Kotona ollaan vaan ja hengaillaan

Voi tätä olemisen ihanuutta. Yhdestä vaivasta kun pääsee, niin toinen jo ovella kolkuttaa. 
Olemme aloittaneet sm-kisoihin valmistelut ja treenanneet Pimun kanssa. Treeneissä lämpötilat hipoivat 30°C ja koira oli aivan haluton ja vetelä. Juoksu vielä sekoitti elämää, eikä mikään tahtonut onnistua. Niin ja onhan Pimu hieman pyöristynyt... Olin lähes varma, että eläinlääkärikeikka tässä on tulossa, niin vaisua oli meidän Pimun touhut. 
Tässä välissä kävin itse leikkauttamassa pari isoa, mutta harmitonta luomea, 8 tikkiä yhteensä. Kaikki meni hyvin aina tikinpoistoon saakka.
Sunnuntaina 25.5 saimme oikein kansainvälistä koulutusta. Zeljko Gora Kroatiasta oli kutsuttu meille kouluttajaksi. Zeljko kellotti kaikki osiot radasta ja aina valittiin nopein vaihtoehto. Aikaa vastaan siis taisteltiin, ei hienoja ohjauskuvioita, vaan nopeita vientiä. Pitkä ja hikinen päivä, mutta niin mieletön koutsi; täysin erilainen, rento ja hauska, olisimme voineet jatkaa vielä toisen session perään. 
Meillä oli Porvoossa oman seuran kisat tiistaina 27.5. Tuomarina Zeljko Gora. Lämpötila laski alle 10°C, vettä satoi, tuuli tuiversi ja Pimu kulki kuin buick eli oli oma itsensä. Ei huolta enää; juoksu ja kuuma keli saivat vain tytön uuvuksiin.
Kaksi agilityrataa ja kaksi hyllyä.  Itse hyllytin ekan radan väärällä ohjausvalinnalla ja toiselta Pimu ampui putken väärän päähän. Eikä muuten olleet ihan helpot radat ja suoritusaika oli tiukka, aikaa ei jäänyt  haahuiluun. 
Kylmästä johtuen en oikein voinut (lue viitsinyt, halunnut omaa tyhmyyttäni) venytellä ja verrytellyt, joten toisen radan jälkeen vasen takareisi revähti. Tässä sitä nyt könkätään kuin vaivaistalon mummo.
Tikit poistettiin keskiviikkona ja perjantaina jouduin jo käymään lääkäriasemalla; haavat olivat omineen revenneet. Ei oo helppoo, ei!
Iitu aloitti myös juoksunsa heti viikko äiteensä jälkeen ja voi sitä menoa..... 
Lupaan nyt itselleni (ja Iitulle) aloittaa Iitun treenaamisen heti, kun Pimun sm-kisat ovat ohitse. 

Zeljko Goran koulutuksessa

Luota koiraan...

Joo-o, nyt lenkille

Jaksaa,  jaksaa...

Kello käy.

Ja lämppäyslenkille...

Iitu-raukan treenit

Kolmisen viikkoa on mennyt sairastellessa. Pääsiäisenä alkoivat allergiaoireet ja siitä asti on elo ollut pelkkää sairastelua. Pimun kaikki tärkeät treenit on jouduttu perumaan ja Iitu-parka on vain saanut katsella kotipihalla olevia esteitä.
4.5 lähdin kuitenkin Pimun kanssa Pyhtäälle kisaamaan Agi-Kotkien kisoihin. Olo oli kuin osuuskauppiaalla, ihan hirveä; päätä särki ja silmät ja nenä valuivat. Iitu oli taas onnenkäpälänä mukana.
Kuin ihmeen kaupalla selvitimme ekan agiradan virheittä ja sijoituimme toiseksi. 
Toisen agiradan sössin itse, olin Pimun tiellä ja sillä ei ollut muuta vauhtoehtoa, kuin väistää ja hypätä väärin.
Hypäri oli hieno, kunnes itse juoksin Pimun eteen ja tyttö hyppäsi hypyn takaakietona niinkuin kuuluikin ja hyllyhän sieltäkin tuli.

Oma pieni Pimu

Koirilla on ollut aika tylsää, pelkkää kotona oleilua ja metsälenkkejä. 
Pimu aloitti juoksun ja pidämme kisatauon ainakin sen aikaa. 
Iitun suunnitellut möllikisat jäivät väliin minun sairasteluni takia. 

Pihaleikkejä

Tänään aamulla Iitu herätti minut juoksemalla hermostuneesti edestakaisin. Luulin, että normaali aamuhätä sillä vain on ja avasin oven. Iitu oli pongannut jo aiemmein ikkunasta jäniksen ja oli ihan kuumana, kun se jänö siellä pihalla loikkeli. Onneksi nämä tytöt ovat kuuliaisia ja tulivat kutsusta takaisin (kun olin aikani ensin ääneni käheäksi kirkunut).

Pimu ja pallo

Missä se Väiski Vemmelsääri oikein on??