tiistai 13. kesäkuuta 2017

Lentävän Luppakorvan Tuulispää
PIMU
täytti 12.6.2017  8  vuotta

Paljon onnea Pimu


torstai 25. toukokuuta 2017

Taas on päivitys niiin myöhässä ettei toista tolkkua.
Kuvia 22.4.17 pentutreffit
Pojat kävivät meitä tapaamassa. Oli kiva nähdä pikku sällejä. Ei ne kyllä kovin pieniä enää olleet. Kultapoika Nero oli pienempi kuin Hopeapoika Beni, kuten meiltä lähteissäänkin.
Poikien kanssa treenattiin vähän näyttelyjuttuja ja tietenkin agilityä.  
Kiva, kun molemmat saivat kivat ja harrastavat kodit. Kaikkea hyvää heille ja toivottavasti nähdään pian uudestaan.

Myrskymatalan Argentum NERO

NERO 

Myrskymatalan Argentum BENI

BENI 

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kylläpäs olen laiska päivittämään blogia. Tuolla naamakirjassa kyllä tulee laitettua tapahtumista ja kisoista tietoa.
Nyt kuitenkin vähän kisapäivityksiä ja tapahtumia.
Meidän seura järkkäsi agiepikset maaliskuun alussa ja siellähän meidänkin tytöt kävivät treenaamassa. Möllirata tehtiin molempien kanssa ihan harjoitus mielessä ja kontakteja treenaten. Kisaradat tehtiin sitten "tosissaan". Pimu oli ihan suvereeni medien voittaja ja Iitu hyllytti, kun putken sijaan kiipesikin A-esteelle. Täysin ohjaajan virhe, nöyrästi myönnän sen. Me ollaan Iitun kanssa vielä vähän eri paria: jänis ja kilpikonna!
12.3. kisattiin JAU- areenalla Sipoossa. Iitu-ihanainen otti kuin ottikin agilitysertin sijoituksella 3. Nopeudessa se voitti Pimun. Muilla radoilla se oli aikas kuriton, eikä lähtenyt ohjauksiin ja otti hylyt muilta radoilta.
Pimu-Pimpelipom sen sijaan teki tuplanollan ja vitosen verran sössin itse viimeisellä radalla. Tuomarina hypärillä oli italialaistuomari Sandra Deidda (?) ja aksaradoilla Markku Kaukinen.

Pimu ei ollut ihan oma itsensä, se liikkui varovasti eikä sen vauhti ollut yhtä räjähtävää kuin normaalisti. 
Viikolla Pimu oli jotenkin alakuloinen. Kävimme seuraavana keskiviikkona vielä treenaamassa ja kaikki oli uhan ok. Torstaina, kun tulin töistä kotiin, Pimu tuli minua vastaan kolmijalkaisena. Ei voi olla totta. Olimme ilmoittautuneet Kuopioon kisaamaan seniorimestaruudesta ja mun valttikortti kinkkaa kolmella jalalla. Eikun eläinlääkärille soittamaan. Pimu sai tulehduskipulääkettä ja ajan heti maanantaille tutkittavaksi.
Matkaan lähdettiin kuitenkin ja kaikki toivo laitettiin Iituun. Yövyimme kylpylähotellissa Siilinjärvellä ja nautimme kylpylän tarjonnasta. 
Lauantain kisapäivä oli todella pitkä. Olimme hotellilla takaisin vasta klo 22.30. 
Hypärin Iitu suoritti hienosti. Yhdestä hypyn leijeröintiohjauksesta hän tuli ohi, josta meille vitonen radalta. Odotusaika agilityradalle oli tooosi pitkä. Itse olin ihan puoliunessa, mutta Iitu oli ihan villi ja vallaton. Se haukkui, teki omiaan ja näinhän me hyllytettiin agirata. Tuomarina oli Jari Suomalainen, tosi kivat radat. Vieläkin hieman kirvelee, kun Pimu ei pystynyt kisaamaan.
Ennen kotia lähtöä sunnuntaina, kisasin Iitun kanssa vielä 2 rataa. Tuomarina oli Marja Lahikainen. Tällä kertaa en Iitua kauheasti huomioinut lähtötilanteessa, tylysti vain kuljimme lähtöalueelle. Se tepsi, tyttö teki hyppyradalta nollatuloksen. Agiratakin sujui, mutta puomin kontaktin neiti päätti sitten kiirehtien loikata ja siitä vitonen.
Kuvia en Kuopion reissusta voi laittaa, kun jotenkin lauantai-iltana väsyksissäni onnistuin hävittämään kaikki kuvat puhelimestani.
Maanantaina Pimu kävi eläinlääkärissä ja syykin selvisi: Pimun takareiden lihas oli jumissa, sitä varten se linkutti vasenta takajalkaansa. Lisäksi sillä oli myös niskassa jumeja. Ell sanoi, että näillä liukkailla heillä on ollut paljon linkuttavia koirapotilaita. 
Pimu hierottiin auki ja linkutus katosi. Arvatkaapa onko vaikea pitää Pimua levossa eikä antaa sen riehua pihalla!? Kyllä, lähes mahdotonta. Tyttö on taas oma itsensä; se hakee leluja, leikkii niillä, kiusaa Iitua ja on villi kuin nuori Pimu konsanaan. Tuntuu niin hyvältä nähdä, että sillä on kaikki hyvin, eikä ole kipuja enää. Varasin Pimulle hieronta-aikoja, sillä kyllä urheilijakoirankin lihakset tarvitsevat huolenpitoa. Muutama viikko saitsua ja taas mennään.
Iitun eka agilityserti




sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kylläpä aika rientää. Edellinen päivitys olikin viime vuoden puolella. 
Paljoa ei meille ole tapahtunut. Iitu aloitti agilitytreenit pentujen jälkeen tammikuussa omassa ryhmässään ja Pimun kanssa käyn silloin tällöin yksityistreeneissä. Useasti otan molemmat koissut mukaan Iitun ryhmään. Pimu saa myös osallistua, jos aikaa on tai joku haluaa kokeilla kuinka kooikkeri kulkee ja kulkeehan se!  Pimu lähtee radalle melkein kenen tahansa kanssa ja nauttii tekemisestä.
Parit agikisat olemme vuodenvaihteen jälkeen käyneet. 
Vantaalla KATin kisoissa tuli lähinnä kokemusta; vitosia molemmille ja parit HYLyt.
Sipoossa oman seuran kisat menivät meiltä ihan penkin alle; molemmille työille 3 x HYL. Toisaalta hyviä ratoja, vaan kun toi agility on niin pienestä kiinni.
Hyvinkäälle kisasimme eilen ja nyt sai ohjaajakin hieman itseluottamusta. Olen aikas ylpeä noista kooikkereistani. Iitukin rallatteli hypäriltä itselleen nollatuloksen. Muuten hän oli kyllä kovin villi ja vallaton. Tulokset kuitenkin kolmelta radalta, hyvä Iitu! 
Pimu otti tuplanollan ja triplaakin meille tarjottiin, vaan ihan itse seisoin takaakiertohypyn edessä, niin että rima putosi. Vähän harmitti, kun tokavika rima tulee alas. No meillehän näitä sattuu...

Todistusainestoa  
 
Jäniksenpapanan etsintä meneillään


Tänään aamulenkillä räntäsateessa. Ei haittaa tätä valjakkoa.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Yritä näitä nyt yksin kuvata

tuplahyppääjät

Treenin jälkeen
Pientä läskinsulatustreeniä hallilla. 
Minä väsähdin ensin, sitten Pimu, mutta Iitulla olisi virtaa riittänyt. On se ihme tyyppi; vasta on pennut lähteneet ja karvatkin, mutta tyttö on iloinen ja pirteä kuin peipponen.
Pitää kai alkaa katsella kisoja.......

lauantai 24. joulukuuta 2016

Myrskymatalan porukka toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista Joulua!

Meillä ollaan palattu "arkeen" ja kyllä on hiljaista. 
Aurum eli Nero lähti Huittisiin ja Argentum eli Beni muutti Tampereelle. Molemmat saivat kivat ja rakastavat kodit. Toivon kaikkea hyvää elämässä näille rakkaille pikku sälleille.
Iitu on nähtävästi antanut kaikkensa äitinä, hän nimittäin nukkui seuraavaan aamuun asti. 

Vähän hän kävi nuuskimassa poikien jälkiä, mutta rauhoittui sitten. Pojat ovat kyllä saaneet hyvän emokokemuksen, kiltimpää äippää saa kyllä hakea.
Iitu pääsi lohduduksesksi seuraavana päivänä Pimun mukaan hallille ja sai itsekin osallistua epäviralliseen, vuoden viimeiseen, ryhmän omaan agilitykisaan (tosin ihan miniminihypyillä) Voi sitä riemun määrää . Iitu oli niin onnellinen ja täynnä intoa. Pitää vielä kertoa, että Pimu voitti epikset ja Iitu oli toinen yli 3kk kisatauon jälkeen Ei oo taito minneen kadonnut.  Mun tytöt.