perjantai 10. elokuuta 2018

Agilityn JSP-kisa Pietarsaaressa kisattiin 4-5.8.2018

Ensimmäisen kerran osallistuin kisaajana para 3 luokkaan. 3 luokassa oli kaikkein suurin osallistujamäärä. Mua jännitti aivan kamalasti ja se tietty näkyi tekemisessä. Pimu sai hypätä minihyppyjä, kun hän on jo 9-vuotias.  Oli kuuma ja Pimu ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta mihinkään. Kun asettelin tytön ekan esteen taakse, niin johan räjähti. 
Ekalla radalla Pimu karkasi lähdöstä ja niinpä en ehtinyt kolmatta estettä ohjaamaan ja ohihan se tuli. Siitä vitonen. Olimme kuitenkin vitosella palkintopallilla toisella sijalla.
Toinen agilityrata kosahti kepeillä, mitenkään ei meinannut löytyä oikeaa aloitusta. Kymppi radalta ja yhteistuloksissa jäimme neljänniksi.



Seuraavana päivä kisattiin senioreiden agilityn SM-mestaruudesta.
Hyppyradalta nollatulos, ei nopea ja olimme sijalla 12 ennen agilityrataa.
Agilityrata oli koko porukan neljänneksi nopein, mutta puomin kontaktilta tuli vitonen. Yhteistuloksissa jäimme sijalle 8.
Oikein kun kaivoin puukkoa haavassa ja laskeskelin tuloksia, niin sillä kontaktivitosella meiltä meni pronssimitali.
No jossitella voi, mutta muut oli parempia.


Aina kun oli mahdollista, me käytiin uimassa

Iitu jäi kotiin, kun kisasin Pimun kanssa Pietarsaaressa. Iitu sai erityiskohtelua ainokaisena lapsena kotona.
Iitun vatsa on kasvanut kovasti ja painoa on tullut tasaisesti lisää joka viikko. Iitu voi oikein hyvin, vaikka hieman kuumuus vaivaakin. Vauhti ei ole kauheasti hiljentynyt, vaikka H-hetkeen on enää vajaa kaksi viikkoa.
Kaikki täällä kotona on jo valmiina pentuja varten. Nyt vain odotellaan.




Uimassa käydään aina kun mahdollista. +30° oli lämmintä tänäänkin, niin kauppareisulla pulahdettiin Porvoon jokeen vilvoittelemaan. Tosin vesi oli lähes yhtä lämmintä, mutta sentään märkää ainakin.
Kotiin tulessa ampiainen oli päässyt sisään ja Pimu päätti napata sen. No huonostihan siinä kävi; huuli ja kieli alkoivat turvota. Soitto eläinlääkäriin ja apteekista ampikyytä lääkkeeksi. Näillä ohjeilla turvotus laski tosi nopeasti ja tyttö on ihan oma itsensä jälleen.


Pimun botox



lauantai 28. heinäkuuta 2018

Pentusia

Noin pari viikkoa astutuksesta, huomasin jo Iitun käytöksen muuttuneen. Siitä tuli oikea halinalle. 
Kolmannella viikolla oli jo selkeita tiineyden oireita ja ruokahalu alkoi kasvaa. 
Varmuudeksi käytin Iitun ultrassa:
Iitu on ultrattu tiineyden 29. pv ja vilskettähän siellä näkyi.
Ensin kuvaan saatiin 5 pennun alkua ja toisella kerralla 6. kaveri liittyi joukkoon. 
Ultrahan nyt kertoo vain, että pentuja on tulossa. Oman (tasan kahden aikaisemman kokemuksen mukaan) kertaakaan määrä ei ole ollut kuin sinne päin.
Iitun raskaus on aivan erilainen kuin ensimmäisensä. Tytölle on tullut jo nyt reilusti painoa, vaikka en ole sitä ylenpalttisesti syöttänyt. Vatsan linja on kovin erilainen myös, koko alavatsa on "tipahtanut" alemmas.
Kuumat ilmat vaivaavat molempia koiria, mutta onneksi viileät suihkut helpottavat oloa.
Iitun laskettu aika on viikon 34 alussa.

Iitu hakee kasvimaalta lisäruokaa



Agipitsiä 

Olin ilmoittanut Pimun Raumalle agipitsikisoihin. Kiva tapahtuma, jossa varsin rento meininki. 
Perjantain iltakisa venyi tosi pitkään, eikä meillä tullut menestystä, kokemusta vain kahden HYL verran. Ekalla agiradalla Pimu oli lähes kuriton. Se karkasi lähdöstä ja komensi minua koko radan ajan. No se kertoo vain liian vähäisestä treenaamisesta ja tyttö kävi niin kierroksilla.
Lauantain hyppyrata meni hienosti. Jostain syystä Pimu tuli kepeiltä ulos, mutta sain sen jatkamaan samasta kohtaa, mutta vitonenhan siitä räpsähti. Vitosella olimme tuloksissa 4.
Sunnuntaina hyppyrata oli ihan huippu hieno, paitsi, että Pimu hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn ennen keppejä (oikea ansojen ansa) ja siitä sitten HYL.


raumalaiset

Uimassa käytiin aina kun siihen oli mahdollisuus

 Lämpöä riitti Raumallakin ja meressä käytiin pulahtamassa


Nyt se on MEJÄkärpänen iskenyt minuunkin. En olisi uskonut, että se on niin mielenkiintoista.
Treenikaverilla on pari tolleria ja pyysi minut mukaan jälkeä tekemään. Siis metsään vaan.
Olimme jo aiemmin kokeilleet jäljestämistä ihan lyhkäisellä jäljellä ja silloin kokenut mejämies sanoi tyttöä luonnonlahjaksi. Siitäkös sitä innostuin.
Kyllä Iitulla on jonkin sortin lahja, niin suoraviivaisesti se vei minut kaadolle. Kuinka se osasi kuopimalla merkata makuut, mistä se tiesi, että niin tehdään?
Koira toimi, kuin vanha tekijä.
Kysyi jo paikalliselta harrastajaporukalta, jos päästäisiin joskus mukaan. Ehkä joskus vielä kokeeseen.

Minusta oli aiemmin ihan kauheata, kun koirat retuuttavat kuolleen eläimen osia. Nyt se vaan kuuluu tähän hommaan.  Kuvissa onnellinen ja niin ylpeä Iitu sorkkansa kanssa.




Nythän on käynyt niin, etten saa päivitettyä tämän blogin välilehtiä. Kirjoitanpa siis tänne jatkossa meidän tapahtumista. Kuinkahan olen aiemmin onnistunut kirjoittamaan välilehdille??

Iitun kanssa ajelimme kesäkuussa tapaamaan kivaa poikakaveria Laukaalle. 
Molemmat osapuolet olivat kovin innokkaita ja astutus sujui muitta mutkitta.



Tässä yhdistelmä koiranetissä
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI52076/12&R=314
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI55915/15&R=314



perjantai 22. kesäkuuta 2018

Sinne se vuoden kokokohta taas vilahti, oli ja meni , nimittäin agilityn sm-kilpailut.
Kokemusta saatiin taas lisää ja tuloksiimme olen aika tyytyväinen.
Pimu oli meidän seuran ainoa koira, joka teki puhtaan radan. Vitonen, kymppi ja hyl, mutta sijoitus 21. Ei huono!
Tässä Pimun esitys:


Sunnuntaina yksilökisassa Iitu oli hieman juoksuhöyryinen ja sitä piti "piilotella" juoksuhousut jalassa, ei sovi meille ollenkaan. 
Hienosti ensikertalainen kuitenkin suoriutui. Kaksi rimaa tuli alas ja kymppi meille karsintaradalta. Siihen päättyi meidän urakka tämän vuoden kisoissa.
Iitun rata: