torstai 10. toukokuuta 2018

Kisapäivityksiä ym
Talviloman alkaessa olin ilmoittanut molemmat koirat Janakkalan kisoihin ihan mielenkiinnosta, sillä tuomarina oli virolainen Svetlana Zolotnikova. Tuplanollan metsästys alkakoon.
Edellisenä päivä mulla arkoi kurkkukipu, mutta kisa-aamuna oli jo parempi olo, joten päätin, että matkaan vaan.
Halli oli hiekkakuopan pohjalla ja lunta oli tullut niin paljon, että sinne vei vain kapea kinttupolku, kahta autoa ei rinnan sopinut. En ollut aiemmin kisannut tässä hallissa. 
Kun sain koirat parkkeerattua häkkeihinsä, huomasin, että Pimu söi koko ajan maasta jotain. Keinonurmen rouhe oli oikein makoisaa sen mielestä. En pystynyt keskittymään yhtään vuoroamme odotellessa, kun Pimu veteli rouhepalasia kitusiinsa. Minun oli pidettävä sen päätä ylhäällä tai muuten se olisi haljennut korkkirouheesta. Mikähän siinä oli niin hyvää.
Ekalta radalta Pimu teki hienon nollan. Radan jälkeen mulle tuli aivan hirvittävä olo, väsytti, pyörrytti ja kuume alkoi nousta. Sisulla painettiin menemään, vaikka järki sanoi, että menehän kotiin. Loput radat me sitten hyllytettiin.
Iitu rallatteli tapansa mukaan omiaan ja sen saldo oli kymppi radalta.
Tämän jälkeen olinkin 3,5 viikkoa sairaana jonkin influenssan kourissa.

21.4 yritettiin taas tuplanollaa ja vain yksi nolla saatiin lisää Kotkan kisoissa.
Ei se tupla hakemalla näköjään tule.

Orimattilan iltakisoissa 8.5 Pimu teki jälleen hyvää työtä sijoittumalla seurakaverinsa jälkeen toiseksi kivalla, Jari Suomalaisen, tuomaroimalla radalla. Tuplanolla oli taas niin lähellä, mutta puomin kontaktivirhe esti tämänkin yrityksen.

Eilen tiistaina kävimme oman seuran järjestämissä agilityepiksissä sitten treenaamassa kontakteja mölliradalla. Kisatilanteessa molemmat kooikkerit "kuumuvat" ihan päättömiksi. Pimun kontaktit olivat lähes kohtuulliset, mutta Iitu, OMG. A-esteen yli se tuli lentäen. Hieman kurinpalautusta ja sitten hän tarjosi hienon 2on2offin, niin "tätäkö tarkoitit" katseella.

Iitun juoksua odotetaan edelleen. Pojat ovat kovastikin kiinnostuneita Iitusesta, mutta neiti vain antaa odottaa. Ihan näillä hetkillä olisi juoksun aika, mutta luonto tietää sen tarkemmin.
Iitulla on kiva poikakaverin jo valmiina, mutta kerron siitä sitten lisää, kunhan saadaan astutus onnistumaan.


Kyllä män osaan sanoo Iitu (kuva Janne Penttinen)







lauantai 17. maaliskuuta 2018

Me kokeiltiin kisaamista 3kk kisatauon jälkeen. 

Pimulta puuttuu vielä tuplanolla agilityn SM-kisoihin, joten Pimulle otin kaikki kolme rataa tuplanollan toivossa. Agiradoilta tuli hylyt, mutta hyvät ja nopeat sellaiset. Hypärillä Pimu teki  sitten puhtaan radan. Vielä riittää virtaa meidän veteraanitytössä.


Ittulla on jo SM nollarivistö valmiina, mutta  koska hän oli mukana, niin tyttö pääsi hypärille purkamaan energiaa ja teki hienon nollatuloksen

On ne vaan, mun tytöt



Treeneissä ollaan käyty vaihtelevasti. Pimulle olen ostanut valmennuksia ja Iitullekin. Jätin ryhmäpaikkammekin Iitun kanssa ja keskitytään valmennuksiin.

Yksi näyttelykin tuli käytyä Kouvolassa. Ajelin Kouvolaan Iitun kanssa n. 100km, kehä oli myöhässä kaksi tuntia ja sain kuulla, että mulla on "aivan liian suuri narttu"  Kiitos!

Koska tämä minun elämä on kovin koira-ja seurapainotteinen, niin olen vapaa-ajallani järjestellyt toukokuussa tulevaa leiriä nuorille koiraharrastajille. Toinen iso juttu on myös toukokuussa oleva match show, jossa pyörin mukana järjestelytehtävissä.

Iitun poikaystäväasiat alkavat loksahdella kohdalleen, juoksut vaan puuttuvat. Niitä odotellessa.


















🧡





Tr

lauantai 9. joulukuuta 2017

MAXI-Pimu ja agikisoja....



Tasaiseen tahtiin olemme treenanneet ja kisanneet agilityssä. 
Iitulla on treeneissä vakiovuoro ja sen huomaa myös tuloksissa. 
Pimun kanssa käymme silloin tällöin valmennuksissa, mutta ehkä jokin ryhmäpaikka sillekin voisi olla hyväksi. Kisoissa huomaa, kuinka se "kuumuu" ja osaavana koirana se lukee omaa rataa ja unohtaa perässä laahustavan ohjaajan. Pimun kanssa olemme ottaneet luvattoman paljon virheitä ja hylättyjä ratoja.

Käytin koirat virallisessa mittauksessa Hyvinkäällä. Iitulle sattui mittaajatuomariksi Allan Matsson ja kerta mittauksella tyttö mitattiin mediksi, säkä niinkuin ennenkin 41-42cm. 
Pimu, joka on selvästi Iitua matalampi, mitattiin ensimmäisellä kerralla 42-43cm (tuomari Helin) ja Pimu piti vielä mitata uudestaan. Kolmelta eri tuomarilta oli saatava tulos. Matsson mittasi Pimun "nafti 40cm, kuten hän sanoi ja uusi tuomari Jessi Linden mittasi Pimun myös alle 40cm. Meidän tappijalka Pimu on nyt virallisesti medi, säkä 40-41cm. Tästä Pimu on saanut nyt lisänimen maxi-Pimu.
Kisasimme myös samalla keikalla:
Iitun viimeinen aginolla ja osallistuminen SM-kisoihin on mahdollista
Pimulta puuttuu vielä se tuplanolla, että saisimme osallistua SM 2018 agilitykisoihin. Toivottavasti saisimme olla terveitä ja pystyisimme osallistumaan vielä kerran sm-kisoihin.

Tytsät treenaa



lauantai 4. marraskuuta 2017

Nyt täytyy kunnostautua. Koko blogi on näköjään jäänyt unholaan.
Kesä meni nopeasti. Agilitykisoissa kävimme aika vähän.
Vuoden kohokohta oli kuitenkin agilityn suomenmestaruuskisat Lappeenrannassa. Pimu osallistui sekä joukkue että yksilökisaan. Joukkuekisassa Pimu otti vitosen virheen, kun itse ahnehdin kepeillä ja tyttö jätti viimeisen keppivälin suorittamatta. Yksilökisan HYL ei yhtään harmittanut, sillä Pimu oli taitava ja nopea, jota ei ohjaajasta taas voi sanoa.
Oman seuran sm-joukkueessa kisasi myös Iitu elämänsä ensimmäistä kertaa. Tähän kohtaan olisin toivonut Iitulta perus, tasaista iitumaista suoritusta, mutta Iitu ”räjähti” kuin kranaatti jo heti lähdössä, ihan sokka irti ja niinhän me hyllytettiin se rata. Ei siis mainittavaa menestystä näistäkään sm-kisoista.

Osallistuimme pariinkin otteeseen viehejuoksukilpailuihin.
Hyvinkäällä järjestettiin Roturace, jossa Pimu ja Iitu olivat Team van Oranje joukkueessa Taavin ja Hilaryn kanssa. Team van Oranje oli nopein kooikkerijoukkueista. Iitu ja Hilary olivat ihan kärkipäässä myös yksilösuorituksissa. Nopeita flikkoja.
Kotkassa järjestettiin Speedrace nopeuskisa ja osallistuimme myös siihen kisaan. Iitu oli oman säkäluokkansa viides. Neljä ensimmäistä koiraa olivat kokeneita viehejuoksijoita, joten Iitun suoritus oli ihan superhyvä. Pimu, jonkä säkä on alle 40cm, voitti oman luokkansa ylivoimaisesti.
Kotkan speedrace

Pitkästä aikaa kävin tuomaroimassa kaverin para-agilityn mm-kisamatkan tukimätsärissä Helsingissä. Se oli ihan hauskaa ja hyvää näyttelytreeniä koirille. Minulla oli tuomaroitavana pienet aikuiset.
Iitun ja Pimun vein ”Askolan kaunein koira” mätsäriin, ihan harjoittelun kannalta. Vettä satoi, tuuli ja oli kylmää. Tyttöjä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kehässä pyöriminen. Iitu oli kuitenkin sinisten kolmas.
Mätsärissä. Onks pakko, jos ei tahdo. Ilmeet kertovat kaiken.
Syyskuun toisena päivävä kisattiin agilityn Uudenmaan piirin joukkuekisa. Pimun lisäksi joukkueessa oli cockeri Ofi, borterterrieri Magnus ja sheltti Teddy. Porvoonseudun Koiraharrastajien medijoukkue nappasi hienosti hopeamitalin.

Kooikkereiden rotumestaruus kisattiin Mikkelissä. Pimu oli kolmanneksi paras kooikkeri, eikä muuten huonoille hävitty.
Iitulla oli taas ihan omat kuviot näissä kisoissa, mutta hienosti pärjäsi sekin muutamalla virheellä.

Pimusta tuli myös oman seuran medien seuramestari 2017. On se vaan kiva kisakaveri.

11.9.2017 Pimun pennut, oma ensimmäinen kasvattamani pentue, Tuulipennut, täytti jo viisi vuotta. Onnea, onnea !
Ja Iitun pojat Nero (kultapoika Aurum) ja Beni (hopeapoika Argentum) täyttivät yhden vuoden 24.10.2017. Onnea, onnea !

Iitu, koira, joka on ollut aina terve ja vahva, nappasi jostain viime viikolla oudon vatsataudin. Vaikka olen koko elämäni touhunnut koirien kanssa, yllätti tämä hirveä tauti minutkin. En voinut uskoa todeksi, kun reipas Iitu romahti yhden yön aikana. Soitto eläinklinikka Aveciin ja heti tyttö nesteytykseen. Onneksi klinikka on auki viikonloppuisin, sillä nämä sattuvat aina viikonloppuisin. Nelisen tuntia Iitu oli tipassa ja sitten päästiin kotiin. MUTTA se ripuli ei vaan loppunut. Maanantaina käytin Iitun uudestaan lääkärissä. Lääkkeet vaihdettiin ja siihen loppui tauti. Iitu tervehtyi yhtä nopeasti, kuin oli sairastunutkin. Iitu oli kyllä esimerkillinen potilas, niin mahdottoman kiltti ja luottavainen.
Pimu säilyi tältä pöpöltä tai mikä se nyt olikaan.


Se, mikä minut kirvoitti päivittämään blogia, on useat pentukyselyt. Tulevien kooikkeripentujen omistajat ovat valveutuneita ja haluavat tutustua rotuun. He käyvät näyttelyissä ja kisoissa ja vierailevat kooikkeriperheissä haastattelemassa kasvattajia jne. Aivan mahtavaa!  

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Lentävän Luppakorvan Tuulispää
PIMU
täytti 12.6.2017  8  vuotta

Paljon onnea Pimu


torstai 25. toukokuuta 2017

Taas on päivitys niiin myöhässä ettei toista tolkkua.
Kuvia 22.4.17 pentutreffit
Pojat kävivät meitä tapaamassa. Oli kiva nähdä pikku sällejä. Ei ne kyllä kovin pieniä enää olleet. Kultapoika Nero oli pienempi kuin Hopeapoika Beni, kuten meiltä lähteissäänkin.
Poikien kanssa treenattiin vähän näyttelyjuttuja ja tietenkin agilityä.  
Kiva, kun molemmat saivat kivat ja harrastavat kodit. Kaikkea hyvää heille ja toivottavasti nähdään pian uudestaan.

Myrskymatalan Aurum NERO

NERO

Myrskymatalan Argentum BENI

BENI