Loppuvuoden päivitystä

Syyskuussa viimeisin blogikirjoitus, apua! Kuinkas tämäkin on nyt jäänyt.

Voisiko olla siksi, ettei meillä ole hurjasti kisamenestystä ollut, tiedä häntä!

Iitun ”väkisin” kolmosiin nostaminen ei ole oikein onnistunut. Jonkin verran ollaan kisattu, mutta harmittavasti ollaan jääty sen viiden virheen päähän luvasta ja sertistä. Hyviä ratoja ja hyllyjä kuitenkin takana, siitä olen iloinen. Iitu on aina kolmen parhaan joukossa, vaikka niitä vitosia ropisee.

Radalla Iitusta on tullut itsevarmempi, estevarmuutta on tullut roimasti lisää ja sen myötä myös vauhtia. Se on alkanut komentamaan minulta ohjeita, kun jään jälkeen ohjauksissa.

Kiva huomata, että äitiinsä tyttö tulee. Pimu oli juuri samanlainen, kun ei tiennyt minne seuraavaksi olisi mentävä. Nykyäänhän se ihan itse arvuuttelee seuraavia esteitä.

Pimu on nyt sairaslomalla. Meillä oli tarkoitus steriloida Pimu vaikeiden valeraskauksien takia nyt vuodenvaihteessa.

Kotkan kisoissa lauantaina 5.12 Pimu otti tuplanollan. Videolta huomasin, että hyppy ei ole ihan yhtä notkea, kuin Pimulla on tapana. Sälkävaivoja itse veikkasin, mutta maanantaina huomasin, ettei kaikki ole kunnossa. Vein sen lääkäriin ja yllätys, yllätys; kohtu oli tulehtunut. Pimu leikattiin heti.

Pimu voi hyvin ja toipui leikkauksesta hirmu vauhtia. Kaksi viikkoa hihnakävelyä oli ehkä vaikein tehtävä, sillä tyttö riehui pihalla ja haki Iitua kaveriksi juoksemaan. Nyt kaikki on hyvin. Pidämme hetken vielä treenitaukoa ja sitten haemme sen puuttuvan nollan sm-kisoihin.

Joulu on jo ovella. Hain tyttöjen kanssa kuusenkin metsästä. Pimu nautti suunnattomasti vapaana juoksemiseta. Ihania riistan jälkiä on nyt jokapuolella. Iitu sen sijaan kulki kauniisti hihnassa. Luultavasti etsisin neitiä vieläkin, jos olisin sen vapaaksi päästänyt.

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Tuplanolla Pimu

Nyt lelut ovat leluja, eivät enää lapsia Pimulle

Iitukin sai lelunsa takaisin

Pimu-muori ja Iitu-tonttu

Iitu käväisi pyörähtämässä Hyvinkäällä kehässä.
Tässä arvostelu
20.9.15 Hyvinkää RN, tuomari Paavo Mattila:
Hyvin rakentunut narttu, joka voisi olla hieman pienempi. Kaunis pää ja ilme. Erittäin hyvä kaula. Sopusuhtainen runko. Hyväasentoiset raajat. Hyvälaatuinen karva. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.
SERT ja VSP

IITU-loisto kaunokainen

 

Kisapäivitys

29-30.8 Lieto

Lähdimme matkaan jo perjantaina. Ajoimme Kaarinaan majapaikkaamme Koivukankareeseen. 
Pimu oli aloittanut juoksun jo viikkoa aikaisemmin, joten Iitu alkaisi myös pian. Lauantaiaamuna tutkin neiti-Iitun, ei vielä mitään. Iitun eka rata oli klo 13.30. Ilmoitin koiran normaalisti ja lähdin lämppälenkille tyttöjen kanssa. Silloin se tapahtui, hana aukesi ja juoksu alkoi. Niin kovasti harmitti, sillä kisa oli peruttava.
Sunnuntaina kisasin sitten Pimun kanssa. Punainen nauha hihnassa, housut jalassa ja matto kainalossa lähtöalueelle. Tavallinen rumba ja Pimu oli kovin hämillään. Eka rata meni ihan haahuiluksi, vauhti oli poissa.
Neljä rataa ja neljä hyllyä. Hyvät hyllyt kuitenkin ja ihan omasta ohjauksesta johtuvat.
Oli kyllä niin mieltäylentävää, että ajattelin jo jättää koko agilityn.

No, parin päivän päästä ilmoitin Pimun kuitenkin Kotkan iltakisoihin. Tulos 0, vitonen ja viisitoista, ei yhtään HYLlyä.

Meillä kävi myös Iitun poikakaveri kylässä. Kivaluonteinen ja melko harvinainen sukulinja tällä poitsulla. Se kuulostikin liian hyvältä, sillä hommasta ei tullut mitään. Kävimme lopulta Univetissä asiantuntijan pakeilla ja pojalla todettiin siittiövikoja eikä siemennystä tehty. Toisaalta ihan hyvä, sillä olen aina ollut vastaan näitä keinotekoisia juttuja. Luonto valikoi näin, Iitusta ei luultavasti tule äitiä, ainakaan tästä juoksusta.

Viikonloppu vietettiin saaressa. Mökki on nyt laitettu talviteloille, ehkä tämä oli viimeinen kerta tänä vuonna saaressa.
Vesi oli vielä melko lämmintä ja koirat saivat uida sydämensä kyllyydestä.
 

Myrskymatalan Tuulipennut täyttävät tänään 11.9.  3 vuotta. Hyvää syntymäpäivää Bella, Ruska, Iitu, Otava, Affe ja Onni! t. kasvattaja ja Pimu äippä

Synttäreitä vietetään mökillä

Myrskymatalan Tuulia alias Iitu 
Heinolan koiranäyttelyssä 23.8.2015
Tuomari Kirsi Nieminen 
Arvostelu:
"Erinomaisen tyyppinen. Oikean kokoinen, hyvät mittasuhteet omaava narttu. 
Hyvä pää. Oikea-asentoiset korvat, joissa rodulle tyypilliset korvakorut. 
Hyvä kaula. Erinomainen runko. Hieman suorat olkavarret.
Hyvät takakulmaukset. Liikkuu kevyesti hyvällä askeleella. Tarvitsee hieman itseluottamusta. Esitetään hyvin." 
Laatuarvostelu ERI

Pihalla

Tätä ennen Iitu ehti käydä "pienellä" metsälenkillä:
Klo 19.30 edellisenä iltana olin  saanut Iitun pestyä ja puunattua todella kauniiksi. Korvakorut oli kiillotettu, tassukarvat ja kynnet siistitty sekä turkkiin laitettu hoitoainetta.
Päästimme tytöt vielä iltapisulle ja sitten se tapahtui: Iitu pongasi metsästä jonkin jäljen ja näkemiin.
Tyttö käytti hyväkseen aidassa olevaa aukkoa, johon isot puut  pihalla oli kaadettu.
En voinut uskoa tätä todeksi, miksi juuri tänään? 
Kiertelin taas metsässä ennen hämärän tuloa. En osannut käydä nukkumaan, vaan odotin ja odotin. Välillä kävimme Pimun kanssa pihalla leikkimässä, jos oman emon haukku houkuttelisi sen kotiin. Grillissä kärysi makkaraa, jotta haju toisi Iitun kotiin. Tyttöä ei näy, eikä kuulu.
Klo 24 alkoi kuului tuttua haukkua. Iitu ajoi saaliinsa suoraan kotiin; jonkin isomman elukan se toi, koska sellainen rytinä kävi metsässä, pimeässä en vain nähnyt minkä. Luultavasti peura oli saanut Iitusta seuraa lauantain ratoksi.
Onneksi tyttö tuli kotiin. Se kaunis punavalkoinen koira oli muuttunut matkalla yhdeksi saviseksi takkukasaksi, ihanat korvakorut ja turkki täynnä takiaisia, multaa, savea ja risuja. 
Poistin pahimmat takut ja takiaiset, pesin Iitun kahdesti yöllä, aamulla kerran ja vielä kerran takiaisten poisto vatsan alta. Sitten kohti Heinolaa. Että semmonen näyttelykoira minulla!

Kuvia Porvoonseudun Koiraharrastajien seuramestaruuskisasta
Kuvat: Janne Penttinen

Iitun tyylinäyte

Iitun rengas

Pimun tyylinäyte

Pimu hyppää

Onpa viime päivityksestä taas aikaa. Loman jälkeen päivät vain vierivät huomaamatta.
Loman viimeisenä päivänä lähdin Artjärvelle kisaamaan molempien tyttöjen kanssa. Iitu aloitti kisan Markku Kaukisen tuomaroimalla agiradalla; myöhästyin ohjauksessa ja Iitu sujahti putken väärään päähän. Myös puomi tuotti ongelmia ja neiti hyppäsi keskeltä puomia alas. No, onneksi saimme tehdä puomin uudelleen. 
Toinenkin rata oli agirata; kontaktivirheellä ja hurjalla ajalla Iitu sijoittui kakkoseksi.
Ennen Pimun suoritusta kävimme järvessä uimassa.
Pimulla oli tuomarina Johanna Nyberg. Eka agirata hyllytettiin. Toisella radalla oli ikävä keppikulma pitkän suoran päässä ja siitä vitonen. Pimun aika oli koko skaban kolmanneksi paras, joten ei ihme, kun en ehtinyt ohjaukseen.
Meillä oli myös seuranmestaruuskisa, jossa sekä Pimu, että Iitu hyllyttivät ja vielä samassa kohdassa. Ohjaajalla on syytä katsoa peiliin. No, aina ei voi voittaa.
Pimun kanssa en hakenut seuramme sm-ryhmään, koska oma kunto on niin epävakaa. Täytyy miettiä jotain muuta valmennusta sen kanssa.
Iitu jatkaa omassa ryhmässään, koska siinä meillä on huippukouluttaja. En hakenut sm-valmennusryhmään Iitunkaan  kanssa. Keskitytään nyt nostamaan tyttö kolmisiin, niin saadaan kisata emän kanssa samassa sarjassa.
Viikonloput olemme viettäneet saaressa, koska helle alkoi juuri lomani loputtua. Koirat nauttivat vapaudesta ja uimisesta.

Artjärven kisoissa

Ihana ilta-aurinko

Majakka ja perävaunu

Agipitsiä Raumalla 17-19.7.2015 

Aikaisin perjantaiaamuna lähdimme matkaa kohti majapaikkaamme Pyhärantaa. Sieltä oli pitsikisoihin matkaa yli 30 km, joten lähes suoraan matkasimme Raumalle.
Perjantai-iltana molemmilla tytöillä oli yksi rata. Tuomarina Nicolas Renauld Ranskasta. Radat olivat tosi haastavia; kova ihanneaika ja paljon "pommeja" radalla. 
Iitu aloitti ja kymppi radalta, jostain syystä pujottelu ei sujunnut. 
Kolmosten agirata oli vaikea; kova ihanneaika ja paljon pitkiä suoria. Pimu hyllytti tämän radan, koska en vaan ehtinyt ohjaamaan.
Lauantaiaamuna Iitulla oli ensin hyppyrata. Nicolas Renauld oli  suunnitellut radan, jonka Marjo Heino  tuomaroi. Tältä radalta neiti-Iitu otti vitosen hypyn kiellosta ja sijoittui kuitenkin kolmanneksi.
Toisen agirata oli Ritva Herralan käsialaa, eikä helppo ollenkaan. Iitu on kuuliainen ja ihmeen kaupalla neiti otti sertin tällä radalla ja nousimme kakkosiin.
Lauantain kisat Pimulla menivät hyllyiksi molemmat. Hilpi Yli-Jaskarin tuomaroima agirata oli hieno, mutta jostain syystä Pimuliini ohitti A-esteen ja astui putken päälle, siitä hyl. Ihan selvä ohjaajan hätiköintivirhe.
Lauantain hyppyrata kolmosille oli Nicolas Renauld suunnittelema. Liian kova ihanneaika tälle ohjaajalle ja hyl tuloksena. Pimu on taitava tyttö.
Sunnuntaina saimme nukkua hieman pidempääm Iitun luokkanousun takia. Ei muuta kuin tavarat kasaan ja matka kisapaikalle. Olimme koko porukka aivan väsyksissä huonosti nukutun yön jäljiltä.
Iitu aloitti kisaamisen. Taas kisasimme Nicolas Renauldin radalla, jonka Marjo Heino tuomaroi. Okserin rima putosi, sijoitus kolmas.  Aika hyvin ensikertalaiselta kakkosluokassa.
Toinen agirata oli Hilpi Yli-Jaskarin käsialaa ja Iitu otti ylivoimaisen voiton tältä radalta ja siitä hyvästä LUVA.
Pimu kisasi vasta iltapäivällä, joten kävimme tällä välin Rauman kierrosella mm. Poroholmassa.
Kolmosten agirata sunnuntaina oli myös ranskalaistuomari Nicolas Renauld käsialaa. Ihanneaika oli tosi tiukka; monet kisaajat sekä myöskin tuomarit  ihmettelivät; nopeus vai taito??
Pimu pysyi hyvin "hanskassa" ja ekalta agiradalta tuli 15 virhepistettä. Hyppyradalta Pimu teki nollaradan ja oli tuloksissa sijalla seitsemän. Mulla on hieno kooikkeri tai siis kaksi.

Poroholma

Ihanaa olla kotona.

Neiti-Iitu, tuore kakkosluokkalainen

Pellehyppyjä Iitun tyylillä

 

Koko päivä Nastolassa Agitotu 2015-tapahtumassa. Kiva päivä, ilma oli hyvä ja rentoa meininkiä.
Yhtään virallista rataa ei tänään juostu, mutta hauskaa oli senkin edestä.

Orange Koohon pukukulkueessa

Iitu aitiopaikalla

Chihujen yksinhuoltajaäiti lastensa kanssa.

Kooikkereita pukukulkueessa

Pukukulkueen voittajat Westie sirkus

Taas on agilityn sm-kisat kisattu. Suurempaa menestystä ei meille tullut, mutta yksi nolla saatiin jo seuraavia sm-kisoja varten kilpailukirjaan. Seuramme medijoukkue teki tuloksen, mikä oli jo sinänsä saavutus.
Pimu 6v synttäreitä vietettiin Oulussa. Aika menee nopeasti, vastahan minä sen kävin meille hakemassa.
Juhannus vietetiin saaressa, kuinkas muutenkaan. 
Lomalle jäin viikko Juhannuksen jälkeen ja sain oikein mukavan lomasään. Lämpöä riittää.
Iitun sulhon etsintä käy myös kuumana. Tyttö lonkkakuvattiin; lonkat A/A, 0-polvet ja silmät terveet. Nyt vielä se näyttelytulos. Haluan tarkistaa varmuudeksi vielä Iitusta enm ja vWd, joten verikokeeseen mennään vielä.
Huomenna aamusta startataan Nastolaan ja agirotuun. Pimu on Lentävien Luppakorvien joukkueessa ja Iitu siinä varakoirana. Open Class-kisan kisaan molempien kanssa. Senioreiden mestaruutta lähden metsästämään Pimulin avustuksella. Siis kisaamista koko päivälle.

32.2°C, mutta vesi viilentää mukavasti.

Kaunein kukka PIMU 6v

Juhannuksena uitiin

Nyt olemme ottaneet levon kannalta. Ei treenattu eikä kisattu. Varasuunnitelma otetaan käyttöön, jos en itse pysty kisaamaan joukkueessa Oulussa; treenikaveri vetää Pimun kanssa. 
Viikonloppuna olimme saaressa, tässä muutamia kuvia uivista kooikkereista.

En sitten uskonut lääkäriä, vaan ilmoitin Iitun Orimattilan iltakisoihin. Tuomarina sateisessa Orimattilassa maanantaina oli Markku Kaukinen. 
Molemmat radat olivat agiratoja; ekalta meille 10 radalta huolimattomasta ohjauksesta ja toiselta radalta vitonen samasta syystä. Iitun kanssa on ilo kisata. Iitu nauttii silminnähden yhdessä tekemisestä. Iitun ilo tarttuu, eikä koskaan voi olla harmissaan, vaikka menisi kuinka huonosti.
Tiistaina olikin sitten Porvoon omat kisat ja "pakkohan" sinnekin oli mennä. Tuomari oli Janne Karstunen.  Pimu tykitti kuin viimeistä päivää pitkän tauon jälkeen ja hylly tulikin agiradalta. Väärä putken pää houkutti Pimua. Hypäri oli toinen rata ja sieltä harmittava keppivirhe. Aika hankala kulma ja vaikea vienti ahtaasta välistä. No ei kyllä harmita yhtään. Pimu on taitava!!
Mutta se harmittaa, että polveen alkoi tokan radan jälkeen sattua. Keskiviikkona urheasti olin vielä epiksissä töissä kentällä. Torstaina sainkin mennä lääkäriin, kun pistokohta polvessa alkoi vuotaa. Taas tuli noottia, ei nyt saa rasittaa yhtään. No ehkä nyt uskon, koska on vain kolme viikkoa sm-kisoihin. Sen ajan maltan ja Oulussa juoksen vaikka yhdellä jalalla.

Kävimme saaressa ekaa kertaa talven jälkeen. Koirat olivat innoissaan. Venettä ei ollut vielä kunnolla kiinnitetty, kun Iitu pulahti jo uimaan kylmään veteen. Iitu häipyi tapansa mukaan seuraava aamuna metsään, eikä kuulu, ei näy. Eikun etsimään! Pimu lähti mukaan ja hetken kuljettuamme se otti vainun ja katosi. Sitten alkoi kuulua myös Iitun kimeä haukku. Kuului ihme rytinää ja kiipesin varuiksi pienelle kivelle nähdäkseni paremmin, mistä oikein oli kyse. Hirvet olivat suolla aamupalalla ja Iitu yritti kovasti saada niitä liikkeelle. Vasta kun Pimu ilmestyi ja alkoi möreällä äänellä räyhätä, niin hirvet lähtivät hiljakseen eteenpäin. Tässä vaiheessa minä olin jo kauhusta kankeana matkalla mökille ja onneksi molemmat koirat kyllästyivät hirvijahtiin ja tulivat pian mukaan.
Saariressun saldo: Pimulla 4 punkkia ja Iitulla 13! En uskonut todeksi, kun punkkeja löytyi kokoajan lisää. Kuvottavaa.  Lisäksi molemmilla on nyt korvatulehdus. Liekö sieltä metsässä jotain tonkineet ja syöneet.

Kooikkerit ja meri

Pimu kahlailee

Iitu ui

Mökkirannassa

Saarikierroksella

Minne se ahven katosi

"Sinä et sitten juokse kuin vasta loppukesästä"
Sanoi ortopedi, kun poisti tulehdusnestettä polvesta jo toistamiseen. Juupa juu. Nyt yritän sinnitellä agilityn sm-kisoihin asti "tekemättä mitään". Tiedän, tiedän, ei pitäisi kisaista, mutta sm-kisoja varten olemme koko talven treenanneet.
Iitun kanssa aloitimme rally-tokon. Jotain tekemistä tuolle elohopealle on keksittävä. 
Pimu tyytyy frisbeen hakuun ainakin vielä. Onneksi koirat leikittävät toinen toisiaan, kun minusta ei ole niitä treenamaan. Mieli tekisi itkeä.

Iitu, älä kutita!

Kooikkerien naruleikkiä

Frisbeeleikissä tauko

Metsälenkillä, mikä siellä rapisee..

Mami tutkii minua...

....minne se nyt lähti

Vapun päivänä Suomi-USA versus Pimu-Iitu. Katsoimme Pimu-Iitu ottelua.

Pääosassa nti Iitu
Piipahdimme Kotkassa agikisoissa. Maanantai-ilta töiden jälkeen, mutta mitäpä sitä ei rakkaan harratuksen eteen tekisi. 
Iitu treenaa kivassa ryhmässä, jossa on samanikäisiä koiria. Lähes tämä koko treeniryhmä kisasi Kotkassa. Valmentajamme Evita lähti matkaa huoltamaan joukkoaan ja tsemppaamaan meitä. Hyvä porukka, hyvä fiilis ja kiva kisapaikka ja tulosta tulee.
Kaikilla meillä meni tosi hyvin. 
Iitu oli ainoa tästä porukasta, joka oli kisannut pari kisaa aiemmin. Muille viralliset kisat olivat uran ensimmäiset.
Elina Hannikainen oli illan tuomari. Ensimmäinen agirata hyllytettiin, koska olin ohjauksessa ihan jälkijunassa. Hyvä hylly kuitenkin.
Toinen rata juostiin nollana, vaikka taas yllättäen olin myöhässä ohjauksissa. Nollavoitto. Vain kaksi tulosta tältä radalta kertoo, ettei ihan helppoja ole ykkösten radat nykyään.
Viimeinen rata, hypäri; vitonen esteen kiellosta ja sijoitus 3. Voittajalla myös vitonen, ei siis helppoa.
Tyytyväinen täytyy olla, meillä meni hienosti.

Iitun saalis Kotkasta

Tässä vielä Iitun nollarata
https://www.youtube.com/watch?v=VqUL0cAUOyI