Iitu

Kooikerhondje narttu
Myrskymatalan Tuulia
synt. 11.9.2012
FI52076/12

Terveystulokset

17.6.2015	lonkkanivel	A/A
15.6.2015	silmätutkimus        polvilumpiolux.med.	ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia  0/0

 

11.9.2012 klo 17.20 tuotiin eläinlääkärin pöydälle isokokoinen, vetelä kooikkerityttöpentu. Yritimme vuorotellen kuivata ja herätellä pentua, mutta se vain oli hiljaa. Eläinlääkäri ehdotti jo sitä, että jättäisin pennun, koska elonmerkit olivat niin heikot. Ajatus tuntui kauhealta. Pienen sydän löi ja aina silloin tällöin pikku jalka liikahti. Päätin jo silloin, että tuo pentu jää minulle, jos se yleensä selviää seuraavaan aamuun.

Kotimatkalla pidin Iitua puseroni sisällä, ettei sen lämpö laskisi. Muut pennut lämmittivät toinen toisiaan ja hätäsektion kokenut Pimu-äiti kannettiin tokkuraisena sisään. Kun emo ja muut pennut olivat asettuneet pentulaatikkoon, otin Iitun puseron lämmöstä  ja laitoin sen emon vierelle. Siinä samalla hetkellä pentu virkosi ja alkoi pyrkiä emonsa nisälle.

Alkujännityksestä selvittyämme, on Iitu-neiti kasvanut ja kehittynyt samaa vauhtia kuin sisaruksensakin. Mistään hinnasta en antaisi tyttöä pois, siitä on tullut minulle niin rakas. Ehkä tuo dramaattinen alku on sitonut minut siihen aivan erityisellä tavalla.

Luonteeltaan Iitu on lähes emonsa vastakohta, erittäin haasteellinen pieni olio. Se arastelee uusia ihmisiä, koiria ja on hyvinkin epäluuloinen kaikkea arveluttavaa kohtaan.

Iitun koulutus on vaatinut erityistoimia. Se paineistuu kovin, eikä siltä voi kauheasti vaatia. Kun Iitu päättää, ettei se tee, niin on parasta vain pitää tauko.  ”Kovat otteet” saavat tytön ihan pois tolaltaan. Olen joutunut käyttämään kaiken oveluuteni Iitun koulutuksessa. Rauhallisuus, rakkaus ja pitkä pinna ovat kaiken a&o tämän kooikkerin koulutuksessa. 

Iitu on ihanan vilkas ja leikkisä koira, meidän pieni elohopea. Neiti on aina siellä missä tapahtuu, joka paikassa mukana touhuamassa. 
Kotiin yksin jätetty, tylsistynyt Iitu saa paljon tuhoa aikaiseksi; kengät syödään, sukat raadellaan, listat jyrsitään, tyynyt tyhjennetään jne. Kostoksi yksinäisyydestä on jopa omat taluttimet ja kaulapannat  pilpustettu palasiksi. Omat lelut sen sijaan saavat olla rauhassa, niillä leikitään vasta, kun oma perhe on jälleen kotona.

Reissussa rähjääntynyt Iitu