Treenitauko jatkuu ja kooikkeritytöt ovat kuin seinästä repäistyjä, Iitu etenkin, energiaa riittää vaikka muille jakaa. Nyt on vaan metsälenkkeihin edelleen tyytyminen.  Eilen, kun Iitun kanssa tehtiin pujottelua pihalla, ihan vain pikkasen kokeilin juoksemista; ei hyvä. Fyssari sanoi, että vasta sitten, kun hän antaa luvan. Joo-o, toivottavasti lupa tulee pian.

Pimu opettaa: kieri tässä, tää on hyvä!

Perjantai-ilta ja auringon viime rippeet

Vauhtivirveli Iitu

Meillä alkoi treenitauko. Koirat ovat ok, mutta ohjaaja ei. Lääkäri totesi revähtymän takareidessä; hamstring lihas on kiinnityskohdastaan revennyt, tulehtunut ja turvoksissa. Lepoa ja fysioterapiaa, kunnes jalka on parempi ja sitten uudelleen arvioitavaksi. Kyllä otti päähän. Otti sen verran, että vielä menin ja kisasin Pimun kanssa Janakkalassa. No eihän siitä mitään tullut; koira kävi kuumana, kun en ehtinyt tai pystynyt ohjaamaan ja yritin varoa teipattua koipeani. Se siitä kisasta; kolme kertaa hyl.
Nyt päätin, että lepään jalkani kuntoon, koska kroonistumista en halua enkä myöskään leikkaukseen. Kauheat vieroitusoireet aksasta jo nyt. Onneksi on esteitä pihalla, että voidaan jotain ihan pientä treenata Iitun kanssa....
Iitu kävi viime viikolla oman seuran epiksissä ja omalla ajallaan voitti kaikki möllit, niin minit kuin maksitkin. Kilpailevien radalla ihan huvikseen kokeilimme  keppejä ja nyt se meni kuin vettä vaan. Tavallinen tuuliviiri tuo Iitu.

Kooikkeritytöt tarvitsevat kuitenkin jokapäiväisen metsälenkkinsä. Tänään menimme heti töiden jälkeen metsään etsimään suppilovahveroita. Sieniä saatiin jonkin verran. Meillä nuo sieniretket päätyvät hyvinkin useasti suoraan suihkuun....tällä kertaa Pimu.

Ihanaa, mun mami haisee hirveen kakalle vai hirven kakalle