lauantai 28. heinäkuuta 2018

Pentusia

Noin pari viikkoa astutuksesta, huomasin jo Iitun käytöksen muuttuneen. Siitä tuli oikea halinalle. 
Kolmannella viikolla oli jo selkeita tiineyden oireita ja ruokahalu alkoi kasvaa. 
Varmuudeksi käytin Iitun ultrassa:
Iitu on ultrattu tiineyden 29. pv ja vilskettähän siellä näkyi.
Ensin kuvaan saatiin 5 pennun alkua ja toisella kerralla 6. kaveri liittyi joukkoon. 
Ultrahan nyt kertoo vain, että pentuja on tulossa. Oman (tasan kahden aikaisemman kokemuksen mukaan) kertaakaan määrä ei ole ollut kuin sinne päin.
Iitun raskaus on aivan erilainen kuin ensimmäisensä. Tytölle on tullut jo nyt reilusti painoa, vaikka en ole sitä ylenpalttisesti syöttänyt. Vatsan linja on kovin erilainen myös, koko alavatsa on "tipahtanut" alemmas.
Kuumat ilmat vaivaavat molempia koiria, mutta onneksi viileät suihkut helpottavat oloa.
Iitun laskettu aika on viikon 34 alussa.

Iitu hakee kasvimaalta lisäruokaa



Agipitsiä 

Olin ilmoittanut Pimun Raumalle agipitsikisoihin. Kiva tapahtuma, jossa varsin rento meininki. 
Perjantain iltakisa venyi tosi pitkään, eikä meillä tullut menestystä, kokemusta vain kahden HYL verran. Ekalla agiradalla Pimu oli lähes kuriton. Se karkasi lähdöstä ja komensi minua koko radan ajan. No se kertoo vain liian vähäisestä treenaamisesta ja tyttö kävi niin kierroksilla.
Lauantain hyppyrata meni hienosti. Jostain syystä Pimu tuli kepeiltä ulos, mutta sain sen jatkamaan samasta kohtaa, mutta vitonenhan siitä räpsähti. Vitosella olimme tuloksissa 4.
Sunnuntaina hyppyrata oli ihan huippu hieno, paitsi, että Pimu hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn ennen keppejä (oikea ansojen ansa) ja siitä sitten HYL.


raumalaiset

Uimassa käytiin aina kun siihen oli mahdollisuus

 Lämpöä riitti Raumallakin ja meressä käytiin pulahtamassa


Nyt se on MEJÄkärpänen iskenyt minuunkin. En olisi uskonut, että se on niin mielenkiintoista.
Treenikaverilla on pari tolleria ja pyysi minut mukaan jälkeä tekemään. Siis metsään vaan.
Olimme jo aiemmin kokeilleet jäljestämistä ihan lyhkäisellä jäljellä ja silloin kokenut mejämies sanoi tyttöä luonnonlahjaksi. Siitäkös sitä innostuin.
Kyllä Iitulla on jonkin sortin lahja, niin suoraviivaisesti se vei minut kaadolle. Kuinka se osasi kuopimalla merkata makuut, mistä se tiesi, että niin tehdään?
Koira toimi, kuin vanha tekijä.
Kysyi jo paikalliselta harrastajaporukalta, jos päästäisiin joskus mukaan. Ehkä joskus vielä kokeeseen.

Minusta oli aiemmin ihan kauheata, kun koirat retuuttavat kuolleen eläimen osia. Nyt se vaan kuuluu tähän hommaan.  Kuvissa onnellinen ja niin ylpeä Iitu sorkkansa kanssa.




Nythän on käynyt niin, etten saa päivitettyä tämän blogin välilehtiä. Kirjoitanpa siis tänne jatkossa meidän tapahtumista. Kuinkahan olen aiemmin onnistunut kirjoittamaan välilehdille??

Iitun kanssa ajelimme kesäkuussa tapaamaan kivaa poikakaveria Laukaalle. 
Molemmat osapuolet olivat kovin innokkaita ja astutus sujui muitta mutkitta.



Tässä yhdistelmä koiranetissä
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI52076/12&R=314
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI55915/15&R=314