sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Hupsista heijaa, onpa viime päivityksestä aikaa. 
Mistä aloittaisin? Ehkä suurimmasta syyllisestä blogin hiljaiseloon eli muutosta.
31.10 muutimme Porvoosta Askolaan, Tiilään kylään. Nyt kotinamme on paritalon sijaan ihan oma talo ja iso piha, jossa riittää vielä paljon laittamista ensi kesänä. Nyt olemme keskittyneet pelkästään sisähommiin ja sanalla sanoen, asumme jonkin asteisen kaaoksen keskellä. Keittiöremontti alkaa tammikuussa ja sitten uskon, että elämä normalisoituu täälläkin.
Pimu ja Iitu ovat kotiutuneet hyvin ja ovat ottaneet pihan jo haltuunsa. Pikku-Iitu on alkanut tehdä pidempiä retkiä metsään ja sitä täytyy pitää koko ajan silmällä. Pariin otteeseen neiti on ollut kateissa ja tullut sitten märkänä ja turkki täynnä havunneulasia ja roskia läkähtyneenä kotiin. Jänis tai joku lintu-parka on saanut kyytiä.
Viime viikolla huomasin, että koirat suunnistavat jo autotielle päin. Hankin molemmille valopannat, että pihalla huomaan niiden liikkeet täällä pimeydessä. Äiti ja tytär vilkkuvat kuin pienet joulukuuset eivätkä näin pääse varkain livahtamaan tielle. Aidanrakennusta siis luvassa heti keväällä.
Pimun kanssa olen kisannut Vantaalla Itsenäisyyspäivänä. Kerrottavaa tästä ei liioin ole, ainoastaan se, että ekalla radalla joku Pimu-niminen kooikkeri juoksi ohitseni häntä suorana ennenkuin olin edes itse asettautunut ottamaan sitä vastaan. Se oli meidän lyhin rata ikinä; vein Pimun heti pois boxiinsa häpeämään. Tällaista ei ole ennen tapahtunut.
Hyvinkäällä kisasimme eilen lauantaina. Ensimmäinen hyppyrata oli Henri Luomalan käsialaa ja sieltä tuli vitonen melko vaikeasta keppikulmasta. Seuraavat radat olivat Anne Viitasen tuomaroimia ja voisin sanoa, että melkoisen tekemättömmissä olevia vientejä. Tulokset puhuvat puolestaa, ei sieltä montaa nollaa tullut. Pimulle tuli kymppi toiselta radalta; eka rima putosi ja itse peitin näkyvyyden keinulle, jolloin Pimu tuli sen ohi. Toinen agirata, en edes viitsi kertoa, oli katastrofi. Näin vaikeita ratoja ei olla ennen kisattu. 
Iitun kanssa agilitytreenit jatkuvat edelleen ja tyttö on kyllä melkoisen taitava, vaikkei kaikkia esteitä vielä täydelisesti osata. Nopeutta ja estehakuisuutta on ja sen miellyttämisenhalu on ihan sydäntäsärkevää. 
Joulupukilta täytyy pyytää uusi kamera; en ole vieläkään saanut ostettua itselleni uutta ja näin tästä blogista tulee kuivahko ilman kuvia tai videoita.



sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Vantaa Keravan Agility Teamin kisa 26.11.13
A rata tuomari Asko Jokinen: Pimu sijalla 2. agilityserti, eikä huonolle hävitty (Jari Suomalainen ja Flow). Kooikkerit ottivat kolmoisvoiton, sillä Mari Nummi ja Mizy olivat kolmansina. Kooikkeri rules!!
B rata tuomari Esa Muotka: keinun kontaktivirhe toi meille vitosen, sijoitus 8.
C hyppyrata Asko Jokinen: hylkäys ja aivan ohjaajan hätiköinnistä johtuva. Erittäin hyvä hyllyrata!
Tänään meillä oli sm-ryhmän treenit ja saan kirjoittaa tätä todella rauhassa, sillä Pimu on ihan loppu ja nukkuu. Pikku-Iitukin on rauhallinen, kun se katsojan osassa pääsi sm-koirakoiden kanssa lenkille.
Kamera ja Pimu ei ole tunnetusti hyvä yhdistelmä, mutta kerrankin kun kuva olisi onnistunut, kamera teki tenän. Siispä kuva vain agilitysertistä ja video nolla-radasta.

http://youtu.be/36Jlwnu4RFI



maanantai 21. lokakuuta 2013

Myrskymatalan TUULIA
 IITU

Lentävän Luppakorvan TUULISPÄÄ
 PIMU

sunnuntai 20. lokakuuta 2013


Eilen lähes varma siitä, että lopetan agilityn kokonaan. Olin niin masentunut, kun tulosta ei vaan kisoissa tule. Kisasin Pimun kanssa kolme rataa Lägin kisoissa Vantaalla, tuomarina Heidi Viitaniemi. 
Seurakaverini Merja kuvasi meidän kaikki radat ja sieltähän se karmea totuus taas paljastui; sössivä ohjaaja unohtaa radan. Tuolta radalta tuli vitonen; Pimu otti kiellon, kun en todella muistanut minne mennä seuraavaksi. Ja nuo kontaktit... Kas tässä ja saa nauraa!
http://www.youtube.com/watch?v=kotQnuT8-CA
Radat olivat aikamoista kieputusta, eikä montaa nollatulosta nähty. Hyppyrataa kuvaa hyvin se, että yliaikanollalla sai kakkossijan. Nopeillä koirilla ei ollut mitään jakoa!
Ainoa ilon aihe eilisessä kisassa oli kasvattini Affe, joka oli turistina Stinan mukana. Affe oli nimensä mukaan villi ja vallaton, aivan hurmaava kooikkeripoika. 
Nyt olemme myös päässeet kokeilemaan flyballia. Seurassa on herätetty flyball eloon pitkän tauon jälkeen. Messarin kilpailuun haetaan joukkuetta ja pitihän meidänkin sitä kokeilla.
Pallohullu-Iitu järkyttyi, kun sitä täytyi pitää kiinni. Iitun ikä ei riitä joukkueeseen, joten kokeilemme sitä ehkä joskus myöhemmin.
Pimu ei taas aluksi ymmärätänyt, että pallon voisi tuoda myös takaisin. Vasta kun treenit olivat lopuillaan, syttyi Pimu tähän hullutteluun. Hauskaa se oli!
Tytöille oli ostettava heijastavat sadetakit. Alkaa olla vaarallista liikkua pimeässä ilman heijastimia.
Syysmuotia kuvassa
 
Kuin kaksi marjaa...
Saa nähdä, milloin ehdin seuraavaksi päivittää blogia. Meillä on muutto tulossa; tuntuu, ettei tavarat lopu pakkaamalla. Ihmeellisesti löytyy tavaroita, joita ei muistanut edes olevankaan...
Toisaalta odotan kovasti muuttoa maalle. Saan ehkä ihan ikioman pienen agilitykentänkin.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Puolentoista kuukauden kisatauon sekä juoksujen jälkeen kisasin Pimun kanssa Helsingissä Purina Arenalla. Keinu on nyt alkanut tuottaa ongelmia agilityradoilla. Molemmat agiradat kisattiin hallissa. 
Hallin pohja ei taida sopia Pimulle, kun se maistui tytölle niin hyvin. Koko ajan Pimu tonki maata kuin pieni porsas ja syödä mutusti sieltä jotain ja sitten lopulta alkoi yökkäillä.
No siitä huolimatta agiradat olivat molemmat melko hyviä. Keinulta Pimu roiskaisi vitosen ja toisella radalla puomin alastulolta tuli vitonen. Tuomarina oli Heidi Viitaniemi.
Martti Salonen oli taiteillut hyppyradan ja se kisattiin ulkona. Tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut, mutta niin vain jouduin kantamaan Pimun pois radalta. Ensiksi hän komensi minua uhmahaukulla, karkasi lähdössä, pari estettä meni ok, mutta sitten tytöllä napsahti; Pimu alkoi tehdä omaa rataa, putkikivaa, hyppyjä edestakaisin ja välillä haukkumaan minua. Näin sitten lähdin radalta rimpuileva Pimu kainalossa. Kyllä nolotti!
Kun ei kerrasta usko, niin suuntasin kisoihin tänään sunnuntaina Janakkalaan. Ja se keinu taas, uskomatonta; lentokeinulta väärä putken pää ja hylky. Toisella agiradalla sama juttu, keinulta pitkä loikka alas ja seuraava hyppy väärin, tuloksena toinen hylky. Radat eivät olleet edes vaikeita, tuomarina Henri Luomala.
Hyppyradalta saimme tuloksen 10; okserin rima tuli alas ja neito karkasi kepeiltä viimeisestä välistä. Hypärin tuomari oli Johanna Nyberg. Nyt ei muuta kuin treenaamaan.
Janakkalassa tapasimme Pimu siskon Ellan. Lentävän Luppakorvan Liitolikka on mieletön agiliitäjä ihan nimeään myöten. Ella oli toisen agiradan kakkonen ja hypärin kolmas. Iitu oli turistina mukana ja tapasi ekaa kertaa tätinsä. Ensin piti hieman irvistellä mamman helmoista, mutta Ella ei ollut huomaavinaan ja pian Iitu unohti uhonsa.
Kooikkeri Olli vei koko potin ja otti voitot kaikilla kolmella radalla. Oli se vaan niin kaunista menoa. Ihan huippu pari; kuuliainen, nopea koira ja taitava, hyvin liikkuva ohjaaja. Mitäs siinä muuta tarvitaan. Onnittelut vielä tätäkin kautta!
Iitu on kehittynyt kovasti agilityssä. Se on saannut ihan toisen vaihteen ja silminnähden nauttii tekemisestä ja siitä, että saa kaiken huomion yksin. Kontakteja ei vielä olla paljoa tehty, mutta niidenkin aika tulee, kunhan ohjauskuviot saadaan mallilleen.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Viime keskiviikkona 11.9 vietimme Tuulipentujen synttärijuhlia. 
Onnittelut yksivuotiaille Otava, Ruska, Bella, Affe, Onni ja Iitu! 

Tästä hetkestä on vuosi vierähtänyt


Yksivuotispäivän kyseenalaiseksi kunniaksi, Iitu aloitti ensimmäisen juoksunsa. Pimu aloitti myös juoksun päivää ennen Iitua. Mitä äiti edellä, sitä tytär perässä, näköjään tässäkin asiassa.
Mökki laitettiin viikonloppuna "talviteloilleeen". Syksy on nyt saaressa kauneimmillaan. Vesi oli vielä lämmintä, mutta harmillisesti ohutta sinilevälauttaa alkoi ajautua rantaan. Iitun pitäminen pois vedestä olikin vaikeaa, eikä Pimukaan ymmärtänyt miksei uimaan voisi mennä.
Tässä kuvia viikonlopun reissusta.

Äidit ja tyttäret......

Syysuimarit

Pimu ja saalis

Minne ne ahvenet katosivat



lauantai 7. syyskuuta 2013

Porvoonseudun koiraharrastajien seuramestaruus käytiin tiistaina 4.9. 
Iitu-neiti oli vielä liian nuori osallistuakseen mölliluokkaan, vaikka haluja hänellä olisi ollut. Tällä kertaa Iitun oli tyydyttävä turistin osaan kisoissa.
Pimu kisasi ensimmäisen kerran lääkärissäkäynnin jälkeen ja voi kuinka tyttö oli intoa täynnä. Pimu voitti seuranmestaruuden mediluokassa ja aikojen perusteella koko kisan. Vaikka itse sanonkin, niin hienoa menoa se oli. Se tekemisen riemu, kuuliaisuus ja miellytämisenhalu saisi tarttua tuohon tyttäreenkin. Ehkä sekin aika joskus koittaa.
Olen koko viikon järjestellyt ShowHaun rekkakiertueen Porvoon osuutta, eritoten matchshowta. Onneksi se on nyt ohi. Minulla oli koirat mukana siltä varalta, että ehtisin nekin kuvauttaa ja käyttää Iitua kehässä. 
Molemmat onnistuivat; tytöt kävivät kuvassa ja Iitu esiintyi ensimmäistä kertaa matchshowssa.
Eihän tuo kaikkein parasta esiintymistä ollut; tuomarille piti hieman murista, kun niin hirveästi pelotti. Muutoin kehässä Iitu keskittyi tekemiseen ja seisoi todella nätisti paikoillaan. Olen aikas ylpeä tytöstä, luulin oikeesti, että katastrofi siitä tulee. Sinisten 4 on enskikertalaiselle, arkajalka Iitulle oikein hyvä tulos.
Käykääpä kurkkaamassa Pimun ja Iitun kuvia www.showhau.fi ja äänestäkää meidän kaunokaisia. 
Tätä mieltä Iitu on näyttelyistä ja ruusukkeista




sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Lepoa, lepoa.

Käytin Pimun eläinlääkärillä. Hyvä, että käytin; niska oli jumissa, lantiossa sekä oikealla, että vasemmalla puolella oli lihasjännitystä. Onneksi ei mitään vakavaa ja hieronnalla on tyttö vetreytynyt jo lähes kisakuntoon.
Olemme ottaneet ihan rennosti lepäillen, ja metsässä samoillen. Olemme olleet mökillä kalastelemassa ja ihailemassa täysikuuta. Vesi on vielä lämmintä, joten meidän vesipedot Iitu ja Pimu ovat uineet paljon, siis fysioterapiaa ihan omasta takaa.

Hopeinen kuu luo, merelle siltaa.....

Metsästä löytyi eläinten syöttöpaikka

 

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Lauantaina sain kuulla kivoja näyttelyuutisia:  Otavan ensiesiintyminen virallisessa näyttelyssä Kouvolassa: 
Tulos jun ERI1 hyvien arvostelujen kera. Hienoa Vaula ja Otava!!! 
Pimun kanssa kisattiin Lohjalla piirimestaruus kisassa, tällä kertaa joukkueessa, kun, tyhmä minä, unohdin ilmoittaa Pimun yksilökisaan. 
Keinu oli sateesta liukas ja törkeästi Pimu loikkasi sieltä ennen aikojaan. Ihme ja kumma, tuomari ei siitä antanut virhettä. Se mikä minua nyt eniten huolettaa, on tuo rimojen putoaminen, tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Varasin huomiseksi jo ajan eläinlääkäriin, tytöllä täytyy olla selässä jotain vikaa tai kipuja. Pimu on ollut muutenkin aika kärttyinen ja venyttelee itsekseen myös aika paljon. No, huomenna se selviää, toivottavasti ei mitään vakavaa kuitenkaan. 
Seurakaverit kuvasivat meidän joukkueradan, se löytyy osoitteesta:
http://youtu.be/WLXHLZT8Ucc

Otava Kouvolassa 17.8.13 jun ERI1

perjantai 16. elokuuta 2013

Porvoossa 4.8. kisasimme omassa juhlakisassa 3 rataa:
Agiradan oli suunnitellut tuomari Sari Mikkilä ja se oli todella haastava, yliajalla tuli vain kolme tulosta. Pimu sensijaan hyllytti, mutta hienoa menoa se oli.
Toinen agirata oli Asko Jokisen käsialaa ja sieltäkin sujuvasti otimme hylyn, hyppy tuli väärältä puolelta.
Hyppyrata, myös Jokisen, oli näistä kaikkein paras. Se oli sujuva, nopea ja Pimu pysyi kuulolla. Vitonen tuli omasta ohjausmokasta, tuo tyttö kun tulee heti minun liikkeen mukana. Aika oli koko skaban 4. paras, kiellon korjauksesta huolimatta.
Keskiviikko iltana 7.8 kisasimme Kotkan iltakisoissa. Radat olivat mielestäni tosi helpot, siksi ihan hävettää kertoa, että tulosta ei tullut. Kotkassa tuomaroi Pertti Siimes. 
Hypärillä aloitettiin; vain yksi radan kohta mietitytti minua rataantutustumisessa ja siinä se kämmi sitten kävikin ja tulos hyl.
Agiradalta tuli vitonen kepeiltä; kepit oli kohti seinää ja seuraava hyppy 90° kulmassa pujotteluun nähden. Pimu karkasi viimeisestä välistä. Puomilta tuli toinen vitonen, kun neiti päätti hypätä kontaktin yli. 
Ilta oli jo pitkällä, aurinko laskenut, kun vielä jatkoimme matkaa mökille. Voi kuinka Pimu ja kisoissa turistina hengaillut pikku-Iitu nauttivat vielä iltauinnista kuuman kisanillan päätteeksi!
Eilen torstaina minulla oli mieluisia vieraita Kurikasta: kaunis Bella-neiti kävi kasvattajaansa katsomassa. Bella on ihan äitinsä näköinen, pää, ilmeet ja liikkeet. Bella on kuitenkin (ainakin vielä) sirompi kuin mammansa, onneksi.
Ensin sisko-Iitun ja Bellan välillä oli selvästi jännitettä, mutta pian jää suli ja sisarukset alkoivat leikkiä keskenään. 
Seuran harjoituskentälle kävimme harjoittelemassa hieman agilityä, jota Bella ei ollut ennen kokeillut. Tyypillisen koikkerin tapaan Bella omaksui äkkiä kaikki käskyt ja oli silminnähden iloinen onnistuessaan ja piti lajista.
Velipoika Onni tuli myös tapaamaan Bella-siskoa kentälle. Onni näytti esimerkkiä Bellalle kuinka esteitä ylitetään, mutta innostui sitten hurjaan leikkiin tyttöjen kanssa.
Harjoittelimme myös näyttelykehässä pyörimistä. Tiia sai Bellan liikkumaan tosi kauniisti, toivottavasti neitiä nähdään kehissä myöhemminkin.
Iitu-ihmelapsi kestää jo jonkin verran vieraan koskettamista, mutta paljon on vielä tehtävää. 
Onni osaa juosta kehässä ihan vanhan konkarin tapaan, kunhan ensin malttaa mielensä.Nyt vain täytyy käydä mätsäreissä harjoittelemassa, kyllä se siitä.....
Pimu-äippä oli aika hermona, kun oma iitu-lapsi vain rillasi kavereiden kanssa, eikä välittänyt mammasta ollenkaan.

Bella belissimo, Pimun kaksoisolio





sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Tuulipentujen tapaaminen
Voi miten syötävän ihania Myrskymatalan tuulipennut ovat edelleen. Järjestin pentutapaamisen ja Bellaa lukuunottamatta koko porukka oli koolla. Pennut täyttävät kohta 11kk, mutta leikki yhdessä sujui entiseen tapaan. Leikin lisäksi harjoittelimme myös hieman agilityä ja vähän näyttelykäsittelyä.
Pimu-äippä pyörähti myös hallilla näyttämässä jälkikasvulleen, kuinka agilitysuoralla edetään.
Myrskymatalan Villi Tuuli, Affe, tuli tapaamiseen suoraan Helsingin koiranäyttelystä. Affe on komea ilmestys, juuri niinkuin uroskoissun kuuluukin olla. Affe on myös harjoitellut agilityä ja hyvin hän nekin hommat jo handlasi.
Otava, Myrskymatalan Lounatuulen Laulu, on uroksista kevytrakenteisin ja pienin. Otavalla on aivan äitinsä pää; ilmeet, silmät, piirto ja muoto. Rauhallinen ja ihana luonne tulee varmaan isi-Jerryltä. 
Onni, Myrskymatalan Tuulen Taikuri, on touhukas kaveri, joka jaksaa riehua ja leikkiä, kunhan kaverit vain jaksaisi. Onni on myös hyvin urosmainen ja komea.
Pieni, suloinen Ruska, Myrskymatalan Suvituuli, meidän ikioma ujo piimä, aristeli ensin, mutta leikki Iitu-siskon kanssa rohkaisi häntä myös mukaan pippaloihin. Ruska on aloittanut myös agilityn ja hienosti hän jo esteistä suoriutuikin.
Iitu, minun rakas Myrskymatalan Tuulia, oli hieman ihmeissään kun leikin hänen sisarustensa kanssa, Onnikin oli keskittynyt vain  Affeen. Uteliaana hän kävi vähän väliä tarkistamassa ja kertomassa, et hei, minäkin olen täällä. Iitu käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, hän oli reipas ja rohkea. Agility ei tänään paljoa innostanut, kun kaverit olivat niin paljon kiinnostavampia. 
Kuvien ottaminen oli melkoisen hankalaa, kun nuo pentuset eivät tahtoneet paikoillaan pysyä.
Kiitos kaikille Tuulipentujen omistajille, on aina niin mukava nähdä omat kasvatit.

Vas. Ruska, Otava, Iitu, Affe ja Onni


 Lauantaina kisasin Pimun kanssa Haminan kisoissa. Tuomari Anne Viitanen oli tehnyt todella kinkkiset radat. 
Eka agirata; 2 rimaa putosi, Pimu ei ole ikinä pudottanut rimoja!!! Moni muukin pudotti samat rimat ja joku totesi, että aurinko häikäisi niissä kohdin pahasti, en tiedä. Taisi sieltä tulla vielä kieltokin hypyltä. Tällä radalla Pimu oli koko joukon nopein.
Toinen rata oli sujuva myös, mutta Pimu otti kiellon pituudelta. Vitonen radalta.
Hyppyrata oli katastrofi; keppikulma oli melko mahdoton ja Pimu sujahti väärästä välistä sisään ja tuli vielä ulos liian aikaisin. Keskivaihe radalla meni joten kuten, mutta loppu on ihan hirveää katsottavaa. Sähelsin itse, Pimu komensi ja hylky sieltä lopulta tuli.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ensin kisakuulumiset:
Vaikka niin aioimme pitää kisataukoa Pimun kanssa, niin eihän sitä malttanut olla kisaamatta omissa kisoissaan heinäkuun alussa. Ensimmäisen kerran saimme virheen kosketuksesta. Anne Savioja oli tarkkana, kun Pimu osui minun jalkaani ja vitonen sieltä tuli. Tällä radalla Pimu oli koko porukan kolmanneksi nopein.
Toisella agiradalla taas itse jarrutin liian äkkinäisesti ja Pimu pyörähti ennen putkea ja taas vitonen. Pettynyt en voi olla, radat olivat ihan omastakin mielestä todella sujuvat ja nopeat.
Kesäloma on jo puolessä välissä ja mökillä olemme hellepäiviä viettäneet. Kooikkeritytöt jaksavat puljata vedessä ja riehua rannassa kuumuudesta huolimatta.
Yritin kuvata tyttöjen touhuja kameralla, mutta kuvan laatu on tosi huono. Iitu-neidistä on tullut oikea vesipeto ja pellehyppääjä. Äitiinsä on tyttö tullut.
Iitu ja Pimu

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Agilityn SM-kisat

Lauantaiaamuna aikaisin suuntasimme kohti Kirkkonummea. Treenikaveri Irene ja kooikkeripoika Johnny lähtivät myös meidän matkaan. Johnny oli mukana varakoirana, eikä joutunut tositoimiin vielä tänä vuonna.
Porsk:n medijoukkue sai tuloksen, joten se oli parannusta viime vuoteen. Pimun kanssa otimme vitosen radalta, kun ohjasin tytön A-esteen ohi. Tuomarina medeillä oli Tuomo Pajari, kooikkeri-ihminen hänkin.
Rata videolla, olkaa hyvät!
http://youtu.be/oLJ6KDaTkoU

Sunnuntaiaamuna läksimme Pimun kanssa kaksin matkaan. Meidän rataantutustuminen oli  klo 9.15, joten olimme kisapaikalla jo hyvissä ajoin.
Anne Saviojan hypäri oli tosi vauhdikas, ihanneaika vain 35 sekuntia. Tiesin jo lähtiessäni, että yhdessä kohdassa on vaikea käännös. Varmistelin Pimun käännöksen liiankin hyvin ja hups heijaa, sinne se tyttö vilahti putken väärään päähän. Kyllä harmitti, siinä meni finaalipaikka. Rata oli muutoin ihan tosi hyvä ja nopea. Pimu on vaan niin hyvä koira! Ensi vuonna uusi yritys.

Toivotan Hyvää ja rauhallista Juhannusjuhlaa kaikille lukijoilleni!


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Nyt on päivityksen hetki. Aika menee kuin siivillä näin kesän alla. Kaikenlaista puuhaa on ollutkin.
Aloitan nyt vanhimmasta päästä: Sain kuvatervehdyksen Kurikasta. Tiia laittoi minulle kuvia ihanaisesta Bellasta. Kiitos niistä! 
Iitu on oikea riiviöiden riiviö. Siinä tytössä virtaa riittää, koko ajan on oltava liikkeessä tai riehuttava Pimu-mamman kanssa. 
Iitu on myös täystuho. Yksin jäädessään hän nakertelee ovilistoja,  pilkkoo kaulapannat, hihnat, tyynyt, kaiken mitä ei ole arvattu laittaa piiloon. Siitä en oikein pitänyt, kun neiti tuunasi minun kaksista kävelykengistä avomalli lipokkaat.
Iitun kanssa olemme aloittaneet agilityn ryhmässä. Toisten koirien näkeminen tekee sille todella hyvää. Se kun on koko pienen elämänsä ollut oman mammansa helmoissa.
Muutama punkki jo ehti takertua Iituun saaressa. Ajattelin, etten ollenkaan laita koiriini tänä kesänä mitään punkinkarkoitetta, mutta pakkohan se oli. Onneksi Iitu ei saanut mitään oireita Expotista, sitä olen käyttänyt myös Pimulla.
Saaressa ollessamme Iitu kahlaa vedessä lähes koko ajan. Yhtä taitava uimari hän ei vielä ole kuin äitinsä, mutta toivottavasti oppisi senkin taidon.
Pari viikkoa sitten Iitu satutti jalkansa. Se hyppi aitaa vasten ja luultavasti jalka takertui aitaan. Kolmella jalalla nilkuttaen se tuli sisälle, mutta iltasella sen jalka oli jo parempi. Viikon verran se ontui etujalkaansa ja sai tulehduskipulääkettä. Siinä olikin tekemistä, kun ei olisi saanut juosta ja riehua, vain pelkkää hihnaliikuntaa. Pimu vielä riehutti sitä enstistä enemmin, kun olisi pitänyt olla levossa. Velipoika Onnin kanssa leikkiessä hän putosi syvään ojaan ja taas sai jalka kipeää. Onneksi nyt kaikki on  kunnossa.
Kävimme katsomassa meidän perhosia, Pipsaa ja Papua uudessa kodissaan. Minulle tuli niin hyvä mieli, kun näin miten hyvin niillä on asiat. Kumpainenkaan ei välittänyt minusta, jatkoivat vain omia touhujaan. Hyvä niin.
Pimun kanssa keskitytään nyt kisaamiseen ja treenaamiseen, kaksi viikkoa enää SM-kisaan. Viime viikolla kisattiin PORSK:n omissa kisoissa kaksi agilityrataa: ensimmäinen rata meni penkin alle, kun Pimu päästeli höyryjä silmät kiiluen. Kisatauko ei siis tee tälle koiralle hyvää. Toisella radalla tehtiin sitten nollatulos.
Ensi lauantaina käydään RIMA:n juhlakisassa juoksemaas yksi rata ja seuraava viikonvaihde onkin jo pyhitetty SM-kisalle. Lauantaina Pimu on mukana oman seuransa joukkueessa ja sunnuntaina on sitten vuorossa yksilökisa. Pitäkää meille peukkuja!


Bella, pieni pizzalähetti

 
Bella terävänä

Iitun putkiriemua
 
Pimun nollarata

Keinun kontakti

Luppakorva renkaalla


Kooikkerit merellä



lauantai 11. toukokuuta 2013

Helatorstaina suuntasimme mökille ensi kertaa talven jälkeen. Vähän jännitti, kuinka Iitu osaisi käyttäytyä veneessä, mutta hyvinhän tuo matka meni. Pimu-mamma näytti sille mallia ja pieni tietysti apinoi kaiken.
Iitu heitti talviturkin melkein heti rantaan päästyämme. Merivesi on vielä tosi kylmää, mutta ei se pikkuneitiä tuntunut haittaavan. Vettä meillä ei ainakaan pelätä.
Iitu nautti vapaudesta ja uusista hajuista. Väsyneenä pikkuinen kaatui illalla sänkyynsä ja se nukkui ensimmäisen yönsä mökillä ilta yhdeksästä aamu yhdeksään. Rankkaa on elämä saaressa.
Joutsenet, sorsat ja valkoposkihanhet kävivät myös meitä tervehtimässä. Ensin Iitu hieman ihmetteli vedessä liikkuviä, äänekkäitä siipiveikkoja, mutta Pimu-mamma rauhoitteli sitä ja lintujen annettiin olla rauhassa.


Possunkorvatauko



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Nyt se tapahtui:
5.5.13 Pimulle tuplanolla Agi-Kotkien kisoissa Pyhtäällä. 
Ekalta agiradalta räpsähti vitonen muurin ohituksesta, mutta hyvä rata oli sekin, sijoitus 6.
Toiselta agiradalta tuli nolla ja sijoitus oli 2.
Kolmas hyppyrata oli oikeaa kalastusta ja pelastusta, mutta niin me vaan väännettiin toinen nolla sijoituksella 3.
Tuomarina kaikilla radoilla oli Tuija Kokkonen.
Nyt sitten kovaa treeniä ja SM-kisoihin keskittymistä......

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Lumet ovat lähes sulaneet ja kahden nenäkoiran kirsut oikein imevät ihania tuoksuja maasta. 
Tänään haravoin pihalla ja laittelin uutta multaa kasveille. Iitu auttoi omalla tavallaan; kaiveli kuoppia ja raahasi risuja, jotka se varasti kottikärryistä. Tämä on lapsen ensimmäinen kevät, uusi ja ihmeellinen.
Pimu seurasi kakaran touhuja ja intoutui itsekin hurjaan hippaleikkiin tyttärensä kanssa. Toistaiseksi Pimu on Iitua nopeampi ja osaa juosta kiemurrellen, ettei Iitu pääse edes lähelle.
Pimun kanssa on kaksi kisaa kisaatu viime kirjoituksen jälkeen; Vantaalla Martti Salosen radoilla ja Kotkassa tuomari oli Allan Matson. Molemmat kisat olivat tosi hyvät, vaikkei nollia tullutkaan. Se tuplanolla puuttuu edelleen.
Iitun kanssa olen myös käynyt hallilla treenaamassa. Neitiä on hankala opettaa, koska se paineistuu vieraan ihmisen kosketuksesta. Nyt olenkin keskittynyt Iitun itsetunnon kohotukseen erilaisin konstein ja se on tuottanut tulosta vähän kerrallaan.
Iitu on oikea tuholainen, kun se jätetään kotiin. Tähän mennessä hän on pureskellut neljä nahkahihnaa, oman kaulapantansa, nakertanut ovenkarmeja, useita sukkia on tuhottu jne. Aamutossut ovat ihan must, niitä on syöty kolme paria.

Kosto

Heitä, heitä....

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Eilen lauantaina kisasin Pimun kanssa Janakkalassa. 
Ekan radan tuomaroi Leena Rantamäki-Lahtinen. Tältä agiradalta saatiin hieno nollatulos. Toinen rata oli myös agilityrata, jonka oli suunnitellut ja tuomaroi Ritva Herrala. Tiesin jo rataa lukiessa, että nyt lähtö on haastava. Pimu alkoi komentaa jo lähdössä ja vielä karkasi matkaan, niin hyllyhän sieltä saatiin tulokseksi. 
Kolmas rata oli hyppyrata ja sieltä saimme myös komean nollatuloksen. Täytyy olla tyytyväinen, kaksi nollaa kisakirjaan, vaikkei nyt peräkkäiset olleetkaan. Tuplanollaa ei todella ole helppo saada, toivottavasti se vielä ennen SM-kisoja tulee.
Iitun kanssa kävin hallilla tänään agiliitämässä. Onneksi kesäkaudella päästään ryhmään harjoittelemaan. Ryhmässä treenaaminen on paljon mukavampaa ja tehokkaampaa, kuin yksin pakertaminen.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen meni ihan kotosalla koirien kanssa ulkoillen ja lenkkeillen. Pitkäperjantaina otin molemmat kooikkerit hallille ja tehtiin ihan pieniä harjoituksia. Iitua opetettiin puomille ja käväisi hän jo A-esteelläkin. Oli kiva huomata kuinka luontevaa sille tämä agilityhommeli on. 
Pimun kanssa käytiin myös ekana Pääsiäispäivänä Hyvinkäällä keräämässä yksi nollamerkintä kisakirjaan. Tuomarina oli Tuija Kokkonen.
Tuplanolla on niin lähellä, että oikein harmittaa. Radalta tuli kiellosta vitonen ja siitä syystä, että ennakoin ohjauksen kerrankin vähän liian ajoissa. Ei se mitään, tyttö oli niin hieno, taitava ja nopea.

Pimu ottaa rennosti kotona

Linssilude Iitu

torstai 28. maaliskuuta 2013

Viime viikonloppuna taas kisattiin Pimun kanssa Vantaalla Vuokkoset-Arenalla. Nyt palattiin normi hyllykantaan, vain yksi rata meni yhdellä kiellolla, tulos sekin. Ei siis mitään ihmeellistä kerrottavaa. Tuomari oli Asko Jokinen.
Päivisin olemme käyneet jäällä kävelemässä ja koirat ovat haltioissaan, kun saavat juosta vapaana frisbeen tai pallon perässä.
Sain myös kuvaterveisiä Lappeenrannasta, kiitos! Lappeenrannan mies Otava on käynyt jo ekassa mätsärissään ja uimassa Hyvinkään koirauimalassa.

Otava treenaa kesäkuntoon

Molskis ja loiskis
 
Olen söpö, punainen nauha kiitos!


Lapsi riehuu


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Pentutapaaminen

Hyvä, että sain edes nukuttua viime yönä, kun odotin Tuulipentujen tapaamista. Kovasti jännitti, minkälaisia pikku kooikkereita sieltä tulisi. 
Pennut olivat niin ihania kaikki, samanlaisia pikku-riiviöitä kuin maailmalle lähtiessäänkin:
Otava, Pikku-Täplä, oli edelleen rauhallisin ja harkitsevin koko porukasta. Poika oli saanut äitinsä söpön ulkonäön ja isänsä lempeän luonteen. Otava oli edelleen joukkion pienin. Hän oli jo osallistunut ensimmäiseen mätsäriin ja sen huomasi kyllä käytöksestä, kun näyttelytaitoja harjoiteltiin.
Suloinen Ruska, Mamman tyttö, oli kuin ilmetty äitinsä pienoiskoossa. Aluksi neitiä jännitti hieman, mutta leikki vei voiton. Oli kiva huomata, kuinka Pimu-äidin liikkeet olivat periytyneet Ruskalle, agilityainesta siis!
Onni, Tupla-Täplä, oli koko pentueen suurin, on edelleen ja jo nyt hyvin urosmainen. Onni oli agilityharjoituksissa jo melkoinen tekijä, eikä sisarusten häiriö tuntunut sitä haittaavan.
Iitu, Iso-Iita, minun oma mussukkani, yritti aluksi kovasti pomottaa muita pentuja, mutta ei sitten voinut vastustaa leikkiä sisarusten kanssa. Pennuilla oli ainakin hauskaa ja Iitu makaa vieläkin kuin kuollut raato.
Pimu-äippä seurasi taustalta jälkikasvunsa touhuja. Pimu opetti lapsillen, kuinka näyttelyissä käyttäydytään ja lopuksi hän esitteli agilitytaitojaan toivoen, että nämäkin innostuisivat lajista. Tuulipennuissa on agilityainesta, Myrskymatalan tuulivaroitus on annettu!
Oma kamerani lakkasi toimimasta, mutta muutaman kuvan sain kuitenkin otettua.


Vas. Ruska, Otava, Onni, Iitu ja Pimu-äippä

Pimu vai Ruska- Ruska vaiko Pimu?











maanantai 11. maaliskuuta 2013

11.3.2013

Hyvää puolivuotis-Syntymäpäivää rakkaille Tuulipennuille!

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Kisoja, kisoja

Tänään käväistiin Kotkassa kisaamassa. Tuomarina oli Mika Moilanen, joka oli tehnyt sellaiset pommiradat, että monikaan ei tulosta saanut. Ekan radan huolimaton ohjaus ja hyppyradan 6 esteen suora tuottivat meille ne tutut hyllyt. Kolmas agirata sensijaan toi meille nollavoiton ja agilitysertin. Olen Pimusta niin ylpeä, vaikka jouduin sen melkein kaivamaan väärän putken suulta. Aikaa siinä tietysti paloi, mutta tulos oli siitä huolimatta -5 ja rapinat. 

Iitun kanssa ollaan kohta käyty agilityn alkeiskurssi ja odotamme kovasti, että päästäisiin jatkokurssille. Viime treeneissä Iitu tuli jo ohjaukseen hyvin mukaan, ehkä hän ei sittenkään ole ihan toivoton tapaus.

Ensi viikonloppu on pyhitetty Myrskymatalan ihanille pennuille. Odotan innolla pentutapaamista.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kylläpä on aikaa viimeisestä päivityksestä.

Meidän koiralaumassa on ollut pentujen syntymän jälkeen jännitteitä, jotka purkautuivat Pipsan ja Pimun välillä tappeluilla ja jatkuvilla kähinöillä. Eläinlääkäri tutki molemmat koirat ja näin poissuljettiin sairaudet, jotka mahdollisesti olisivat olleet taustalla. Tytöt ovat elämänsä kunnossa, mitään ei löytynyt.
Kävimme koirakoulussa Kouvolassa "koirakuiskaajan" juttusilla. Siellä molemmat koirat "testattiin" ja yllätys, yllätys; pikkuinen Pipsa ei todellakaan aikonut luopua johtajuudesta. Se jopa dominoi minua. 
Sain moitteita liian lepsusta johtamisesta, minkä myös itse myönnän, paljon hyviä ohjeita ja vahvistuksen siitä, mitä täytyisi tehdä. Tiesin myös sen, ettei aikani riitä kaikille ja perhostytöt jäivät auttamatta liian vähälle huomiolle.
Monta unetonta yötä mietin ratkaisua, kunnes yhtenä päivänä eräs ihana perhe kertoi haluavansa kokeilla, jos Pipsa ja Papu muuttaisivat heille. Pienet tytöt ovat olleet heidän kanssaan nyt parin viikon ajan ja kaikki on mennyt hienosti. Ikävöin kovasti näitä pikkuisia, mutta uskon, että tämä oli kaikkien kannalta paras ratkaisu.

Sitten iloisempii uutisiin. Espanjan poika Affe oli käynyt Granadassa pentunäyttelyssä. Hän oli saanut hyvät arvostelut; lauantaina buenon ja sunnuntaina muy buenon. Kiitos Stina!!
Iitu ja Onni ovat aloittaneet samassa pentujen agilityryhmässä täällä Porvoossa. Onni on taitava ja hänellä on myös erittäin innokas ja oppimishaluinen ohjaaja, hyvä Laura!!
Mitä voisin Iitusta kertoa. Iitu on äitinsä vastakohta. Pimu oli todella helppo koulutettava, mutta Iitu, voi kiesus sentään, on sellainen rimpula, että pois alta. Koko viekkauteni ja oveluuteni olen joutunut laittamaan peliin. Jo pelkkä kynsien leikkaaminen on yhtä tuskaa, hampaita ei anneta katsoa ja jos vähän joudun kovistelemaan, niin sängyn alle piiloon mököttämään. Agilityssa Iitu taas syttyy ja on innokas ja oppii nopeasti. Joskun hän päättää häipyä radalta kesken kaiken, jos avustaja alkaa liikaa vaatimaan. Haastava koulutettava tosiaan.

Pimun kanssa olen treenannut ahkerasti ja parit kisatkin on käyty. Kirkkonummella saatiin sentään tulos pitkästä aikaa. Eilen Vantaalla oli kansainvälinen kisa ja arvatkaaps vaan, kun Pimu teki nollaradan ja olimme sijalla 5. Toisella radalla tuli kymppi hyppyjen kielloista, mutta tulos kuitenkin. Mukavalta tuntui tämän pitkän hyllyputken jälkeen.


Affe Espanjan auringon alla





sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Viime viikko on mennyt sairastellessa, enkä ole juurikaan tehnyt mitään koirien kanssa. 
Tänään buranan ja finrexinin voimalla kävin pikku-Iitun kanssa opettelemassa TOKOn alkeita. Iitu on kovasti reipastunut ja oppii nopeasti uusia juttuja. Iitun koulutuksessa päätin ottaa naksuttimen käyttöön, niin agilityssä kuin tokossakin. Ainakin alkuun naksu sai tuon pienen sähikäisen keskittymään.
Velipoika Onni oli myös päättänyt opiskella yhteiskuntakelpoisuutta ja oli Iitun kanssa samassa ryhmässä. Sisarukset piti "karsinoida" toisistaan, muuten koko touhusta ei olisi tullut yhtään mitään. Ensin työ, sitten huvi!
Pimu alkaa olla jo ihan kypsä sisällä makoiluun, kun emännästä ei ole ollut lenkittäjäksi. Seuraneidit Pimu ja Iitu yrittivät kovasti saada minua ylös sängystä, mutta unohtuivat sitten itse leikkimään. Video todisteena.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Kisoja, kisoja....

Viime viikonloput ovat menneet agikisojen parissa. Sunnuntaina 6.1 kisat meni hyvin; kolmestä hyllystä huolimatta, radat olivat hyvät ja vauhdikkaat. Tänään lauantaina sen sijaan kisat menivät ihan penkin alle; Pimu kävi ylikierroksilla ja teki omia kuvioitaan. Tänään tuomarina oli Martti Salonen. Radat eivät olleet helppoja, mutta tehtävissä, jos koira olisi pysynyt "lapasessa". Vaan ei pysynyt. 

Keskiviikkona Iitu tapasi veljensä Onnin. Kävimme pentujen kanssa hallilla tutustumassa agilityn ihmeelliseen maailmaan. Agility jäi tosin sivuseikaksi, kun nämä kaksi viipeltäjää kohtasivat. 
Onni oli komistunut viime näkemästä ja voi kuinka kiltti ja kivaluonteinen se on! Iitu yritti ensin narttumaiseen tapaansa pomottaa Onnia ja oli viivana paikalla, kun yritin leikkiä Onnin kanssa. Äitiinsä tullut, yhtä mustasukkainen! Leikki vei kuitenkin Iitun mukanaan ja kaikki kärhämä unohtui hyvin pian. Molemmat olivat tunnin riehunnan jälkeen aika väsyneitä.

Iitu pääsee nyt käytöskouluun eli hän aloittaa TOKOn alkeet ensi sunnuntaina. Mitähän siitäkin tulee!  Kotona Iitu on tottunut koiriin, kun lauman jatkeena on mennä vilistänyt. Koirat eivät sitä paljon peloita, ei edes kisoissa, joissa Iitu on ollut turistina mukana. Uudet ihmiset sen sijaan ovat Iitulle hieman arveluttavia.  Iitulle tekee hyvää nähdä vieraita ihmisiä ja joutua heidän käsittelyynsä. Paljon on vielä pienellä opittavaa!


Sisko ja sen veli

Väliaika

Joko jatketaan?

Painitaan sisko, jooko!?



tiistai 1. tammikuuta 2013

Niin se vain vuosi vaihtui taas kerran. 

Lenkitin ja ulkoilutin koirat jo hyvissä ajoin, ettei sitten rakettien paukkeessa tarvitse enää mennä ulos. Eniten pelkäsin pennun reaktioita, mutta Iitu ei ollut moksiskaan välkkeestä ja rätinästä. Papillonit Pipsa ja Papu ovat vanhoja "uuden vuoden kävijöitä", eikä ne pelänneet yhtään; kävivät ulkona ihan normaalisti ja vieläpä pyysivät pihalle. Pimu sen sijaan ei suostunut menemään ulos, katseli vain ovelta, kun kaverit nuuskivat pihamaalla. Nyt on rauha taas palannut ja normaali elämä jatkuu.

Kisasin Pimun kanssa Vantaalla viime sunnuntaina. Kisoissa tuhraantui lähes koko päivä, medikoirakoita oli ilmoittautunut yli 60 ja ratoja oli kolme. Ekalla agiradalla Pimu alkoi komentaa minua; hyppi vasten ja haukkui. Siihen kaatui se yritys. Toisella agiradalla en vain ehtinyt ohjaamaan takaakierto hypylle, nyt oli tosi pienestä kiinni, muutoin aivan mahtavan hyvä rata. Hyppyradalla saimme vihdoin tuloksen, hypyn kielto tuli liian hätäisestä ohjauksesta ja vitonen siitä räpsähti. Vauhtia ja intoa Pimulla on, tästä on hyvä jatkaa!

Iitu ottaa rennosti

Äiti, älä kutita!