Yritä näitä nyt yksin kuvata

tuplahyppääjät

Treenin jälkeen

Pientä läskinsulatustreeniä hallilla. 
Minä väsähdin ensin, sitten Pimu, mutta Iitulla olisi virtaa riittänyt. On se ihme tyyppi; vasta on pennut lähteneet ja karvatkin, mutta tyttö on iloinen ja pirteä kuin peipponen.
Pitää kai alkaa katsella kisoja.......

Myrskymatalan porukka toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista Joulua!

Meillä ollaan palattu "arkeen" ja kyllä on hiljaista. 
Aurum eli Nero lähti Huittisiin ja Argentum eli Beni muutti Tampereelle. Molemmat saivat kivat ja rakastavat kodit. Toivon kaikkea hyvää elämässä näille rakkaille pikku sälleille.
Iitu on nähtävästi antanut kaikkensa äitinä, hän nimittäin nukkui seuraavaan aamuun asti. 
Vähän hän kävi nuuskimassa poikien jälkiä, mutta rauhoittui sitten. Pojat ovat kyllä saaneet hyvän emokokemuksen, kiltimpää äippää saa kyllä hakea.
Iitu pääsi lohduduksesksi seuraavana päivänä Pimun mukaan hallille ja sai itsekin osallistua epäviralliseen, vuoden viimeiseen, ryhmän omaan agilitykisaan (tosin ihan miniminihypyillä) Voi sitä riemun määrää . Iitu oli niin onnellinen ja täynnä intoa. Pitää vielä kertoa, että Pimu voitti epikset ja Iitu oli toinen yli 3kk kisatauon jälkeen Ei oo taito minneen kadonnut.  Mun tytöt.   

Pennut ovat nyt sirutettuja ja eläinlääkärin tarkastamia. Kaikki on kunnossa, terveitä ja reippaita poikia. Ikää pojilla on nyt 6 viikkoa ja 1 päivä.
Molemmille pojille on jo uudet kodit, jonne he muuttavat jouluviikolla. Olen iloinen ja helpottunut, että pennut saavat hyvät, rakastavat ja aktiiviset kodit. 
Meidän kulta- ja hopeapoika ovat nyt rekisteröity. Nimet tulevat pentujen isän, Taavin (Titanium) mukaan. Vähän alkuainekikkailua. 
Viralliset nimet ovat Myrskymatalan Aurum ja Myrskymatalan Argentum.

Oikealla Argentum ja vasemmalla Aurum

Pojat 5vko

Iitu ja vaalea poika

Iitu ja tumma poika

Aamulla mamma leikitti pulleita poikiaan

Pojat ovat melkein kolme viikkoisia. Pienet sällit yrittävät jo kovasti liikkua pentulaatikossa. Horjuvaahan tuo meno on, mutta niin kovin liikuttavaa.
Pojat leikkivät alkeellista leikkiä keskenään ja välillä "purevat" Iitua hampaattomalla suullaan.
Pienet hännät vispaavat, kun tuttu ääni kuuluu. Jos kaikki ei mene oman mielen mukaan, niin olen kuullut myös pientä murinaa laatikosta. Tästä se kaikki lähtee 
 Pimu on päässyt pentuhuoneeseen muutaman kerra, mutta nähtyään pissille haisevat kakarat, hän kääntyy takaisin kuin miettien, että hoida kuule likka ihan ite kakarasi.

Ihanat varpaat

Äidin sylissä

Perhepotretti

Malttamaton mummi tahtoo hoitaa myös

Myrskymatalan Iitu ja pojat

Iitun synnytys käynnistyi illalla 23.10 ja ensimmäinen pentu syntyi 24.10 klo 13.50.

Pentulaatikossa inisee nyt kaksi komeaa poikaa.

Iitu ja pojat

Jännitys tiivistyy...
Tänään menossa 61. tiineysvuorokausi. Iitulle on tullut painoa 2,8 kg lisää ja vähitellen hän on alkanut muistuttaa päärynää. Lämmöt lähti laskuun yön aikana, mutta ei vielä alle 37°.
Iitu on hyvässä kunnossa: se syö hyvin, on iloinen ja reipas. Iitu yritti tuoda minulle palloa vielä äsken ulkona ja juoksi Pimun perässä kuin mitään ei olisi. Pentulaatikossa se käy petailemassa yön aikana, vaikka nukkuukin suurimman osan yöstä minun jalkopäässäni tai peiton alla. Aamulla se esti ensi kerran Pimun pääsyn pentulaatikkoon menemällä poikittain Pimun eteen.
H-hetki lähestyy. 

Rouva Päärynä

Tänään olen Iitua tutkinut, punninnut ja mitannut lämmöt. Kaikki tuntuu olevan kunnossa. Nyt on meneillään 53 päivä tiineyttä. Iitun rimpula on lihonut vain n. 1,6 kg, vaikka onkin saanut lisäruokaa jo jonkin aikaa. Iitu painoi tänään 13,2 kg.  Tämän viimeisen viikon tyttö saa syödä aina kun siltä tuntuu. 
Nyt huomaa, että vauhti alkaa hiipua ja Iitu makoilee mielellään rauhassa. Pentulaatikossa se on käynyt vain pyörähtämässä ja öisin se nukkuu peittoni alla niinkuin ennenkin. 
Ensi viikolla aion itsekin muuttaa pentuhuoneeseen, sillä Pimua tuntuu pentuhuone kiinnostavan enemmin kuin tulevaa äitiä. Muutenkin Pimu on alkanut "hoivata" Iitua, se käy tuon tuosta pesemässä lapsensa naamaa, nukkuu sitä lähellä ja varmaankin se jo aavistaa mitä on tulossa.
Minuakin hieman jo jännittää. Ensi viikko on koululaisten lomaviikko täällä meillä päin ja meidän luottoeläinlääkäri on reissussa. Saisivat pennut odottaa viikolle 43, jolloin saadaan oma lemmikkilääkäri apuun, jos häntä tarvittaisiin. No, kaikki "hätänumerot" ovat jo valmiina jääkaapin ovessa, lähestulkoon kaikkeen on varauduttu, joten hyvin kaikki menee.

Iitu huilailee lenkin jälkeen

Tässä näkyy kuinka hoikka vyötärö paisuu

Iitu ja hoitaja

Iitu sai ihan ihkauuden pentulaatikon. Näyttää kelpaavan tulevalle rouva Taaville.

Testaus meneillään

2.10.2016 Virallinen masukuva 40vrk

Siellä niitä palleroita kasvaa....

 

Iitun kuulumisia lokakuun eka päivänä
Iitusta jo huomaa, että pikku koissuja on menossa mukana. Tänään huomasin ensimmäisen kerran, että sen hyppy autoon oli vaivalloisempi kuin aiemmin.  Kupeet pyöristyvät hyvää vauhtia ja ruoka maistuu. Nyt on vrk 39 astutuksesta meneillään.
Iitu on yhtä leikkisä kuin ennenkin. Se hakee omasta lelukorista milloin mitäkin ja ulkona tuo palloa ja frisbeeta.  Iltaisin se käpertyy viereeni helliteltäväksi ja lelliteltäväksi. 
Huomenna menemme vielä rally-tokoon ja ehkä vielä seuraavanakin sunnuntaina, jos Iitu on kunnossa ja yhtä energinen kuin nytkin. 

Iitun frisbeeleikit

Tässä näkyy jo vatsan pyöreys

Olisko huilin paikka?

Ikkunaprinsessat Pimu ja Iitu

Oli ihan pakko helpottaa agilitytuskaa ja lauantaina 24.9 kisasin Pimun kanssa Hyvinkäällä NoDon kisoissa.
Pimu oli niin täpinöissään pitkän tauon jälkeen ja se oli ihan huippuhyvä. 
Aloitimme hypärillä ja 4. viimeiselle esteelle teimme puhdasta rataa, kunnes jäin jälkeen aina vain enemmin enkä ehtinyt tyttöä ohjaamaan. Hyl mikä hyl, mutta hieno sellainen.
Agiradalta tuli vitonen puomin alastulolta. Pimu meni vauhdilla ja kun saavutin sen, niin se loikkasi kuin arojänis.
Toinen agirata myös vitonen, koska jäin taas jälkeen. Kielto tuli hypyltä, joka oli ihan suoraan seinään päin pitkän suoran jälkeen. Tyttö tiennyt minne mennä vaan jäi pyörimään esteen eteen ja käsihän sieltä nousi. Tuomarina oli Jari Helin ja harjoittelijatuomarina Jarmo Kumpulainen.
Olen niin tyytyväinen, vaikka oma vauhti ei enää riitäkkään Pimun vauhtiin. On se niin ihku.

Iitu sai tyytyä katsojan osaan ja protestoi sitä myös kuuluvasti.  Kotona se tuo palloa ja frisbeeta vuoron perään, en tiedä rauhoittuuko Iitu synnytyksen lähestyessä. Pikkuiset saavat kyllä aika kyytiä Iitun masussa, välillä ihan hirvittää. Kaipa tuo tietää rajansa, jos tietää. 
Kaikki, mikä kulkee ruoan nimellä, menee sujahtaen alas Iitun kurkusta. Olen lisännyt sille yhden aterian päivässä, katsotaan mihin asti se riittää. 
Pentukyselyita on tullut todella paljon. Ei taida kaikille omaa pikkukoissua Myrskymatalan kennelistä riittää, vaikka niin  sitä toivoisinkin.

Iloisia uutisia !
Iitu kävi tänään tiineysultrassa ja kyllä, pikku Iituja ja Taaveja on tulossa. Ell mukaan isohkoa pentuetta odotetaan ja varovasti hän veikkasi 5+ pentua. Kyllä siellä vilskettä näkyikin.
Olin ihan varma itsekin Iitun tiineydestä, sillä mikään ruoka maailmassa ei tunnu sille riittävän ja muitakin selviä merkkejä on jo vähän aikaa näkynyt. Nyt se kuitenkin on varmistettu. Lokakuun loppuun pitää vielä jännittää, vko 43 pitäisi meilläkin olla pikku penneleitä.

Synttärikemut saaressa

                                        Onnittelut 4-vuotiailleTuulipennuille 11.9

Joku ihmeen päähänpisto sai meidät lähtemaan Mikkeliin kisaamaan 14.8. Tuomarina oli Arto Laitinen.
Iitu aloitti tietty juuri silloin juoksuna ja tulokset olivat myös sitä luokkaa; 3 x HYL. Iitu oli ihan villi ja vallaton, kun se riisuttiin juoksuhousuistaan. Eka hyppyrata täysin sokka irti, haukuttiin, käytiin katsomassa tuomaria, katsojia ym ym. Agiradat olivat melko hyviä hyllyjä. Nopea se ainakin on, jos ei muuta.
Pimun hypäriltä tuli kielto hypyltä eli vitonen.  Agiradalta 5 virhettä puomin alastulosta. Viimeisen agiradan lopetin kesken, sillä Pimu varasti lähdöstä ja heti roiskaisi A:n kontaktin. Teimme A:n uudestaan ja poistuimme radalta.

Viime viikonlopun tai oikeastaan alkuviikonkin seikkailimme Uudessakaupungissa. Meillä oli siellä sulhaspoika Iitulle odottamassa. Kolmena päivänä yritettiin kovasti ja vihdoin kävimme paikallisessa Evidensiassa, mutta sekään ei auttanut. Ei muuta kuin kotimatkalle.
Matkalla soittelin urosten omistajille huonolla menestyksellä. Sitten muistin komean pojan Valkealasta. Kävin nopeasti vielä sukutaulua läpi ja sain onneksi apua aina auttavaiselta kasvattajaystävältäni, joka patisti minut matkaan vielä iltamyöhään. Onneksi patisti, sillä neidon juoksu oli jo lopuillaan. 
Eipä ole moisia treffejä ennen ollut. Matkaa Valkealaan on melkoisesti, mutta pojan omistaja jaksoi ajella puolimatkaan vastaan. Oman pikantin lisänsä tähän hommaan nimittäin toi minun kipsattu, oikea käteni. Illan pimeässä kapealla hiekkatiellä se sitten tapahtui heti. Kävimme vielä seuraavana iltana uudestaan pojan kotona ja sama juttu, siinä ei kauaa mietitty.
Nyt vaan toivotaan ihania, pieniä pennunpalleroita.

Janakkalassa käytiin pyörähtämässä agikisoissa 31.7.16. Ystäväni Kirsi aikoo osallistua Pimun kanssa Uudenmaan piirin kisoihin Pimun kanssa Porskin  joukkueessa. Lähdimme testaamaan kisaamista. Huvikseni ilmoitin Iitunkin, sillä mukaan se olisi lähtenyt kuitenkin.
Pimu komensi Kirsiä, koska Kirsi tullut jo niin tutuksi ja hyväähän se tiedä;  Eka hypäri hyl, agiradoilta 15 ja 10 virhettä.
Iitun kanssa minulla ei ollut mitään paineita, kunhan nyt vaan rallatellaan neiti-Iitun kanssa.
Kaikkien hämmästykseksi hypäriltä tuli puhdas nolla ja sijoitus 4.
Agirata oli pelastelua ja vaarallisia tilanteita, mutta toinen nollarata! Sijoitus 3. TUPLANOLLA!!!!
Toinen agirata meni myös hyvin, mutta kepeillä vedätin tyttöä liikaa ja se jätti viimeisen välin pujottelematta, siitä hyl. Wau, on se vaan niin hieno koira ja nopea kuin tuuli. Vielä kun ohjaajakin olisi.

Kuvia Porskin seuramestuuskisasta 3.8.2016. Kuvaaja Janne Penttinen
Kuvista näkyy hyvin näiden kahden koiran erilainen hyppytapa. Pimu nuolee esteet ja Iitu menee korkealta ja kovaa. 
Pimun kanssa hypäriltä nopea nolla, agiradalta hyl, joten emme sijoittuneet.
Iitun kanssa hyvä hyppyrata, mutta hyl, sillä se on liian liukas lätkä minun ohjattavakseni.
Agiradalta sen sijaan nolla. On se vaan....

Käytiin Iitun kanssa näyttelyssä Mäntsälässä.
Tuomari Annika Ulltveit-Moe:
Fin i typen. Mycket bra huvud, uttryck och öron. Mycket bra överlinje. Bra bröstkorg och muskulatur. Litet ljys i färgen. Litet försigtig i temperament.
Tuomari sanoi minulle, että todella kaunis koissu, mutta liian kooikkerimainen tempperamentiltään.
Iitu oli näet sitä mieltä, että ei tartte tuomarin tulla iholle ja näin meidän näytelmä loppui lyhyeen. EH ja kotiin.…
Vähään aikaan ei ole näin kovasti harmittanut. Ei se, ettei sertiä tullut, vaan se, että Iitu käyttäytyi huonosti. Se meni ihan lukkoon, kun tuomari kävi käsiksi yht´äkkiä ylhäältä päin. Ja just kun me oltiin pöydällä esittämistä harjoiteltu, niin silloin tutkittiinkin maassa.

Rakkaat Myrskymatalan tuulipentujen omistajat!
En ole teitä unohtanut, mutta kun vaihdoin puhelimen, sinne meni numerot. Vanha tietokone hajosi ja sinne jäi myös teidän s-postiosoitteet. Kohta minun s-postiosoitekin muuttuu, siksi pyydän teitä tätä kautta laittamaan mulle s-postiosoitteenne tai facebookin kautta yhteystietoja. Uusi s-postiosoitteeni on : niemitainah @ gmail.com
Tarkoitukseni oli perustaa oma ryhmä fb, jossa voitais vaihtaa kuulumisia ja laittaa kuvia.

Kaun odotettu agilityn sm-viikonloppu on jo takana.
Lauantaina hengailimme Pimun ja Iitun kanssa Nastolassa koko päivän. Pimu oli oman seuran joukkueessa varakoirana, mutta ei sen tarvinnut vesisateessa juosta tällä kertaa.
Launtaina tuli vettä toden totta. Tuliaisena kotiin olikin kaksi kassillista märkiä vaatteita, loimia, pantoja ja hihnoja. Oli meilla telttakin, mutta eihän sieltä mitään nähnyt.
Oli kiva nähdä taas kavereita ja vaihtaa kuulumisa heidän kanssaan. 
Sunnuntaina olikin sitten tosi kyseessä. Vähän arvelutti lähteä kisaamaan yhden kisatreenin jälkeen. Edellisenä sunnuntain käytiin nimittäin IHAHin kisoissa testaamassa kuntoa. Itse juoksin yhden agiradan Pimun kanssa ja Kirsi kisasi toisen agiradan ja hypärin. Tyttö kyllä kulki ja oli oma energinen itsensä.
Miten meni sm-kisat niinku omasta mielestä?? 
Ihan tosi hyvin meillä meni. Pystyin polvi tiukasti teipattuna juoksemaan hypärin. 
Rata-alue lainehti vettä meidän kisan aikana ja taivaalta tuli lisää. Olosuhde oli siis kaikille sama, ei voi valittaa. Onneksi meidän koissut eivät vettä pelkää.
Pimu kulki kuin unelma, minä vähän huonommin, mutta tyttö tuli ohjauksiin hienosti ja pysyi kuulolla. Kepeillä meille tuli vitonen, koska oletin Pimun tulevan vasempaan käteen, mutta se hyppäsikin edellisen hypyn pidemmälle ja olikin minun oikealla puolella. Itse vaadin sen takaisin vasemmalle ja kieltohan se sieltä napsahti ja aikaa paloi. 
Kaiken kaikkiaan tällä treenimäärällä, olen oikein tyytyväinen.
Kaverit kuvasivat meidän hyppyradan, tässä linkki:
https://youtu.be/J1bQSVeWpXI

 

Maailman paras kisakaveri

Kuvia lauantain ratoksi

Iitu-neito

rva-Pimu

Pimu ja pallo

Iitu..

ja frisbee

pallo-Pimu

Iitsu

Pimulainen

Viikonloput menevät saaressa mökillä. Talven jäljiltä on aina kaikenlaista hommaa. Nyt kaikki olisi lähestulokoon valmista Juhannusta ja kesälomaa varten.
Uimaritytöt ovat saaneet nauttia vedestä riittävästi. Kotimatka mökiltä on kovin hiljainen ja nytkin kaksi reporankaa kooikkeria nukkuu jossakin.
Viikko sitten herra hirvi oli tullut liian lähelle Iitun reviiriä ja niinhän tytöllä vierähti muutama tunti sitä häätäessä. Onneksi neiti palautui ehjänä, sillä saaressa on kyykäärmeitä ja mitä lie ketun onkaloita. Ampiainen tai joku muu pistiäinen sitä kuitenkin tuikkasi. Onneksi tästä selvittiin ihan kotikonstein.
Saaressa on niin paljon elämää, että jopa Pimu on siitä kiinnostunut. Toissa yönä heräsin puoli yksi ja päästin koirat pissalle, mutta niillä olikin muuta tekemistä. Valkoiset hännänpäät vain vilahtivat hämärässä, kun kooikkerit katosivat metsään, Pimu edellä. Onneksi molemmat palautuivat noin kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen.
Seuraavana yönä olinkin viisaampi ja menin ensin itse pihalle. Pihalla hiippaili supikoira, joka ei minusta piitannut, katseli vain. Koirat olivat niin väsyksissä, etteivät edes huomanneet tapahtunutta, onneksi.
Agilityn sm-kisat lähestyvät ja ilmoitin Pimun kisaan, meni syteen tai saveen.  Juoksen vaikka polvi paketissa. Nämä ovat luultavasti meidän viimeiset sm-kisat, että eiköhän oteta ilo irti. Pimu on nollansa kerännyt ja ansainnut.
Iitun kanssa jatkamme tokotreenejä ja ehkä joskus kisaamme rally-tokossa. Iitu on niin nöyrä ja kiltti (lukuunottamatta järjetöntä riistaviettiä) sen kanssa on helppo treenata. Agilytä treenataan omalla pihalla ja nyt kesäisin omassa aksaryhmässä.

Kooikkerijono

Iitu ja niittyleinikit

Iitu ja pallo