Nyt täytyy kunnostautua. Koko blogi on näköjään jäänyt unholaan.

Kesä meni nopeasti. Agilitykisoissa kävimme aika vähän.

Vuoden kohokohta oli kuitenkin agilityn suomenmestaruuskisat Lappeenrannassa. Pimu osallistui sekä joukkue että yksilökisaan. Joukkuekisassa Pimu otti vitosen virheen, kun itse ahnehdin kepeillä ja tyttö jätti viimeisen keppivälin suorittamatta. Yksilökisan HYL ei yhtään harmittanut, sillä Pimu oli taitava ja nopea, jota ei ohjaajasta taas voi sanoa.

Oman seuran sm-joukkueessa kisasi myös Iitu elämänsä ensimmäistä kertaa. Tähän kohtaan olisin toivonut Iitulta perus, tasaista iitumaista suoritusta, mutta Iitu ”räjähti” kuin kranaatti jo heti lähdössä, ihan sokka irti ja niinhän me hyllytettiin se rata. Ei siis mainittavaa menestystä näistäkään sm-kisoista.

Osallistuimme pariinkin otteeseen viehejuoksukilpailuihin.

Hyvinkäällä järjestettiin Roturace, jossa Pimu ja Iitu olivat Team van Oranje joukkueessa Taavin ja Hilaryn kanssa. Team van Oranje oli nopein kooikkerijoukkueista. Iitu ja Hilary olivat ihan kärkipäässä myös yksilösuorituksissa. Nopeita flikkoja.

Kotkassa järjestettiin Speedrace nopeuskisa ja osallistuimme myös siihen kisaan. Iitu oli oman säkäluokkansa viides. Neljä ensimmäistä koiraa olivat kokeneita viehejuoksijoita, joten Iitun suoritus oli ihan superhyvä. Pimu, jonkä säkä on alle 40cm, voitti oman luokkansa ylivoimaisesti.

Kotkan speedrace

Pitkästä aikaa kävin tuomaroimassa kaverin para-agilityn mm-kisamatkan tukimätsärissä Helsingissä. Se oli ihan hauskaa ja hyvää näyttelytreeniä koirille. Minulla oli tuomaroitavana pienet aikuiset.

Iitun ja Pimun vein ”Askolan kaunein koira” mätsäriin, ihan harjoittelun kannalta. Vettä satoi, tuuli ja oli kylmää. Tyttöjä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kehässä pyöriminen. Iitu oli kuitenkin sinisten kolmas.

Mätsärissä. Onks pakko, jos ei tahdo. Ilmeet kertovat kaiken.

Syyskuun toisena päivävä kisattiin agilityn Uudenmaan piirin joukkuekisa. Pimun lisäksi joukkueessa oli cockeri Ofi, borterterrieri Magnus ja sheltti Teddy. Porvoonseudun Koiraharrastajien medijoukkue nappasi hienosti hopeamitalin.

Kooikkereiden rotumestaruus kisattiin Mikkelissä. Pimu oli kolmanneksi paras kooikkeri, eikä muuten huonoille hävitty.

Iitulla oli taas ihan omat kuviot näissä kisoissa, mutta hienosti pärjäsi sekin muutamalla virheellä.

Pimusta tuli myös oman seuran medien seuramestari 2017. On se vaan kiva kisakaveri.

11.9.2017 Pimun pennut, oma ensimmäinen kasvattamani pentue, Tuulipennut, täytti jo viisi vuotta. Onnea, onnea !

Ja Iitun pojat Nero (kultapoika Aurum) ja Beni (hopeapoika Argentum) täyttivät yhden vuoden 24.10.2017. Onnea, onnea !

Iitu, koira, joka on ollut aina terve ja vahva, nappasi jostain viime viikolla oudon vatsataudin. Vaikka olen koko elämäni touhunnut koirien kanssa, yllätti tämä hirveä tauti minutkin. En voinut uskoa todeksi, kun reipas Iitu romahti yhden yön aikana. Soitto eläinklinikka Aveciin ja heti tyttö nesteytykseen. Onneksi klinikka on auki viikonloppuisin, sillä nämä sattuvat aina viikonloppuisin. Nelisen tuntia Iitu oli tipassa ja sitten päästiin kotiin. MUTTA se ripuli ei vaan loppunut. Maanantaina käytin Iitun uudestaan lääkärissä. Lääkkeet vaihdettiin ja siihen loppui tauti. Iitu tervehtyi yhtä nopeasti, kuin oli sairastunutkin. Iitu oli kyllä esimerkillinen potilas, niin mahdottoman kiltti ja luottavainen.

Pimu säilyi tältä pöpöltä tai mikä se nyt olikaan.

Se, mikä minut kirvoitti päivittämään blogia, on useat pentukyselyt. Tulevien kooikkeripentujen omistajat ovat valveutuneita ja haluavat tutustua rotuun. He käyvät näyttelyissä ja kisoissa ja vierailevat kooikkeriperheissä haastattelemassa kasvattajia jne. Aivan mahtavaa!