Agilityn SM-kisat

Lauantaiaamuna aikaisin suuntasimme kohti Kirkkonummea. Treenikaveri Irene ja kooikkeripoika Johnny lähtivät myös meidän matkaan. Johnny oli mukana varakoirana, eikä joutunut tositoimiin vielä tänä vuonna.
Porsk:n medijoukkue sai tuloksen, joten se oli parannusta viime vuoteen. Pimun kanssa otimme vitosen radalta, kun ohjasin tytön A-esteen ohi. Tuomarina medeillä oli Tuomo Pajari, kooikkeri-ihminen hänkin.
Rata videolla, olkaa hyvät!
http://youtu.be/oLJ6KDaTkoU

Sunnuntaiaamuna läksimme Pimun kanssa kaksin matkaan. Meidän rataantutustuminen oli  klo 9.15, joten olimme kisapaikalla jo hyvissä ajoin.
Anne Saviojan hypäri oli tosi vauhdikas, ihanneaika vain 35 sekuntia. Tiesin jo lähtiessäni, että yhdessä kohdassa on vaikea käännös. Varmistelin Pimun käännöksen liiankin hyvin ja hups heijaa, sinne se tyttö vilahti putken väärään päähän. Kyllä harmitti, siinä meni finaalipaikka. Rata oli muutoin ihan tosi hyvä ja nopea. Pimu on vaan niin hyvä koira! Ensi vuonna uusi yritys.

Toivotan Hyvää ja rauhallista Juhannusjuhlaa kaikille lukijoilleni!

Nyt on päivityksen hetki. Aika menee kuin siivillä näin kesän alla. Kaikenlaista puuhaa on ollutkin.
Aloitan nyt vanhimmasta päästä: Sain kuvatervehdyksen Kurikasta. Tiia laittoi minulle kuvia ihanaisesta Bellasta. Kiitos niistä! 
Iitu on oikea riiviöiden riiviö. Siinä tytössä virtaa riittää, koko ajan on oltava liikkeessä tai riehuttava Pimu-mamman kanssa. 
Iitu on myös täystuho. Yksin jäädessään hän nakertelee ovilistoja,  pilkkoo kaulapannat, hihnat, tyynyt, kaiken mitä ei ole arvattu laittaa piiloon. Siitä en oikein pitänyt, kun neiti tuunasi minun kaksista kävelykengistä avomalli lipokkaat.
Iitun kanssa olemme aloittaneet agilityn ryhmässä. Toisten koirien näkeminen tekee sille todella hyvää. Se kun on koko pienen elämänsä ollut oman mammansa helmoissa.
Muutama punkki jo ehti takertua Iituun saaressa. Ajattelin, etten ollenkaan laita koiriini tänä kesänä mitään punkinkarkoitetta, mutta pakkohan se oli. Onneksi Iitu ei saanut mitään oireita Expotista, sitä olen käyttänyt myös Pimulla.
Saaressa ollessamme Iitu kahlaa vedessä lähes koko ajan. Yhtä taitava uimari hän ei vielä ole kuin äitinsä, mutta toivottavasti oppisi senkin taidon.
Pari viikkoa sitten Iitu satutti jalkansa. Se hyppi aitaa vasten ja luultavasti jalka takertui aitaan. Kolmella jalalla nilkuttaen se tuli sisälle, mutta iltasella sen jalka oli jo parempi. Viikon verran se ontui etujalkaansa ja sai tulehduskipulääkettä. Siinä olikin tekemistä, kun ei olisi saanut juosta ja riehua, vain pelkkää hihnaliikuntaa. Pimu vielä riehutti sitä enstistä enemmin, kun olisi pitänyt olla levossa. Velipoika Onnin kanssa leikkiessä hän putosi syvään ojaan ja taas sai jalka kipeää. Onneksi nyt kaikki on  kunnossa.
Kävimme katsomassa meidän perhosia, Pipsaa ja Papua uudessa kodissaan. Minulle tuli niin hyvä mieli, kun näin miten hyvin niillä on asiat. Kumpainenkaan ei välittänyt minusta, jatkoivat vain omia touhujaan. Hyvä niin.
Pimun kanssa keskitytään nyt kisaamiseen ja treenaamiseen, kaksi viikkoa enää SM-kisaan. Viime viikolla kisattiin PORSK:n omissa kisoissa kaksi agilityrataa: ensimmäinen rata meni penkin alle, kun Pimu päästeli höyryjä silmät kiiluen. Kisatauko ei siis tee tälle koiralle hyvää. Toisella radalla tehtiin sitten nollatulos.
Ensi lauantaina käydään RIMA:n juhlakisassa juoksemaas yksi rata ja seuraava viikonvaihde onkin jo pyhitetty SM-kisalle. Lauantaina Pimu on mukana oman seuransa joukkueessa ja sunnuntaina on sitten vuorossa yksilökisa. Pitäkää meille peukkuja!

Bella, pieni pizzalähetti

 

Bella terävänä

Iitun putkiriemua

 

Pimun nollarata

Keinun kontakti

Luppakorva renkaalla

Kooikkerit merellä