MAXI-Pimu ja agikisoja....

Tasaiseen tahtiin olemme treenanneet ja kisanneet agilityssä. 
Iitulla on treeneissä vakiovuoro ja sen huomaa myös tuloksissa. 
Pimun kanssa käymme silloin tällöin valmennuksissa, mutta ehkä jokin ryhmäpaikka sillekin voisi olla hyväksi. Kisoissa huomaa, kuinka se "kuumuu" ja osaavana koirana se lukee omaa rataa ja unohtaa perässä laahustavan ohjaajan. Pimun kanssa olemme ottaneet luvattoman paljon virheitä ja hylättyjä ratoja.

Käytin koirat virallisessa mittauksessa Hyvinkäällä. Iitulle sattui mittaajatuomariksi Allan Matsson ja kerta mittauksella tyttö mitattiin mediksi, säkä niinkuin ennenkin 41-42cm. 
Pimu, joka on selvästi Iitua matalampi, mitattiin ensimmäisellä kerralla 42-43cm (tuomari Helin) ja Pimu piti vielä mitata uudestaan. Kolmelta eri tuomarilta oli saatava tulos. Matsson mittasi Pimun "nafti 40cm, kuten hän sanoi ja uusi tuomari Jessi Linden mittasi Pimun myös alle 40cm. Meidän tappijalka Pimu on nyt virallisesti medi, säkä 40-41cm. Tästä Pimu on saanut nyt lisänimen maxi-Pimu.
Kisasimme myös samalla keikalla:

Iitun viimeinen aginolla ja osallistuminen SM-kisoihin on mahdollista

Pimulta puuttuu vielä se tuplanolla, että saisimme osallistua SM 2018 agilitykisoihin. Toivottavasti saisimme olla terveitä ja pystyisimme osallistumaan vielä kerran sm-kisoihin.

Tytsät treenaa

Nyt täytyy kunnostautua. Koko blogi on näköjään jäänyt unholaan.

Kesä meni nopeasti. Agilitykisoissa kävimme aika vähän.

Vuoden kohokohta oli kuitenkin agilityn suomenmestaruuskisat Lappeenrannassa. Pimu osallistui sekä joukkue että yksilökisaan. Joukkuekisassa Pimu otti vitosen virheen, kun itse ahnehdin kepeillä ja tyttö jätti viimeisen keppivälin suorittamatta. Yksilökisan HYL ei yhtään harmittanut, sillä Pimu oli taitava ja nopea, jota ei ohjaajasta taas voi sanoa.

Oman seuran sm-joukkueessa kisasi myös Iitu elämänsä ensimmäistä kertaa. Tähän kohtaan olisin toivonut Iitulta perus, tasaista iitumaista suoritusta, mutta Iitu ”räjähti” kuin kranaatti jo heti lähdössä, ihan sokka irti ja niinhän me hyllytettiin se rata. Ei siis mainittavaa menestystä näistäkään sm-kisoista.

Osallistuimme pariinkin otteeseen viehejuoksukilpailuihin.

Hyvinkäällä järjestettiin Roturace, jossa Pimu ja Iitu olivat Team van Oranje joukkueessa Taavin ja Hilaryn kanssa. Team van Oranje oli nopein kooikkerijoukkueista. Iitu ja Hilary olivat ihan kärkipäässä myös yksilösuorituksissa. Nopeita flikkoja.

Kotkassa järjestettiin Speedrace nopeuskisa ja osallistuimme myös siihen kisaan. Iitu oli oman säkäluokkansa viides. Neljä ensimmäistä koiraa olivat kokeneita viehejuoksijoita, joten Iitun suoritus oli ihan superhyvä. Pimu, jonkä säkä on alle 40cm, voitti oman luokkansa ylivoimaisesti.

Kotkan speedrace

Pitkästä aikaa kävin tuomaroimassa kaverin para-agilityn mm-kisamatkan tukimätsärissä Helsingissä. Se oli ihan hauskaa ja hyvää näyttelytreeniä koirille. Minulla oli tuomaroitavana pienet aikuiset.

Iitun ja Pimun vein ”Askolan kaunein koira” mätsäriin, ihan harjoittelun kannalta. Vettä satoi, tuuli ja oli kylmää. Tyttöjä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kehässä pyöriminen. Iitu oli kuitenkin sinisten kolmas.

Mätsärissä. Onks pakko, jos ei tahdo. Ilmeet kertovat kaiken.

Syyskuun toisena päivävä kisattiin agilityn Uudenmaan piirin joukkuekisa. Pimun lisäksi joukkueessa oli cockeri Ofi, borterterrieri Magnus ja sheltti Teddy. Porvoonseudun Koiraharrastajien medijoukkue nappasi hienosti hopeamitalin.

Kooikkereiden rotumestaruus kisattiin Mikkelissä. Pimu oli kolmanneksi paras kooikkeri, eikä muuten huonoille hävitty.

Iitulla oli taas ihan omat kuviot näissä kisoissa, mutta hienosti pärjäsi sekin muutamalla virheellä.

Pimusta tuli myös oman seuran medien seuramestari 2017. On se vaan kiva kisakaveri.

11.9.2017 Pimun pennut, oma ensimmäinen kasvattamani pentue, Tuulipennut, täytti jo viisi vuotta. Onnea, onnea !

Ja Iitun pojat Nero (kultapoika Aurum) ja Beni (hopeapoika Argentum) täyttivät yhden vuoden 24.10.2017. Onnea, onnea !

Iitu, koira, joka on ollut aina terve ja vahva, nappasi jostain viime viikolla oudon vatsataudin. Vaikka olen koko elämäni touhunnut koirien kanssa, yllätti tämä hirveä tauti minutkin. En voinut uskoa todeksi, kun reipas Iitu romahti yhden yön aikana. Soitto eläinklinikka Aveciin ja heti tyttö nesteytykseen. Onneksi klinikka on auki viikonloppuisin, sillä nämä sattuvat aina viikonloppuisin. Nelisen tuntia Iitu oli tipassa ja sitten päästiin kotiin. MUTTA se ripuli ei vaan loppunut. Maanantaina käytin Iitun uudestaan lääkärissä. Lääkkeet vaihdettiin ja siihen loppui tauti. Iitu tervehtyi yhtä nopeasti, kuin oli sairastunutkin. Iitu oli kyllä esimerkillinen potilas, niin mahdottoman kiltti ja luottavainen.

Pimu säilyi tältä pöpöltä tai mikä se nyt olikaan.

Se, mikä minut kirvoitti päivittämään blogia, on useat pentukyselyt. Tulevien kooikkeripentujen omistajat ovat valveutuneita ja haluavat tutustua rotuun. He käyvät näyttelyissä ja kisoissa ja vierailevat kooikkeriperheissä haastattelemassa kasvattajia jne. Aivan mahtavaa!  

Lentävän Luppakorvan Tuulispää
PIMU
täytti 12.6.2017  8  vuotta

Paljon onnea Pimu

Taas on päivitys niiin myöhässä ettei toista tolkkua.
Kuvia 22.4.17 pentutreffit
Pojat kävivät meitä tapaamassa. Oli kiva nähdä pikku sällejä. Ei ne kyllä kovin pieniä enää olleet. Kultapoika Nero oli pienempi kuin Hopeapoika Beni, kuten meiltä lähteissäänkin.
Poikien kanssa treenattiin vähän näyttelyjuttuja ja tietenkin agilityä.  
Kiva, kun molemmat saivat kivat ja harrastavat kodit. Kaikkea hyvää heille ja toivottavasti nähdään pian uudestaan.

Myrskymatalan Aurum NERO

NERO

Myrskymatalan Argentum BENI

BENI

Kylläpäs olen laiska päivittämään blogia. Tuolla naamakirjassa kyllä tulee laitettua tapahtumista ja kisoista tietoa.
Nyt kuitenkin vähän kisapäivityksiä ja tapahtumia.
Meidän seura järkkäsi agiepikset maaliskuun alussa ja siellähän meidänkin tytöt kävivät treenaamassa. Möllirata tehtiin molempien kanssa ihan harjoitus mielessä ja kontakteja treenaten. Kisaradat tehtiin sitten "tosissaan". Pimu oli ihan suvereeni medien voittaja ja Iitu hyllytti, kun putken sijaan kiipesikin A-esteelle. Täysin ohjaajan virhe, nöyrästi myönnän sen. Me ollaan Iitun kanssa vielä vähän eri paria: jänis ja kilpikonna!
12.3. kisattiin JAU- areenalla Sipoossa. Iitu-ihanainen otti kuin ottikin agilitysertin sijoituksella 3. Nopeudessa se voitti Pimun. Muilla radoilla se oli aikas kuriton, eikä lähtenyt ohjauksiin ja otti hylyt muilta radoilta.
Pimu-Pimpelipom sen sijaan teki tuplanollan ja vitosen verran sössin itse viimeisellä radalla. Tuomarina hypärillä oli italialaistuomari Sandra Deidda (?) ja aksaradoilla Markku Kaukinen.
Pimu ei ollut ihan oma itsensä, se liikkui varovasti eikä sen vauhti ollut yhtä räjähtävää kuin normaalisti. 
Viikolla Pimu oli jotenkin alakuloinen. Kävimme seuraavana keskiviikkona vielä treenaamassa ja kaikki oli uhan ok. Torstaina, kun tulin töistä kotiin, Pimu tuli minua vastaan kolmijalkaisena. Ei voi olla totta. Olimme ilmoittautuneet Kuopioon kisaamaan seniorimestaruudesta ja mun valttikortti kinkkaa kolmella jalalla. Eikun eläinlääkärille soittamaan. Pimu sai tulehduskipulääkettä ja ajan heti maanantaille tutkittavaksi.
Matkaan lähdettiin kuitenkin ja kaikki toivo laitettiin Iituun. Yövyimme kylpylähotellissa Siilinjärvellä ja nautimme kylpylän tarjonnasta. 
Lauantain kisapäivä oli todella pitkä. Olimme hotellilla takaisin vasta klo 22.30. 
Hypärin Iitu suoritti hienosti. Yhdestä hypyn leijeröintiohjauksesta hän tuli ohi, josta meille vitonen radalta. Odotusaika agilityradalle oli tooosi pitkä. Itse olin ihan puoliunessa, mutta Iitu oli ihan villi ja vallaton. Se haukkui, teki omiaan ja näinhän me hyllytettiin agirata. Tuomarina oli Jari Suomalainen, tosi kivat radat. Vieläkin hieman kirvelee, kun Pimu ei pystynyt kisaamaan.
Ennen kotia lähtöä sunnuntaina, kisasin Iitun kanssa vielä 2 rataa. Tuomarina oli Marja Lahikainen. Tällä kertaa en Iitua kauheasti huomioinut lähtötilanteessa, tylysti vain kuljimme lähtöalueelle. Se tepsi, tyttö teki hyppyradalta nollatuloksen. Agiratakin sujui, mutta puomin kontaktin neiti päätti sitten kiirehtien loikata ja siitä vitonen.
Kuvia en Kuopion reissusta voi laittaa, kun jotenkin lauantai-iltana väsyksissäni onnistuin hävittämään kaikki kuvat puhelimestani.
Maanantaina Pimu kävi eläinlääkärissä ja syykin selvisi: Pimun takareiden lihas oli jumissa, sitä varten se linkutti vasenta takajalkaansa. Lisäksi sillä oli myös niskassa jumeja. Ell sanoi, että näillä liukkailla heillä on ollut paljon linkuttavia koirapotilaita. 
Pimu hierottiin auki ja linkutus katosi. Arvatkaapa onko vaikea pitää Pimua levossa eikä antaa sen riehua pihalla!? Kyllä, lähes mahdotonta. Tyttö on taas oma itsensä; se hakee leluja, leikkii niillä, kiusaa Iitua ja on villi kuin nuori Pimu konsanaan. Tuntuu niin hyvältä nähdä, että sillä on kaikki hyvin, eikä ole kipuja enää. Varasin Pimulle hieronta-aikoja, sillä kyllä urheilijakoirankin lihakset tarvitsevat huolenpitoa. Muutama viikko saitsua ja taas mennään.

Iitun eka agilityserti

Kylläpä aika rientää. Edellinen päivitys olikin viime vuoden puolella. 
Paljoa ei meille ole tapahtunut. Iitu aloitti agilitytreenit pentujen jälkeen tammikuussa omassa ryhmässään ja Pimun kanssa käyn silloin tällöin yksityistreeneissä. Useasti otan molemmat koissut mukaan Iitun ryhmään. Pimu saa myös osallistua, jos aikaa on tai joku haluaa kokeilla kuinka kooikkeri kulkee ja kulkeehan se!  Pimu lähtee radalle melkein kenen tahansa kanssa ja nauttii tekemisestä.
Parit agikisat olemme vuodenvaihteen jälkeen käyneet. 
Vantaalla KATin kisoissa tuli lähinnä kokemusta; vitosia molemmille ja parit HYLyt.
Sipoossa oman seuran kisat menivät meiltä ihan penkin alle; molemmille työille 3 x HYL. Toisaalta hyviä ratoja, vaan kun toi agility on niin pienestä kiinni.
Hyvinkäälle kisasimme eilen ja nyt sai ohjaajakin hieman itseluottamusta. Olen aikas ylpeä noista kooikkereistani. Iitukin rallatteli hypäriltä itselleen nollatuloksen. Muuten hän oli kyllä kovin villi ja vallaton. Tulokset kuitenkin kolmelta radalta, hyvä Iitu! 
Pimu otti tuplanollan ja triplaakin meille tarjottiin, vaan ihan itse seisoin takaakiertohypyn edessä, niin että rima putosi. Vähän harmitti, kun tokavika rima tulee alas. No meillehän näitä sattuu...

Todistusainestoa

 

 

 

Jäniksenpapanan etsintä meneillään

Tänään aamulenkillä räntäsateessa. Ei haittaa tätä valjakkoa.