Kaun odotettu agilityn sm-viikonloppu on jo takana.
Lauantaina hengailimme Pimun ja Iitun kanssa Nastolassa koko päivän. Pimu oli oman seuran joukkueessa varakoirana, mutta ei sen tarvinnut vesisateessa juosta tällä kertaa.
Launtaina tuli vettä toden totta. Tuliaisena kotiin olikin kaksi kassillista märkiä vaatteita, loimia, pantoja ja hihnoja. Oli meilla telttakin, mutta eihän sieltä mitään nähnyt.
Oli kiva nähdä taas kavereita ja vaihtaa kuulumisa heidän kanssaan. 
Sunnuntaina olikin sitten tosi kyseessä. Vähän arvelutti lähteä kisaamaan yhden kisatreenin jälkeen. Edellisenä sunnuntain käytiin nimittäin IHAHin kisoissa testaamassa kuntoa. Itse juoksin yhden agiradan Pimun kanssa ja Kirsi kisasi toisen agiradan ja hypärin. Tyttö kyllä kulki ja oli oma energinen itsensä.
Miten meni sm-kisat niinku omasta mielestä?? 
Ihan tosi hyvin meillä meni. Pystyin polvi tiukasti teipattuna juoksemaan hypärin. 
Rata-alue lainehti vettä meidän kisan aikana ja taivaalta tuli lisää. Olosuhde oli siis kaikille sama, ei voi valittaa. Onneksi meidän koissut eivät vettä pelkää.
Pimu kulki kuin unelma, minä vähän huonommin, mutta tyttö tuli ohjauksiin hienosti ja pysyi kuulolla. Kepeillä meille tuli vitonen, koska oletin Pimun tulevan vasempaan käteen, mutta se hyppäsikin edellisen hypyn pidemmälle ja olikin minun oikealla puolella. Itse vaadin sen takaisin vasemmalle ja kieltohan se sieltä napsahti ja aikaa paloi. 
Kaiken kaikkiaan tällä treenimäärällä, olen oikein tyytyväinen.
Kaverit kuvasivat meidän hyppyradan, tässä linkki:
https://youtu.be/J1bQSVeWpXI

 

Maailman paras kisakaveri

Kuvia lauantain ratoksi

Iitu-neito

rva-Pimu

Pimu ja pallo

Iitu..

ja frisbee

pallo-Pimu

Iitsu

Pimulainen

Viikonloput menevät saaressa mökillä. Talven jäljiltä on aina kaikenlaista hommaa. Nyt kaikki olisi lähestulokoon valmista Juhannusta ja kesälomaa varten.
Uimaritytöt ovat saaneet nauttia vedestä riittävästi. Kotimatka mökiltä on kovin hiljainen ja nytkin kaksi reporankaa kooikkeria nukkuu jossakin.
Viikko sitten herra hirvi oli tullut liian lähelle Iitun reviiriä ja niinhän tytöllä vierähti muutama tunti sitä häätäessä. Onneksi neiti palautui ehjänä, sillä saaressa on kyykäärmeitä ja mitä lie ketun onkaloita. Ampiainen tai joku muu pistiäinen sitä kuitenkin tuikkasi. Onneksi tästä selvittiin ihan kotikonstein.
Saaressa on niin paljon elämää, että jopa Pimu on siitä kiinnostunut. Toissa yönä heräsin puoli yksi ja päästin koirat pissalle, mutta niillä olikin muuta tekemistä. Valkoiset hännänpäät vain vilahtivat hämärässä, kun kooikkerit katosivat metsään, Pimu edellä. Onneksi molemmat palautuivat noin kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen.
Seuraavana yönä olinkin viisaampi ja menin ensin itse pihalle. Pihalla hiippaili supikoira, joka ei minusta piitannut, katseli vain. Koirat olivat niin väsyksissä, etteivät edes huomanneet tapahtunutta, onneksi.
Agilityn sm-kisat lähestyvät ja ilmoitin Pimun kisaan, meni syteen tai saveen.  Juoksen vaikka polvi paketissa. Nämä ovat luultavasti meidän viimeiset sm-kisat, että eiköhän oteta ilo irti. Pimu on nollansa kerännyt ja ansainnut.
Iitun kanssa jatkamme tokotreenejä ja ehkä joskus kisaamme rally-tokossa. Iitu on niin nöyrä ja kiltti (lukuunottamatta järjetöntä riistaviettiä) sen kanssa on helppo treenata. Agilytä treenataan omalla pihalla ja nyt kesäisin omassa aksaryhmässä.

Kooikkerijono

Iitu ja niittyleinikit

Iitu ja pallo