Agilityä ja tähtitrio

Pimun kanssa aloitimme syystreenit uudessa ryhmässä. Ensimmäisessä treenissä tyttö kulki todella hyvin, oli innokas ja vauhdikas. 
Kisataukoa pidettyämme ilmoitin Pimun Riihimäelle kisoihin. Tavoitteeni on saada Pimu hyppyvalioksi ja aioin ilmoittaa sen vain hyppyradoille. No, agilityrata oli tietysti siinä keskellä, että pitihän sekin vielä tämän kerran ottaa.
Eka hypäri hyllytettiin, kun loppusuora ei ihan alkanutkaan, niinkuin Pimu oli päättänyt. Niin teki tosin moni muukin.
Agilityradalle lähdettiin ihan rennolla meiningillä, koska sehän oli vähän niinkuin ylimääräinen. 
Me tehtiin nollarata ja vein Pimun siitä heti lenkille. Medikisan loppuvaiheessa kävin hallissa ja katsoin tuloksia. Yksi koirakko oli menemättä ja Pimu johti vielä koko kisaa. Meinasin pudota penkiltä, kun viimeinen koirakko hyllytti. Voittonolla!

Yllätyksekseni Mari ja Ida olivat kuvanneet meidän radan. Kiitos siitä vielä! 
Alla linkki videoon.
https://youtu.be/R8uJkj-_KMk

Toinen hypäri oli myös vauhdikas, koko porukan neljänneksi nopein aika, mutta yksi rima tuli alas.

Iitun pennut kasvavat hurjaa vauhtia. 
Poika painaa jo 840g, vaalea tyttö 870g ja tumma tyttö 902g. Edelleenkään en osaa päättää, kuka heistä jää meille. He ovat kaikki omalla tavallaan niin ihania ja hellyyttäviä.
Tänään päätin heidän viralliset nimensä. 
Pennut saivat nimensä Orion tähtikuviosta. Se näkyy Suomessa iltataivaalla syys-ja maaliskuun välillä ja on yksi helpoimmin tunnistettavista tähdistöistä.
Muinaiset kreikkalaiset näkivät tähdistön metsästäjän hahmona. 
No metsästäjä, sehän on selvästi Iitu ja pentujen isä on Öinen Kuunkulkija, niin taivaalle kuuluvat pikku tähdetkin. 
Tähdistön kirkkaimmat tähdet ovat Rigel, joka on arabiaa ja tarkoittaa jalkaa. Pojasta tuli  Rigel.
Bellatrix on Orionin kolmanneksi kirkkain tähti. Vaalea tyttö sai nimekseen Bellatrix.
Orionin vyössä on lisäksi kolme kirkasta tähteä ja yksi niistä on Mintaka. Tumma tyttö ristittiin Mintakaksi.

Pikkuiset pennut eivät olekaan enää niin pikkuisia. Kaikki kasvavat kovaa vauhtia ja emo on kovilla imetyshommissa. Iitu hoitaa pentujaan mallikkaasti, mutta uskaltaa jo jättää ne hetkeksi omineen.
Maanantai aamuna meinasin myöhästyä töistä, kun pennut availivat silmiään. Mikä maailman ihanin ihme.
Tänään meillä on ollut pentujen huoltopäivä. Pennut ovat saaneet ekat matolääkkeensä. Kukaan ei kauheasti rakastanut sitä, mutta sain kuitenkin lääkkeen annettua ja Iitu huolehti suupielien puhdistuksesta.
Pienet kynnet leikattiin myös ja tässä ensimmäiset luonne-erot alkoivat näkyä.

Me yritettiin kuvata pentujen silmien aukeamista, mutta huonostihan siinä kävi Pennut nukahtivat heti kennelpojan syliin ja se siitä.

Olen käynnyt isojen tyttöjen kanssa sienestämässä lähimetsässä. 
Iitu pysyy koko ajan ihan lähellä ja on valmis lähtemään kotiin kun sen aika on. Pimu sen sijaan tykittää metsässä kuin näyttäen iitulle, että näin sitä mennään. 
Tänään Pimu löysi supikoiran. En tiedä kumpi huusi kovemmin, minä vai supi. Iitu pysyi kuitenkin koko ajan lähelläni ja loppujen lopuksi Pimukin palasi ehjänä kotiin.

Pentu edestä, pentu takaa.
Pentu nukkuu, pentu makaa ❤

Pennut ovat nyt 8 vrk vanhoja. Pentujen kasvukäyrä on nousujohteinen ollut alusta asti ja pennut ovat lähes triplanneet painonsa. Maitobaari on siis auki 24/7 ja maitoa on koko ajan saatavilla.
Iitu hoitaa jälkikasvuaan mallikkaasti, eikä tohdi niitä jättää kuin hetkeksi. 

Kaikille nyt tiedoksi, että I´m in love.
Olen rakastunut noihin pieniin pennun rääpäleisiin. Kolme yötä olen valvonut ja päivystänyt Iitun pentulaatikon vieressä. Näytän lähinnä zombielta, mutta ketä se haittaa? Nuo Iitun ipanat ovat vaan niin ihania. 
Kaikki ei todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä. 
Perjantain eläinlääkärikäynnin jälkeen,  tyttö oli reipas, iloinen, leikki ja söi hyvin. En osannut kuvitellakaan, että jokin olisi pielessä.
Koska Iitu ei tehnyt elettäkään, että aikoisi synnyttää, otin yhteyttä meidän  eläinlääkäriin. Keskiviikko oli 63 vrk tiineyttä ja Iitu vaan leikki ja  söi hyvin. 
Keskiviikko aamulla Iitu ultrattiin jo kolmannen kerran ja onneksi niin. Pentujen sykkeet olivat vielä normaalit, mutta kaikkia ei enää kuulunutkaan. Pentujen liikkeet olivat myös verkkaisia. Eläinlääkäri ehdotti heti, että tehdään keisarinleikkaus.
Kolme pientä penneliä onnistuttiin pelastamaan. Minun ikioma, ihana Iitu, olisi mennyt myös, jos en olisi olisi ollut "valveilla".
Valveilla, olen vieläkin valveilla kaiken sen jälkeen. Onneksi kennelpoika tuuraa aina välillä, että saan joskus aina torkahtaa. Kepo ei vielä tiedä, että yksi pennuista jää meille. Pikku hiljaa idätän ajatuksen hänelle (eikä se ole edes kauhean  vaikeaa, kun katselen kepon touhuja pentujen kanssa) 

Onko jotain suloisempaa olemassa

Iitu ja kolmen kopla

Täällä yritetään olla mahdollisimman "normaalisti", vaikka koko ajan seurailenkin Iitun touhuja.
Perjantaina käytin tytön ihan perus terveystarkastuksessa ja tuleva mamma voi oikein hyvin. Iitu painoi 13,9 kg.
Kuuntelimme ja laskimme pentujen sykkeitä ja masuasukeillakin kaikki oli hyvin. Viisi "varmaa" sydäntä siellä sykki ja sykkeet olivat normaalit.
Iitun vatsakarvat ajeltiin tarkoituksella pois, että pentuset löytävät helposti maitobaarin. 
Tänään on tiineyden 60vrk ja lämmöt ovat vielä alhaalla. Iitu on rauhallinen ja ruoka maistuu, joten synnytys käynnistyy varmaan laskettuun aikaan. Eilen Iitu vielä toi mulle frisbeetä ja kun en enää heittänyt, niin sitten hän kirmaili yksikseen pitkin pihaa frisbee suussaan.
On tää jännää! Kaikki on niin valmiina synnytystä varten, kuin se vain on mahdollista.

Otin kuvan, kun Iitu köllötteli omassa pedissään; on se aikas kauhian näköinen, nyt kun karvatkin on ajeltu ❤

virallinen masukuva

Agilityn JSP-kisa Pietarsaaressa kisattiin 4-5.8.2018

Ensimmäisen kerran osallistuin kisaajana para 3 luokkaan. 3 luokassa oli kaikkein suurin osallistujamäärä. Mua jännitti aivan kamalasti ja se tietty näkyi tekemisessä. Pimu sai hypätä minihyppyjä, kun hän on jo 9-vuotias.  Oli kuuma ja Pimu ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta mihinkään. Kun asettelin tytön ekan esteen taakse, niin johan räjähti. 
Ekalla radalla Pimu karkasi lähdöstä ja niinpä en ehtinyt kolmatta estettä ohjaamaan ja ohihan se tuli. Siitä vitonen. Olimme kuitenkin vitosella palkintopallilla toisella sijalla.
Toinen agilityrata kosahti kepeillä, mitenkään ei meinannut löytyä oikeaa aloitusta. Kymppi radalta ja yhteistuloksissa jäimme neljänniksi.

Seuraavana päivä kisattiin senioreiden agilityn SM-mestaruudesta.
Hyppyradalta nollatulos, ei nopea ja olimme sijalla 12 ennen agilityrataa.
Agilityrata oli koko porukan neljänneksi nopein, mutta puomin kontaktilta tuli vitonen. Yhteistuloksissa jäimme sijalle 8.
Oikein kun kaivoin puukkoa haavassa ja laskeskelin tuloksia, niin sillä kontaktivitosella meiltä meni pronssimitali.
No jossitella voi, mutta muut oli parempia.

Aina kun oli mahdollista, me käytiin uimassa

Iitu jäi kotiin, kun kisasin Pimun kanssa Pietarsaaressa. Iitu sai erityiskohtelua ainokaisena lapsena kotona.
Iitun vatsa on kasvanut kovasti ja painoa on tullut tasaisesti lisää joka viikko. Iitu voi oikein hyvin, vaikka hieman kuumuus vaivaakin. Vauhti ei ole kauheasti hiljentynyt, vaikka H-hetkeen on enää vajaa kaksi viikkoa.
Kaikki täällä kotona on jo valmiina pentuja varten. Nyt vain odotellaan.

Uimassa käydään aina kun mahdollista. +30° oli lämmintä tänäänkin, niin kauppareisulla pulahdettiin Porvoon jokeen vilvoittelemaan. Tosin vesi oli lähes yhtä lämmintä, mutta sentään märkää ainakin.
Kotiin tulessa ampiainen oli päässyt sisään ja Pimu päätti napata sen. No huonostihan siinä kävi; huuli ja kieli alkoivat turvota. Soitto eläinlääkäriin ja apteekista ampikyytä lääkkeeksi. Näillä ohjeilla turvotus laski tosi nopeasti ja tyttö on ihan oma itsensä jälleen.

Pimun botox

Pentusia

Noin pari viikkoa astutuksesta, huomasin jo Iitun käytöksen muuttuneen. Siitä tuli oikea halinalle. 
Kolmannella viikolla oli jo selkeita tiineyden oireita ja ruokahalu alkoi kasvaa. 
Varmuudeksi käytin Iitun ultrassa:
Iitu on ultrattu tiineyden 29. pv ja vilskettähän siellä näkyi.
Ensin kuvaan saatiin 5 pennun alkua ja toisella kerralla 6. kaveri liittyi joukkoon. 
Ultrahan nyt kertoo vain, että pentuja on tulossa. Oman (tasan kahden aikaisemman kokemuksen mukaan) kertaakaan määrä ei ole ollut kuin sinne päin.
Iitun raskaus on aivan erilainen kuin ensimmäisensä. Tytölle on tullut jo nyt reilusti painoa, vaikka en ole sitä ylenpalttisesti syöttänyt. Vatsan linja on kovin erilainen myös, koko alavatsa on "tipahtanut" alemmas.
Kuumat ilmat vaivaavat molempia koiria, mutta onneksi viileät suihkut helpottavat oloa.
Iitun laskettu aika on viikon 34 alussa.

Iitu hakee kasvimaalta lisäruokaa