Nyt on palattu normaaliin päivärytmiin. 
Loma oli ja meni. Kesään mahtui monia ihania asioita, mutta myös surua. Oma isäni kuoli heinäkuun lopulla, joten on ollut hieman tyhjä olo. Ei ole jaksanut tehdä koirienkaan kanssa oikein mitään. No, ovatpa saaneet lomaa treeneistä nekin.

 

Lomalaiset

Elämä jatkuu. Nyt täytyy ryhdistäytyä ja aloittaa aksatreenit oikein todella.

Nuo kaksi metsänelävää on saatava ruotuun takaisin. Pimu on alkanut käydä kasvimaalla varkaissa. Ihmettelin, mikä hävittää ja repii herneitä penkistä tai minne pensasmustikat katoavat. Kerran sitten hiivin varaston nurkalle katsomaan koirien touhuja: Pimu oli hernepenkissä ja nyki herneen palkoja. Pikku-Iitu oli vieressä opissa. Siitä ne sitten siirtyivät mustikkapensaaseen. Iitu on jopa yrittänyt kiskoa porkkanoita maasta. No oma vika, kun olen aina niille maistiasia maalta antanut.

Eräänä iltana Iitu palasi metsälenkiltään yltä päältä p..ssa. Minkä lie hirven tai peuran jätökset se oli taas löytänyt. Saaressa koissut kierivät joutsenten tai hanhien läjissä ja ah, sitä ihanaa tuoksua. Onneksi pesuvesi on lähellä.

Olen ilmoittanut Iitun hänen ensimmäiseen näyttelyynsä. Nyt Iitu on lähes karvaton kesän jäljiltä ja muutenkin villi kuin junan pilli. Onneksi pongasin match shown, jonne on mentävä oppimaan käyttäytymistä ennen oikeaa näyttelyä.

 

Iitun matkaevästä

Pimun kanssa kävin Tuusulassa kisaamassa; vitonen ja kaksi hyllyä kotiintuomisina. Tuomarit Tuusulassa olivat Reetta Mäkelä (ihan uusi tuttavuus) ja Anders Virtanen.

Juuri noita aikoja Pimulla oli jonkin sorttinen valeraskaus. Se keräili pikku nallet ja nukkui niiden kanssa. Se tuijotti Iitua ilkeästi, jos se yritti lähestyä ”pesää”. Iitu oli ihan ihmeissään, kun mamma oli noin omituinen.

Iitulla on nyt muutamana päivänä ollut keppisulkeiset. Pujottelu alkaa jo sujua ja mikä hienointa, kepeille sisäänmeno menee lähes aina oikein. Kontaktilaudalla olen myös opettanut Iitua. Sitä pitää vielä jatkaa, sillä pieni pää ei tunnu vastaanottavan sitä, mitä opetetaan. ”Ai mikä juttu tää on”

Pimulla on hyvä ilme, kun tuo pieni harjoittelee. Se on ihan kuin häpeissään, kun Iitu sählää ja tekee omiaan. ”Äiti, minä kyllä ainakin osaan. Anna minä näytän” se tuntuu ajattelevan.

Tähystäjä ja sumutorvi