Agipitsiä 

Olin ilmoittanut Pimun Raumalle agipitsikisoihin. Kiva tapahtuma, jossa varsin rento meininki. 
Perjantain iltakisa venyi tosi pitkään, eikä meillä tullut menestystä, kokemusta vain kahden HYL verran. Ekalla agiradalla Pimu oli lähes kuriton. Se karkasi lähdöstä ja komensi minua koko radan ajan. No se kertoo vain liian vähäisestä treenaamisesta ja tyttö kävi niin kierroksilla.
Lauantain hyppyrata meni hienosti. Jostain syystä Pimu tuli kepeiltä ulos, mutta sain sen jatkamaan samasta kohtaa, mutta vitonenhan siitä räpsähti. Vitosella olimme tuloksissa 4.
Sunnuntaina hyppyrata oli ihan huippu hieno, paitsi, että Pimu hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn ennen keppejä (oikea ansojen ansa) ja siitä sitten HYL.

raumalaiset

Uimassa käytiin aina kun siihen oli mahdollisuus

 Lämpöä riitti Raumallakin ja meressä käytiin pulahtamassa

Nyt se on MEJÄkärpänen iskenyt minuunkin. En olisi uskonut, että se on niin mielenkiintoista.
Treenikaverilla on pari tolleria ja pyysi minut mukaan jälkeä tekemään. Siis metsään vaan.
Olimme jo aiemmin kokeilleet jäljestämistä ihan lyhkäisellä jäljellä ja silloin kokenut mejämies sanoi tyttöä luonnonlahjaksi. Siitäkös sitä innostuin.
Kyllä Iitulla on jonkin sortin lahja, niin suoraviivaisesti se vei minut kaadolle. Kuinka se osasi kuopimalla merkata makuut, mistä se tiesi, että niin tehdään?
Koira toimi, kuin vanha tekijä.
Kysyi jo paikalliselta harrastajaporukalta, jos päästäisiin joskus mukaan. Ehkä joskus vielä kokeeseen.

Minusta oli aiemmin ihan kauheata, kun koirat retuuttavat kuolleen eläimen osia. Nyt se vaan kuuluu tähän hommaan.  Kuvissa onnellinen ja niin ylpeä Iitu sorkkansa kanssa.

Nythän on käynyt niin, etten saa päivitettyä tämän blogin välilehtiä. Kirjoitanpa siis tänne jatkossa meidän tapahtumista. Kuinkahan olen aiemmin onnistunut kirjoittamaan välilehdille??

Iitun kanssa ajelimme kesäkuussa tapaamaan kivaa poikakaveria Laukaalle. 
Molemmat osapuolet olivat kovin innokkaita ja astutus sujui muitta mutkitta.

Tässä yhdistelmä koiranetissä
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI52076/12&R=314
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI55915/15&R=314

UUTISIA !

Sinne se vuoden kokokohta taas vilahti, oli ja meni , nimittäin agilityn sm-kilpailut.
Kokemusta saatiin taas lisää ja tuloksiimme olen aika tyytyväinen.
Pimu oli meidän seuran ainoa koira, joka teki puhtaan radan. Vitonen, kymppi ja hyl, mutta sijoitus 21. Ei huono!
Tässä Pimun esitys:

Sunnuntaina yksilökisassa Iitu oli hieman juoksuhöyryinen ja sitä piti "piilotella" juoksuhousut jalassa, ei sovi meille ollenkaan. 
Hienosti ensikertalainen kuitenkin suoriutui. Kaksi rimaa tuli alas ja kymppi meille karsintaradalta. Siihen päättyi meidän urakka tämän vuoden kisoissa.
Iitun rata:

Agilityn SM kisaan valmistautumista

Tiukassa on nyt Pimun tuplanolla. Vielä huomenna 4.6 on meidän viimeinen yritys. 
Nollia tulee, mutta ei sitä kuuluisaa perättäisten ratojen tuplanollaa. Useampi kisa on ihan vain Pimun kanssa käyty, mutta kun ei, niin ei.
Iitun kisailmo lähti jo, sillä tytöllä  on nollat hallussa. Iitu pääsee elämänsä ekoihin SM yksilökisoihin. Oon kyllä aika ylpeä siitä.
Pimu kisaa ainakin PORSKin joukkueessa, jossa Iitu on varakoirana.

Meidän seura järjesti leirin nuorille koiraharrastajille Loviisan Strömforsissa. Olin siellä ohjaajana. Otin Iitun seuraneidiksi mukaan, koska meille tuli MEJÄ-kouluttaja Mäntsälästä kertoaan kuinka jälkeä tehdään. Jokainen koirakko pääsi myös kokeilemaan jäljestystä. 
Kepeästi siellä metsässä meni lähes koko päivä, mutta kyllähän oli koukuttava kokemus. Kouluttaja kehui Iitua luonnonlahjakkuudeksi. Koskaan ei olla edes kokeiltu lajia, mutta Iitu kulki jäljen perässä viivasuoraan, merkkasi "makuut" ja löysi helposti haavakon, joka oli tässä tapauksessa hirven sorkka. Tai siis onhan Iitu ihan omineen vetänyt hirven, peuran, ketun ja jänisten perässä ja ihan ilman lupaa. Sillä on riistaviettiä.
Nyt pitäisi vaan päästä treeniporukkaan, sillä tässä oli sitä jotain.

Iitun juoksua odotellaan edelleen. Voi hyvinkin olla, että tytöllä on ollut "hiljainen juoksu" jossain välissä, vaikka miten se olisi jäänyt minulta huomaamatta??? Tarkkailen ehkä liikaakin merkkejä. Pitkähän tuo juoksun väli on aina ollut...

Lämmintä on riittänyt ja koirat ovat päässeet lähes päivittäin kastautumaan. Ostin pihalle myös lasten altaan, joka onkin Pimun lempipaikka. 

Pimun lempipaikka

Välillä meressäkin

Kisapäivityksiä ym
Talviloman alkaessa olin ilmoittanut molemmat koirat Janakkalan kisoihin ihan mielenkiinnosta, sillä tuomarina oli virolainen Svetlana Zolotnikova. Tuplanollan metsästys alkakoon.
Edellisenä päivä mulla arkoi kurkkukipu, mutta kisa-aamuna oli jo parempi olo, joten päätin, että matkaan vaan.
Halli oli hiekkakuopan pohjalla ja lunta oli tullut niin paljon, että sinne vei vain kapea kinttupolku, kahta autoa ei rinnan sopinut. En ollut aiemmin kisannut tässä hallissa. 
Kun sain koirat parkkeerattua häkkeihinsä, huomasin, että Pimu söi koko ajan maasta jotain. Keinonurmen rouhe oli oikein makoisaa sen mielestä. En pystynyt keskittymään yhtään vuoroamme odotellessa, kun Pimu veteli rouhepalasia kitusiinsa. Minun oli pidettävä sen päätä ylhäällä tai muuten se olisi haljennut korkkirouheesta. Mikähän siinä oli niin hyvää.
Ekalta radalta Pimu teki hienon nollan. Radan jälkeen mulle tuli aivan hirvittävä olo, väsytti, pyörrytti ja kuume alkoi nousta. Sisulla painettiin menemään, vaikka järki sanoi, että menehän kotiin. Loput radat me sitten hyllytettiin.
Iitu rallatteli tapansa mukaan omiaan ja sen saldo oli kymppi radalta.
Tämän jälkeen olinkin 3,5 viikkoa sairaana jonkin influenssan kourissa.

21.4 yritettiin taas tuplanollaa ja vain yksi nolla saatiin lisää Kotkan kisoissa.
Ei se tupla hakemalla näköjään tule.

Orimattilan iltakisoissa 8.5 Pimu teki jälleen hyvää työtä sijoittumalla seurakaverinsa jälkeen toiseksi kivalla, Jari Suomalaisen, tuomaroimalla radalla. Tuplanolla oli taas niin lähellä, mutta puomin kontaktivirhe esti tämänkin yrityksen.

Eilen tiistaina kävimme oman seuran järjestämissä agilityepiksissä sitten treenaamassa kontakteja mölliradalla. Kisatilanteessa molemmat kooikkerit "kuumuvat" ihan päättömiksi. Pimun kontaktit olivat lähes kohtuulliset, mutta Iitu, OMG. A-esteen yli se tuli lentäen. Hieman kurinpalautusta ja sitten hän tarjosi hienon 2on2offin, niin "tätäkö tarkoitit" katseella.

Iitun juoksua odotetaan edelleen. Pojat ovat kovastikin kiinnostuneita Iitusesta, mutta neiti vain antaa odottaa. Ihan näillä hetkillä olisi juoksun aika, mutta luonto tietää sen tarkemmin.
Iitulla on kiva poikakaverin jo valmiina, mutta kerron siitä sitten lisää, kunhan saadaan astutus onnistumaan.

Kyllä män osaan sanoo Iitu (kuva Janne Penttinen)