös sängystä, mutta unohtuivat sitten itse leikkimään. Video todisteena.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Kisoja, kisoja....

Viime viikonloput ovat menneet agikisojen parissa. Sunnuntaina 6.1 kisat meni hyvin; kolmestä hyllystä huolimatta, radat olivat hyvät ja vauhdikkaat. Tänään lauantaina sen sijaan kisat menivät ihan penkin alle; Pimu kävi ylikierroksilla ja teki omia kuvioitaan. Tänään tuomarina oli Martti Salonen. Radat eivät olleet helppoja, mutta tehtävissä, jos koira olisi pysynyt "lapasessa". Vaan ei pysynyt. 

Keskiviikkona Iitu tapasi veljensä Onnin. Kävimme pentujen kanssa hallilla tutustumassa agilityn ihmeelliseen maailmaan. Agility jäi tosin sivuseikaksi, kun nämä kaksi viipeltäjää kohtasivat. 
Onni oli komistunut viime näkemästä ja voi kuinka kiltti ja kivaluonteinen se on! Iitu yritti ensin narttumaiseen tapaansa pomottaa Onnia ja oli viivana paikalla, kun yritin leikkiä Onnin kanssa. Äitiinsä tullut, yhtä mustasukkainen! Leikki vei kuitenkin Iitun mukanaan ja kaikki kärhämä unohtui hyvin pian. Molemmat olivat tunnin riehunnan jälkeen aika väsyneitä.

Iitu pääsee nyt käytöskouluun eli hän aloittaa TOKOn alkeet ensi sunnuntaina. Mitähän siitäkin tulee!  Kotona Iitu on tottunut koiriin, kun lauman jatkeena on mennä vilistänyt. Koirat eivät sitä paljon peloita, ei edes kisoissa, joissa Iitu on ollut turistina mukana. Uudet ihmiset sen sijaan ovat Iitulle hieman arveluttavia.  Iitulle tekee hyvää nähdä vieraita ihmisiä ja joutua heidän käsittelyynsä. Paljon on vielä pienellä opittavaa!


Sisko ja sen veli

Väliaika

Joko jatketaan?

Painitaan sisko, jooko!?



tiistai 1. tammikuuta 2013

Niin se vain vuosi vaihtui taas kerran. 

Lenkitin ja ulkoilutin koirat jo hyvissä ajoin, ettei sitten rakettien paukkeessa tarvitse enää mennä ulos. Eniten pelkäsin pennun reaktioita, mutta Iitu ei ollut moksiskaan välkkeestä ja rätinästä. Papillonit Pipsa ja Papu ovat vanhoja "uuden vuoden kävijöitä", eikä ne pelänneet yhtään; kävivät ulkona ihan normaalisti ja vieläpä pyysivät pihalle. Pimu sen sijaan ei suostunut menemään ulos, katseli vain ovelta, kun kaverit nuuskivat pihamaalla. Nyt on rauha taas palannut ja normaali elämä jatkuu.

Kisasin Pimun kanssa Vantaalla viime sunnuntaina. Kisoissa tuhraantui lähes koko päivä, medikoirakoita oli ilmoittautunut yli 60 ja ratoja oli kolme. Ekalla agiradalla Pimu alkoi komentaa minua; hyppi vasten ja haukkui. Siihen kaatui se yritys. Toisella agiradalla en vain ehtinyt ohjaamaan takaakierto hypylle, nyt oli tosi pienestä kiinni, muutoin aivan mahtavan hyvä rata. Hyppyradalla saimme vihdoin tuloksen, hypyn kielto tuli liian hätäisestä ohjauksesta ja vitonen siitä räpsähti. Vauhtia ja intoa Pimulla on, tästä on hyvä jatkaa!

Iitu ottaa rennosti

Äiti, älä kutita!